ID-"kritiikkiä"
Olen törmännyt aina silloin tällöin todella erikoisiin argumentteihin eräiden "ID-kriitikoiden" taholta. Looginen ajattelu näyttää monta kertaa unohtuvan kritiikin esittämisen keskellä. Ajattelin, että voisin kerätä silloin tällöin joitakin erikoisia argumentaatiovirheitä esimerkinomaisesti tähän blogiini nähtäville. Jäljessä seuraa ensimmäinen esimerkki todella oudosta tavasta argumentoida:
"Suunnittelija-analogia ontuu pahasti, jos oletetaan vain yksi älykäs suunnittelija, sillä jos tarkastellaan maailmasta löytyviä suunniteltuja esineitä, on lähes kaikilla eri suunnittelija (silta, talo, kirja, pelikortit, kello, tietokone, pajukori, tuohivirsu, kitara, kuulakärkikynä, hilavitkutin jne.). Jos lähdetään siitä, ettei ole suunnittelua ilman älykästä suunnittelijaa, pitää johdonmukaisuuden nimissä, analogian pohjalta, tietenkin olettaa oma älykäs suunnittelija jokaiselle luonnosta tavatulle lajille (lajeja on miljoonia tai kymmeniä miljoonia, arviot vaihtelevat)."Jussi K. Niemelä väitti siis pokkana että siitä, että "lähes kaikilla" esineillä on eri suunnittelija seuraisi analogisesti, että jokaisella lajilla on oma suunnittelijansa. Jätän blogini lukijoille kotitehtäväksi miettiä, miksi kyseinen Jussi K. Niemelän esittämä todella erikoinen väite on argumentaatiovirhe.
(Yllä olevan argumentin lähde: Jussi K. Niemelä)
5 kommenttia:
Niemelä ei mielestäni voi mitenkään johtaa useita eri suunnittelijoita jokaiselle omalle lajille. Omasta mielestäni olisi asteen loogisempaa todeta, että esim. saalistajilla ja saaliilla on omat suunnittelijat jotka kilpailevat keskenään. Tai että bakteerit ja immuunisysteemit ovat kahden kinastelevat suunnittelijan tekemiä. Tai sitten kaikki on yhden TODELLA oikukkaan suunnittelijan tekosia. Anyways, luonnon monimuotoisuus puhuu mielestäni erittäin vahvasti Multiple Designers Hypoteesin puolesta.
Monen suunnittelijan hypoteesiä siis esität...
Mitäköhän siitä hypoteesistä mahtaisi sanoa Occham?
Epämääräinen älykkyys - ilman väitteitä motiiveista, kyvyistä tai oikeastaan yhtään mistään - riittänee oikeaksi vastaukseksi. Eli yksi älykkyys jolla on taipumus tuottaa olioita jotka tappavat toisiaan on se asia jota voimme päätellä luonnosta.
Ehkä kuitenkin minimi määrä on kaksi, jolla voimme selittää miksi lajit tappavat ja kilpailevat keskenään.
Kinkkinen ongelma!
Occham fransiskaanina ei luultavammin olisi pitänyt monen suunnittelijan hypoteesistä, olihan hän monoteistisen kristinuskon puolustaja.
Mutta Occhamin partaveitsenä tunntetun periaatteen valossa yksi suunnittelija monen suunnittelijan sijaan ei mielestäni ole ainakaan yhtään sen yksinkertaisempi selitys -- ehkä jopa päinvastoin. Kuten Advocatus diaboli tuossa jo viittasikin, luonnosta löytyy useita toistensa kanssa jopa ristiriidassa olevia "motiiveja". Lisäksi luonnosta löytyy useita erilaisia ratkaisuja samoihin tarkoitusperiin(vrt. linnun, lentoliskon-,hyönteisen- ja lepakonsiivet). Nämä seikat puhuisivat mielestäni jopa enemmän sen puolesta, että eliöitä on ollut luomassa monta erilaista persoonaa kuin siitä, että niitä olisi ollut luomassa yksi suunnattoman oikukas -- jopa skitsofreeninen -- suunnittelijanero, jolla olisi ollut kaiken lisäksi käsittämätön työmäärä harteillaan.
Epäilen, olisiko fransiskaaninen kristinusko sinänsä tuottanut Occhamille esteitä monen suunnittelijan hypoteesin tarkastelemisessa. Kristinuskoon kuuluu kuitenkin ajatus paitsi hyvästä Jumalasta, myös muista voimista. Kristinuskoon lienee siten mahdollista liittää haluttaessa myös ajatus monesta tarkoituksesta maailmassa. Occham kuitenkin aikoinaan halusi yksinkertaistaa teologiaa, ja hänen toimintansa johtikin sittemmin eräiden teologisten teorioiden yksinkertaistamiseen.
"Occhamin partaveitseen" vedotaan monissa tilanteissa. Eri ihmiset tarkoittavat sillä hieman eri asiaa. Joku viittaa Occhamin partaveitseen viitatessaan ajatukseen, että "entiteettejä" tulisi olettaa mahdollisimman vähän. Toinen tarkoittaa periaatteella sitä, että jos olettaa vain vähän, niin on todennäköisesti vähemmän väärässä, kuin olettaessaan enemmän.
Ero on siinä, että tulkinnalla 1) jos vaihtoehtona on 1 tai useampi suunnittelijaa, periaate neuvoisi valitsemaan pienimmän vaihtoehtona olevista luvuista. Tulkinnalla 2 taas "Occham" neuvoisi jäämään agnostiseksi suunnittelijoiden mahdollisesta lukumäärästä: on todennäköisesti vähemmän väärässä, jos ei ennalta määritä suunnittelijoiden määrää lainkaan.
Millaista tulkintaa Occhamin partaveitsestä sinä tapaat käyttää?
Lähetä kommentti