Humen giljotiini ja "naturalistinen virhepäätelmä"

Löysin Skepsis ry:n sivustolta artikkelin, jonka otsikkona on "Humen giljotiini". Siteeraan jäljessä kyseistä Skepsis ry:n kotisivulta löytyvää artikkelia, ja näytän että "Humen giljotiini"-periaatetta ei kyetä tosiasioista käsin johtamaan: siihen joudutaan joko uskomaan "annettuna" tai sitten olemaan uskomatta. Osoitan myös, että "Humen giljotiinilla" ei ole suuremmin tekemistä ihmiselon arjen ja siihen liittyvien moraalisten valintojen kanssa. Ainoa asia, jonka "Humen giljotiini" ehkä kertoo (jos se pitää paikkansa) luotettavasti, on seuraavanlainen asiantila: jos kohtaamme arvoväittämän: esim. jonkin "pitäisi"-väittämän, voitaneen päätellä että kyseinen väite ei ole seurannut jostain "objektiivisesta havainnosta", vaan esimerkiksi henkilön oman paradigman aiheuttamasta tulkinnasta siitä, miten jonkin asian olisi ihanteellisempaa olla.

Tästä alkaa siis Skepsis ry:n artikkelin kohtalaisen pitkän pätkän siteeraus:

"Humen giljotiini

(engl. Hume’s guillotine). Humen giljotiinilla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan tosiasioista ei voida johtaa arvoja tai moraalisia sääntöjä. Tälle tärkeälle periaatteelle nimensä antanut filosofi David Hume tuo sen lähes ohimennen teoksessaan A treatise of human nature (1739): ”En voi pidättäytyä lisäämästä näihin päätelmiin havaintoa, jolla voidaan, ehkäpä, nähdä jonkinlaista merkitystä. Jokaisessa kohtaamassani moraalijärjestelmässä olen aina huomannut, että kirjoittaja etenee jonkin aikaa tavalliseen päättelytapaan, ja osoittaa Jumalan olemassaolon tai tekee huomioita ihmiselämästä; sitten täysin yhtäkkiä huomaan hämmästyksekseni, että tavallisten väitteiden ’on’ ja ’ei ole’ sijaan en kohtaa yhtäkään väittämää, johon ei liity ’pitäisi’ tai ’ei pitäisi’. Muutos on huomaamaton, mutta kuitenkin merkittävä. Sillä tämä ’pitäisi’ tai ’ei pitäisi’ ilmaisee jonkin uuden suhteen tai väitteen, ja olisi välttämätöntä, että se tulisi havaita ja selittää, ja samaan aikaan tulisi perustella, mikä näyttää täysin käsittämättömältä, kuinka tämä uusi suhde voidaan johtaa muista, jotka ovat täysin erilaisia sen kanssa. Mutta koska kirjoittajat eivät yleensä hyödynnä tätä varausta, aion suositella sitä lukijoille, ja uskon, että tämä pieni huomiointi muuttaisi kaikkia sivistymättömiä moraalijärjestelmiä ja näyttäisi meille, että paheen ja hyveen ero ei löydy ainoastaan asioiden suhteista, eivätkä ne ole järjellä pääteltävissä.”

Yksinkertaistetusti sanoen, moraalisia periaatteita tai arvoja ei voida loogisesti johtaa tai perustella — edes perustelluilla — väitteillä maailmasta: siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia."

Väite kuulostaa hienolta, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että väitteen perustelu on tehty sisäisesti ristiriitaisella tavalla. Ensin kerrotaan siitä, että Hume on havainnut, että ihmiset hyppäävät teksteissään "olemis"-väitteistä "pitäisi"-väitteisiin. Sen jälkeen Humen tekstissä lukee näin:

Sillä tämä ’pitäisi’ tai ’ei pitäisi’ ilmaisee jonkin uuden suhteen tai väitteen, ja olisi välttämätöntä [="pitäisi"], että se tulisi [="pitäisi"] havaita ja selittää, ja samaan aikaan tulisi [="pitäisi"] perustella, mikä näyttää täysin käsittämättömältä, kuinka tämä uusi suhde voidaan johtaa muista, jotka ovat täysin erilaisia sen kanssa.

Hume siis näköjään demonstroi havaintoaan siitä, että alussa esitettävistä "olemis"-väitetteistä ihmiset tapaavat päätyä "pitäisi"-väittämiin, sillä hän itsekin päätyi tuossa tekstin pätkässä jollain ilveellä "pitäisi"-väittämiin.

No, oletetaanpa että "Humen laki"/"Humen giljotiini" pitäisi paikkansa. Oletetaan siis, että väite tyyliin "siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia." pitäisi paikkansa. Jos edellinen väite on totta, tällöin myöskään havainnosta, että ihmiset pomppaavat "olemisväitteistä" "pitäisiväitteisiin" ei voida johtaa väitettä, että niin ei voitaisi tehdä.

Lause "siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia" voidaan lukea joko deskriptiivisenä eli kuvailevana lauseena, tai sitten normatiivisena. "Humen giljotiini"-väitteen ideana on väittää, ettei deskriptiivisistä lauseista voida loogisesti johtaa normatiivisia väitelauseita.

Oletetaan siis, että meillä olisimme maailmaa katselemalla (kuten Hume) havainneet, että "siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia". Koska nyt virke on tekemämme havainnon kirjallisena ilmaistu muoto, olemme siten saaneet deskriptiivisen virkkeen aikaiseksi. Kyseisellä deskriptiivisellä tulkinnalla luettuna virke ei velvoita ketään, eikä väitä, että olisi väärin johtaa "pitäisi"-väitteitä "olemis"-lähtökohdista. Jos virke nimittäin sisältää kyseiset ominaisuudet: siis käsityksen siitä, miten on väärin toimia tai miten tulisi päätellä, tällöin rikottaisiin "Humen giljotiini"-periaatetta. Silloin olisi nimittäin johdettu havainnosta siitä, että ihmiset eivät näytä kykenevän johtamaan "pitäisi"-väittämiä "olemis"-väittämistä normi. Eli olemisväittämästä olisi johdettu "pitäisi"-väittämä. Eli olisi toimittu tavalla, joka on "Humen giljotiini"-periaatteen oikeellisuuteen uskovien mielestä virheellinen päätelmä.

Tulkintani mukaan Skepsiksen artikkelissa kuitenkin nimenomaan esitellään "Humen giljotiini" (myös) normina. Siis esitetään (normatiivisena) väitteenä, että "siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia" Eli väitetään käytännössä siis, että tosiasioista EI PITÄISI johtaa arvoja. Eikä tässä vielä kaikki: Skepsis ry:n sivustolla olevassa artikkelissa väite "siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia" perustellaan puolen artikkelin mittaisella kertomuksella Humen tekemistä havainnoista. Mutta havainnoista käsinhän ei voinut "Humen giljotiinin" mukaan tehdä normeja, eli maailmasta tehtävistä havainnoista käsin ei voi myöskään päätellä sitä, miten päättelyäkään tulisi tehdä.

Skepsiksen artikkelin kirjoittaja jatkoi alussa siteeratun pidemmän pätkän jälkeen näin:

Esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden säilyttämistä ei voida suoraan loogisesti perustella olemassaolevilla eriarvoisilla olosuhteilla, kuten ei myöskään syövän parantamista syöpäkasvaimen olemassaololla tai sen kausaalisilla seurauksilla.

Herää välittömästi kysymys: ja miksi muka ei voitaisi? Kokeillaanpa esittää täysin hatusta vedettynä esimerkin vuoksi jokin sellainen väite. Väite voisi kuulua vaikkapa näin: "yhteiskunnallinen eriarvoisuus kannattaa säilyttää edes jossain määrin (ehkäpä suurinpiirtein X:n verran), koska sellaista on esiintynyt kautta historian, ja ihmiskunta on jo tottunut sellaiseen tilanteeseen, ja innovatiivisuus näyttää olevan suurempaa yhteisöissä joissa esiintyy suurinpiirtein määrä X yhteiskunnallista eriarvoisuutta kuin esim. yhteisöissä joissa on Y:n verran yhteiskunnallista eriarvoisuutta." Nyt on yllä esitetty (esimerkin vuoksi) eräs perusteltu väite yhteiskunnallisen eriarvoisuuden säilyttämiseksi ainakin tietyssä määrin. Perustelut väitteelle ovat "tosiasioita". Ne voivat upota etenkin sellaiseen ihmiseen, jonka sisäisen paradigman (eli tässä maailmankatsomuksen) mukaan perustelut edustavat jotain, joka on kannattamisen arvoista. Ihmiset katsovat asioita maailmankatsomuksensa läpi. Jos ihminen on paradigmaltaan "konservatiivinen", ja vastustaa muutosta ajatellen että nykyisin oleva tilanne kannattaa säilyttää, voi tällä seurata havainnosta siitä, millaista eriarvoisuutta tällä hetkellä esiintyy, johtopäätös siitä, minkä verran eriarvoisuutta tulevaisuudessa olisi "hyväksyttävää" esiintyä. Onko kyse sitten virhepäätelmästä? Ei ilmeisesti, vaan toisenlaisesta paradigmasta. Kyseisen paradigman läpi maailmaa katsottaessa kyseinen johtopäätös on looginen ja oikeutettu. Kyseisen paradigman/uskomuksen omaamattoman mielestä se ei taasen sellainen ilmeisestikään ole.


Johtopäätökset

a) "Tosiasioista ei voi johtaa arvoja"-väittämää ei voida johtaa tosiasioista käsin, koska jos näin voitaisiin tehdä, alkuperäinenväittämä ei pitäisi paikkaansa. Väittämää ei voida siis johtaa mistään. Se uskotaan paikkansapitäväksi joko annettuna, tai sitten sen paikkansapitävyyteen ei uskota.

b) Väite "Kun tosiasioista johdetaan arvoja, kyseessä on naturalistinen virhepäätelmä." voidaan kirjoittaa myös muodossa: "kun tosiasioista johdetaan arvoja, ollaan tehty virhepäätelmä". Kun jotain väitetään virheeksi, on väitteeseen jo sisäänrakennettu ainakin jokin normi: käsitys siitä, miten asioita pitäisi päätellä. Tässä tapauksessa väite siitä, että kyseessä olisi "virhepäätelmä" nojaa oletukseen, jota itseään ei ilmeisesti kyetä osoittamaan paikkansapitäväksi, kuten kohdasta a) ilmeni. Myös väitteen "kun tosiasioista johdetaan arvoja, ollaan tehty virhepäätelmä" paikkansapitävyys otetaan joko annettuna, tai sitten sen paikkansapitävyyteen ei uskota. Tosiasioita käsin tuotakaan väitettä nimittäin ei kyetä koskaan paikkansapitäväksi johtamaan. "Naturalistinen virhepäätelmä" voi siten olla virhepäätelmä, mutta edellä ilmenevistä syistä johtuen on myös mahdollista että onkin virhepäätelmä väittää kyseisen tyyppistä päätelmää (jossa tosiasiat ja arvot ovat tiiviisti yhteydessä) "virhepäätelmäksi".

c) "Humen giljotiini" on jokseenkin hyödytön periaate, sillä sillä ei ole ihmiselon arjen kanssa juuri kosketuspintaa. Ihmiset eivät ole "tyhjiä tauluja", vaan katsovat maailmaa paradigmojensa lävitse. Kun ihminen katsoo asioita paradigmojensa läpi, tällöin ihmisen käsitykseen siitä, miten asian "tulisi" olla, voi vaikuttaa oleellisesti myös tieto siitä, miten asia on tällä hetkellä, tai miten kyseisen asian laita historiallisesti on ollut.