Älykäs suunnittelu

Kotimaa & evoluutio

Viime Kotimaa-lehdessä (1.9.2006) oli Johannes Ijäksen ja Anna-Kaisa Pitkäsen kirjoittamat artikkelit, joissa käsiteltiin suomalaisten uskoa evoluutioon.

Kotimaa-lehden toimittajat väittivät tuloksista mm. seuraavaa:

"Tuloksessa silmiinpistävää on ero muihin Pohjoismaihin. Esimerkiksi Ruotsissa, Islannissa ja Tanskassa evoluutioteorian perusväitteen kielsi kymmenisen prosenttia vastanneista. Totena väitettä piti yli 80 prosenttia.
Suomen lukemat ylittyivät enimmäkseen entisen itäblokin maissa."

Tarkalleen ottaen tutkimuksesta (pdf-tiedoston sivu 220) selviää, että Ruotsissa kyseistä väitteen kielsi 13 % (ja totena piti 82%), Islannissa 7%/85% ja Tansakssa lukemat olivat 13/83%. Suomi luvuillaan 27%/66% oli tutkimuksessa tämän kysymyksen suhteen keskiverto Eurooppalainen valtio. Se, miksi Kotimaa-lehden toimitus jätti yhden pohjoismaista, eli Norjan kokonaan erikseen mainitsematta, ihmetyttää hieman. Kyseinen maa sai nimittäin Suomea muista pohjoismaista lähinnä olevat lukemat 18%/74%.

Suomen keskivertoisuus tämän kysymyksen kohdalla Euroopassa ilmenee tuloksista kertovasta kuvasta, jonka liitin tähän blogaukseen näkyviin. Maita, joissa kysymykseen annettiin Suomea vähemmän myönteisiä vastauksia olivat: Tsekki, Viro, Portugali, Malta, Sveitsi, Slovakia, Puola, Itävalta, Kroatia, Romania, Kreikka, Bulgaria, Liettua, Latvia, Kypros, Turkki sekä Eurobarometrin ulkopuolelta poimittu USA

Toisin, kuin Kotimaa-lehden toimittajat väittivät, tutkimuksessa ei selvitetty sitä, kuinka moni väitteen kieltäjistä uskoo "kreationismiin". Väite itsessään kuului englanniksi näin: "Human beings, as we know them today, developed from earlier species of animals.". Suomeksi väite kuuluu suunnilleen siten, että "ihmiset sellaisena kuin me ne tunnemme kehittyivät aiemmista eläinlajeista." Kotimaa-lehden toimitus kutsui tätä väittämää nimellä "evoluutioteorian perusväittämä".

Onko kysymys siitä, ovatko ihmiset kehittyneet jostakin, tieteellinen kysymys? Ei välttämättä. Ensin pitää nimittäin määritellä, mitä tarkoittaa sana "ihminen". Biologit tarkoittavat sanalla "ihminen" nimittäin varsin eri asiaa, kuin esim. teologit, ja muut ihmiset. Hiljattain pohdin katolisen kirkon esittämiä näkökantoja asiaan. Tulin siihen spekulatiiviseen johtopäätökseen, että katolisen kirkon näkemys asiasta on, että ihminen ei ole polveutunut eläimistä. Perustelu kannalle on ainakin se, että hengellinen sielu ei ole perinnöllinen eikä "kehittyvä" ominaisuus: ihmisyys puolestaan alkaa silloin, kun ihmisessä on hengellinen sielu. Siten ei ole (nyt eikä aiemminkaan ollut) olemassa "puoli-ihmisiä" tai muita "lähes ihmisiä": joko olento on ihminen, tai sitten se ei ole ihminen. Ihmisen eläimistä erottava tekijä on hengellisen sielun olemassaolo. Ihminen ei ole siten (käsittääkseni) ainakaan katolisen kirkon näkemyksen mukaan kehittynyt eläimistä. Samansuuntaisia näkemyksiä on ymmärtääkseni muillakin kirkkokunnilla.

Kuitenkin Mikael Fortelius lausuu samaisen lehden haastattelemana näin:

"On kummallista, että sama inttäminen jatkuu, vaikka pääosapuolet ovat sopineet asian jo ajat sitten."

En tiedä, mitä jokin "pääosapuolten" sopimus käytännössä edes merkitsisi: ihmiset uskovat mitä tahtovat, eivätkä välttämättä paljoakaan seuraa esim. jonkin kirkon "virallista" kantaa (jota ei tapaa edes löytää mistään. Itse ainakaan en ole löytänyt vielä etsinnöistäni huolimatta Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallista kantaa siihen, millaisten evoluutioteorioiden se katsoo olevan yhteensopivia kristillisen uskon kanssa, ja millaisten ei.)Kuitenkaan - ihmisen "kehittymisestä" eläimistä ei tietääkseni ole mikään kristillinen kirkkokunta Suomessa tehnyt edes "sopimusta".

Fortelius lausuu muutakin mielenkiintoista:

"Oppilaalle voi olla vaikeaa ymmärtää, että näennäisesti ristiriitaiset käsitykset ovat yhtä aikaa voimassa. He eivät ehkä hahmota, että tieteelliset ja uskonnolliset totuudet ovat eri asioita."

Ero näytti olevan Suomen evankelisluterilaisen kirkon internetsivuston sanakirjan mukaan se, että "luomisusko" on "kokonaisvaltainen" tulkinta. Sana "kokonaisvaltainen" tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että tulkinta koskee kaikkea asiaan olennaisesti liittyvää. Mutta "kokonaisvaltainen" ei viittaa siihen, että "näennäisesti ristiriitaiset käsitykset" olisivat "yhtä aikaa voimassa". "Kokonaisvaltainen" tulkinta tarkoittanee sitä, että toista näkemystä katsotaan kokonaisvaltaisen näkemyksen "läpi".

Fortelius esittää, että tieteelliset ja uskonnolliset "totuudet" ovat eri asioita. Mutta millä tavalla ne "totuudet" ovat eri asioita? Eräs ero lienee siinä, että monet tieteelliset totuudet ovat voimassa vain tietyillä oletuksilla. Jos oletukset eivät pidä paikkaansa, "tieteellinen totuuskaan" ei pidä paikkaansa. "Tieteellinen totuus" on siten yleensä ehdollinen. Eräs luonnontieteissä usein käytetyistä oletuksista on se, että Jumalaa ei tarvita selitykseksi tapahtumille universumissamme. Jos Jumala on vastuussa (ainakin joistain) tapahtumista maailmankaikkeudessamme, tällöin tällainen tutkimus ei johda kohti aitoa totuutta. Uskonnollisen totuuden - toisin kuin "tieteellisten totuuksien" - usein tulkitaankin olevan "oikeastikin" varmuudella totta. Ainakin siinä mielessä "tieteellisten totuuksien" ja "uskonnollisten totuuksien" kohdalla kyse lienee erilaisista "totuuksista".

Ainakin yksi mielenkiintoinen kommentti Kotimaa-lehden artikkeleista kuitenkin vielä löytyy: teologisen etiikan ja sosiaalietiikan yliopistonlehtori Suvielise Nurmi nimittäin kertoo näin:

"Ainakaan peruskirkollinen opetus ei ole ollut evoluutioteorian vastaista. Ei Suomessa ole koulutettu sellaisia pappejakaan, jotka olisivat halunneet keseenalaistaa evoluutioteorian lähtökohtaa."

Ensimmäinen kysymys, joka itselleni tuli kohdan luettuani oli: mitä Nurmi tarkoittaa "evoluutioteorian lähtökohdalla"? Filosofista naturalismia? Toinen kysymys, joka heräsi, oli että pitääkö Nurmen väite paikkaansa. Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on selkeästikin: ei pidä. Teologisen tiedekunnan pääsykokeissa ei ole tietääkseni valintakriteerinä koskaan ollut haluttomuus kyseenalaistaa "evoluutioteorian lähtökohtia". Papiksi on siten päässyt ainakin tähän asti kouluttautumaan myös ne, jotka ovat olleet halukkaita kyseenalaistamaan "evoluutioteorian lähtökohdan". "Peruskirkollisen" opetuksen sisältö puolestaan riippuu ilmeisesti paljon seurakunnasta - ja opettajasta.

Kotimaa-lehden artikkelissa ihmetytti hieman se, että haastateltavina oli useita tutkijoita, mutta näiden joukossa ei kuitenkaan ollut yhtään varsinaista "peruskirkollisen" opetuksen tuntijaa, tai kirkon johtohenkilöä. Evoluutiopaleontologi oli laitettu kertomaan tieteellisten ja uskonnollisten "totuuksien" eroavaisuudesta, ja etiikan yliopisto-opettaja puolestaan kirkon opetuksesta. Lisäksi oli haastateltu Kirkon tutkimuskeskuksen johtajaa tutkimuksesta, jota hän ei edes tarkemmin tuntenut , opetusneuvos Antti Vannetta sekä kahta herätysiikkeissä vaikuttavaa henkilöä.

Mielenkiintoista olisi, jos Kotimaa-lehti jatkossa tekisi artikkelin, jossa pyrkisi selvittämään sitä, minkälaiset evoluutiotulkinnat eivät ole ainakaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon kannan mukaan yhteensopivia kristillisen uskon kanssa. "Evoluutioteoriaan" uskomisen "yhteensopivuuttahan" kristillisen uskon kanssa on julistettu jo pitkään. Kysymystä siitä, millaiset evoluutiotulkinnat tällaisia yhteensopivia ovat, ja millaiset eivät, ei ole käsittääkseni Suomessa kuitenkaan koskaan julkisesti käsitelty.

Suomen evankelisluterilainen kirkko ja evoluutio

Juhani Veikkola on kirjoittanut näin:

"Evoluutioajatus on ... ollut perinteisesti teologian ja luonnontieteitten välinen kiistakysymys, johon ei ole määritelty selkeää kirkon kantaa, vaikka jonkinlainen rauhaomainen rinnakkaiselo teologian ja biologian välillä on saavutettu."
(Lähde: "Yhdessä Luomakunnan kanssa", Kirkon tutkimuskeskus, Sarja A Numero 60, vuodelta 1992, lainaus sivulta 114)

Myöskään Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole myöskään mielestäni määritellyt täysin selkeää kantaa evoluutioajatuksiin. Kirkon internetsivuilta löytyy kuitenkin ainakin yhdeltä sivulta sana evoluutio. Nimittäin sivuston sanakirjaan (jonka tekijöitä ei kerrota) on joku kirjoittanut evankelisluterilaisen kannaksi asiaan liittyen näin:

Luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän synnystä, evoluutioteoria totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä.

Käsite "evoluutio" on sanakirjassa määritelty: "Evoluutio (lat.) merkitsee kehitystä". Käsitettä "evoluutio" ei siis määritelty esim. Darwinilaiseksi (sattumanvaraiset mutaatiot+luonnonvalinta-)prosessiksi, vaan käsite määriteltiin varsin moniin tulkintoihin yhteensopivaksi käsitteeksi: "kehitykseksi". Evoluutioteoria puolestaan määriteltiin ilmeisesti lajien (täydellisen) muuttumattomuuden opin vastakohdaksi. Se tästä sanakirjasta selvisi, että "Luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa." Se, mitä tuo virke käytännössä voisi merkitä lienee oma lukunsa, johon en nyt ainakaan tässä blogauksessa mene.

Vatikaani & evoluutio

Länsimaisessa lehdistössä on viime päivinä noussut uutisotsikoihin kysymys siitä, mikä on katolisen kirkon kanta evoluutioon. Uutisten syynä on ollut nyt etenkin se, että paavi on valinnut tämänvuotisen seminaarinsa aiheeksi nimenomaan evoluution. Seminaari on ollut täysin suljettu ulkopuolisilta, joten lehdistöä myös harmittaa se, ettei media ole päässyt hehkuttamaan tiedoilla siitä, mistä ja mitä tapaamisessa on todellisuudessa keskusteltu. Spekulaatioita on esitetty paljon, sillä nykyinen paavi on aiemmin ollut varsin kriittinen ainakin tiettyjä evoluutiotulkintoja kohtaan. Jo aloitussaarnassaan paavina hän lausui:

"Me emme ole sattumanvaraisia ja tarkoituksettomia evoluution tuotteita. Jokainen meistä on Jumalan ajattelun tuloksia. Jokainen meistä on tahdottu, jokainen meistä on rakastettu ja jokainen meistä on tarpeellinen."

Monenlaisia väitteitä Vatikaanin kannasta suhteessa evoluutiokysymyksiin on esitetty. Esimerkiksi teologian tohtori Tapio Luoma väitti joitakin vuosia sitten näin:

"Nykyiselle paaville [paavi Johannes Paavali II] Darwinin kehitysoppi ei ole enää pelkkä hypoteesi, olettamus, vaan pätevä tieteellinen teoria, jonka puolesta puhuvat monet seikat."

Teologian ja luonnontieteiden välisen vuoropuhelun edellytyksistä väitellyt tohtori Luoma näyttää kuitenkin häneltä siteeraamassani tekstinpätkässä vääristäneen paavin lausuntoa. Väite siitä, että "nykyiselle paaville [Luoma viittasi paavi Johannes Paavali II:een] Darwinin kehitysoppi ei ole enää pelkkä hypoteesi, olettamus, vaan pätevä tieteellinen teoria, jonka puolesta puhuvat monet seikat." on harhaanjohtava. Vatikaani ei ole tiettävästi koskaan kertonut kannattavansa "Darwinin kehitysoppia". Katolinen kirkko päinvastoin on selvästi sanoutunut irti sellaisista materialistisista teorioista, joissa ihminen esitetään tuloksena ei-tarkoituksellisista prosesseista. Asia käy ilmi esimerkiksi paavi Johannes Paavali II:n varsin kuuluisaksi tulleesta ja usein siteeratusta lausunnosta (josta usein tavataan siteerata vain yksi lause, kontekstista mainitsematta) vuodelta 1996.

Katolisen kirkon kanta evoluutiokysymyksiin on nähdäkseni (ollut ja on yhä) kohtalaisen selkeä. Kirkon kanta käy varsin hyvin ilmi esimerkiksi tästä dokumentista:

"64. Pope John Paul II stated some years ago that “new knowledge leads to the recognition of the theory of evolution as more than a hypothesis. It is indeed remarkable that this theory has been progressively accepted by researchers following a series of discoveries in various fields of knowledge”(“Message to the Pontifical Academy of Sciences on Evolution”1996). In continuity with previous twentieth century papal teaching on evolution (especially Pope Pius XII’s encyclical Humani Generis ), the Holy Father’s message acknowledges that there are “several theories of evolution” that are “materialist, reductionist and spiritualist” and thus incompatible with the Catholic faith. It follows that the message of Pope John Paul II cannot be read as a blanket approbation of all theories of evolution, including those of a neo-Darwinian provenance which explicitly deny to divine providence any truly causal role in the development of life in the universe. Mainly concerned with evolution as it “involves the question of man,” however, Pope John Paul’s message is specifically critical of materialistic theories of human origins and insists on the relevance of philosophy and theology for an adequate understanding of the “ontological leap” to the human which cannot be explained in purely scientific terms." (INTERNATIONAL THEOLOGICAL COMMISSION, COMMUNION AND STEWARDSHIP: Human Persons Created in the Image of God)

Eli katolisen kirkon virallinen kanta näyttää olevan, että osa evoluutioteorioista on yhteensopivia katolisen uskon kanssa, ja osa ei. Yhteensopimattomien teorioiden joukkoon lukeutuu yllä siteeratun katolisen kirkon dokumentin mukaan mm. ne (neo-)darwinilaiset evoluutiotulkinnat, jotka eivät näe Jumalalla olevan kausaalista roolia maailmankaikkeudessa.

*****

Ps. Hieman spekuloivia ajatuksia katolilaisesta uskosta ja ihmisen syntymästä:

Huomionarvoista lienee vielä mainita ihmisen roolista: ihmisellä on katolilaisen katekismuksen mukaan "hengellinen sielu" (spiritual soul). Eläimillä puolestaan "hengellistä sielua" ei kerrota olevan. Ihminen hengellisen sielun omaavana olentona eroaa Roomalaiskatolilaisen uskon mukaan siten oleellisesti eläimistä. Mikäli ymmärrän katolisen kirkon esittämää ajatusta oikein, tällöin ajatus menee suurinpiirtein näin: "hengellinen sielu" ei-materiaalisena ihmisen ominaisuutena ei esim. periydy, vaan jokaisen "hengellisen sielun" alkuperä on siinä, että Jumala antaa sellaisen kuvalleen, eli ihmiselle. Koska "hengellinen sielu" ei ole periytyvä ominaisuus, ei sellaisen alkuperä ole myöskään evolutiivinen. Olennolla joko on tällainen "hengellinen sielu", tai sitten ei ole. Välimuotoja ei ole. Katolisen uskon mukaan ihminen koostuu kahdesta osiosta: ruumiista ja "hengellisestä sielusta". Katolisen kirkon mukaan ajatus ruumiin kehittymisestä voi olla ainakin jossain muodoissaan yhteensopiva katolisen uskon kanssa. Sielun "kehittyminen" puolestaan ei. Koska ihmisyys katolilaisen kirkon mukaan muodostuu kahdesta osasta: ruumiista ja sielusta, lienee katolilainen kanta seuraavanlainen: ihmisyys on syntynyt kertaheitolla (ihmisiä on ollut olemassa siitä asti, kuin on ollut "hengellinen sielu"), eikä ihmisyys siten ilmeisesti ole esim. vähitellen kehittynyt vaikkapa joistain eläinlajeista.

"Intuitiivinen tieto" ja evoluutio

Olen tänä kesänä lukenut toimittajana ja Darwin-seuran puheenjohtajana toimivan Osmo Tammisalon kirjoittamaa kirjaa "Rakkauden evoluutio". Osmo Tammisalo on myös aktiivinen kristinuskon vastustaja. Hän on innokas ateisti Dawkinsin ajatusten siteeraaja, ja myös Osmo Tammisalo puhuukin "uskonno(i)sta" jonkinlaisena yhtenä könttänä. Kirjassaan (s. 157) hän kirjoittaa "intuitiivisesta tiedosta" ja evoluutiosta näin:

"Uskonnoissa on myös monia elemementtejä, jotka sotivat evoluution myötä saatua intuitiivista tietoa vastaan. Kokeissa on havaittu, että pikkuvauvatkin "tietävät", että kappaleet eivät voi leijailla ilmassa tai mennä toistensa läpi (Pinker 1997); Bloom 2004). Kuitenkin uskonnollisten kirjoitusten mukaisesti tällaisiin järjettömyyksiin uskotaan."

Mutta hetkinen!

Tuollainen lasten "intuitiivinen tietohan" - joka on Tammisalon mukaan "evoluution myötä saatua" - olisi virheellistä. Nykytieto asiastahan on se, että tiedetään olevan lentäviä kappaleita. Jos joku ei tätä vielä ole tiennyt, niin kannattaa katsella taivaalle, jos vaikka onnistuisi näkemään siellä esim. helikopterin.
(Myös katsomalla taivaalle vaikkapa kaukoputken avulla, voi havaita jotain kappaleiden kyvystä "leijua": Maa-planeettakin taitaa leijua lentäen kovaa vauhtia avaruudessa, ainakin tarkasteltuna esim. Marsin perspektiivistä.)

Kuitenkin Tammisalo kirjoitti, että uskominen kappaleen kykyyn leijailla ilmassa on "järjettömyys".

*****

En ole tietoinen siitä, miten Tammisalon viittaamissa esimerkeissä on tarkalleen ottaen tutkittu ja mitattu vauvojen "tietämistä", enkä siis tiedä myöskään sitä, miten näissä tutkimuksissa on tarkalleen ottaen havainnoitu ja arvioitu sitä, mitä lapset "tietävät" kyvystä lentää. Darwin-seuran puheenjohtaja Tammisalo on viitannut lähteisiinsä sivunumeroja antamatta, vaikka esim. Pinkerin kirja on yli 600-sivuinen. Jälkimmäinen lähde "Bloom (2004)" puolestaan loistaa poissaolollaan Tammisalon kirjan lopussa olevasta kirjallisuusluettelosta. Tämän "Bloom-lähteen" tarkemmat lähdetiedot on Osmo Tammisalo siten ilmeisesti jättänyt jostain syystä kertomatta. Ainakaan minulla ei ole mielenkiintoa tarkkoja lähdetietoja omaamatta lähteä erityisesti etsiskelemäänkään sitä, mistä Osmo Tammisalo voisi olla lähdetietonsa saanut, joten tarkemmat lähdetiedot jäänevät ainakin toistaiseksi salaisuudeksi.

Pinkerin kirjasta voisi kuitenkin yhden mielenkiintoisen, virkkeen mittaisen siteerauksen (sivulta 162) tähän lainata:

"Because there are no alternatives, we would almost have to accept natural selection as the explanation of life on this planet even if there were no evidence for it".

Kohdan voisi suomentaa:

"Koska ei ole vaihtoehtoja, meidän tulisi melkeinpä hyväksyä luonnonvalinta tämän planeetan selitykseksi vaikka evidenssiä väitteen tueksi ei olisi".

Evoluutiopsykologi Pinker kertoo tässä, että hän uskoisi luonnonvalintaan ilman evidenssiäkin. Esittämäni sitaatin jälkeen hän jatkaa tekstiä väitteellä, että evidenssiä luonnonvalinta-selityksen puolesta olisi. Evoluutiopsykologi Pinker näki kuitenkin siis luonnonvalinnan ainoaksi vaihtoehdoksi jo lähtökohtaisesti. Hän ei siis kelpuuta luonnonvalinta"-selitykselle" vaihtoehdoksi esim. minkäänlaista älykästä suunnittelua.

*****

Monilla vauvoilla on kodeissaan jonkinlaiset "mobilet", jotka roikkuvat ohuilla naruilla esim. katosta, leijaillen siten ilmassa. (Kuvaksi tähän valitsemassani mobilessa on kuitenkin selvästi näkyvä teline, mutta ilman tuollaista suurta telinettäkin olevia mobileita on: ne roikkuvat usein esim. kattolampusta tai katossa olevasta koukusta.)

Ihminen on utelias olento, ja moni uusia asia kiinnostaa myös ihmislasta. Todennäköisesti sellaiset vauvat, joilla on kotonaan mobile, "tietävät" mobilea (tai muita leijuvia esineitä) koskaan aiemmin näkemättömiä vauvoja enemmän siitä, että kappaleet voivat myös leijua ilmassa.

Sitä Osmo Tammisalon kertomaa tietoa en ollut ennen kuullut, että syy ihmisten uskolle kappaleiden kykyyn leijua ovat "uskonnolliset kirjoitukset", joista tämä tieto löytyy. Helikopterin näkemällä voi ehkä saada tälle uskolle kappaleiden lentokykyyn vahvistusta. Jos asiaa tarkastellaan siitä tiedosta käsin, että väitteen esittävä Osmo Tammisalo on kristinuskon ja myös kristillisten tekstien vastustaja, ei se liene ehkä niin suuri ihmetyksen aihe, että Osmo Tammisalo näytti kirjoituksessaan vastustavan kappaleiden leijumiskykyä pitäen kappaleiden leijumiskykyyn uskomista "järjettömyytenä".

En väitä, että Osmo Tammisalo itse ei uskoisi esim. helikoptereiden leijumiskykyyn. Minusta vain oli mielenkiintoista havaita, että Darwin-seuran puheenjohtaja Osmo Tammisalo oli "uskontokritiikkiään" (jota lainaamani kohdan ja sen kontekstin kai oli ainakin tarkoitus olla) esittäessään valmis käytännössä myös väittämään uskoa erääseen (ihmiskunnan yleisen tulkinnan mukaan) varsin ilmiselvästi rationaaliseen käsitykseen "järjettömäksi".

"Uskonto"

26.8.2006 julkaistu New Scientist-lehti sisältää Steve Fullerin kirjoittaman kirja-arvostelun Francis Collinsin kirjasta "The Language of God". Fuller kirjoittaa:

In trying to accommodate too many camps, Collins ends up mired in confusion. Ironically, rather like Richard Dawkins, he treats religions equally, thereby homogenising them. Collins promotes “theistic evolution,” a philosophy sufficiently devoid of controversy, if not content, to be “espoused by many Hindus, Muslims, Jews and Christians, including Pope John Paul II.” It amounts to a treaty with God, whereby science does the “how” and religion the “why” of reality.

Dawkins and Collins clearly need a lesson in social science. The idea that, say, Hinduism and Islam can be lumped together is left over from 19th-century attempts to understand how complex social relations survived long stretches of time without the modern nation state. Repeating this idea uncritically in 2006 when we know better is bizarre.

Luulen, että Fullerin esittämässä väitteessä on perää: Dawkins ja ilmeisesti myös Collins puhuvat "uskonnosta" ja siitä mitä "uskonnosta" seuraa, ikään kuin kristinusko (jonka yläkäsitteen alla esiintyy monenlaisia variaatioita), islam, juutalaisuus, hinduismi, new age liikkeet ja monet muut elämäntavat/maailmankatsomukset olisivat kaikki helposti yhteen liitettävissä. Esim. edellä mainitun ateismiansa julistavan Richard Dawkinsin mukaan kaikki "uskonnot" ovat viruksia, joista pitäisi päästä eroon.

Onko esim. "kristinusko" sitten "uskonto"? Ainakaan eräiden mukaan se ei ole "uskonto". Myös esim. Suomen ehkä tunnetuin evankelista, rovasti Kalevi Lehtinen on kertonut näkemyksensä olevan, että on ollut virhe tehdä kristinuskosta "uskonto". Hänen mukaansa kristinuskon tulisi olla elämänfilosofia, jonka keskeinen kysymys, johon jokainen ihminen joutuu vastaamaan on "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" (Matt. 27:22).

Vastaus kysymykseen, "onko kristinusko "uskonto"?" riippuu tietenkin siitä, mitä käsitteellä "uskonto" [ja "kristinusko"] on kysymyksessä tarkoitettu. Vastaavasti esim. kysymyksen "onko ateismi uskonto?" ratkaisu riippuu käytetystä käsitteen "uskonto" [ja "ateismi"] määritelmästä.

Esim. Yhdysvalloissa tuomioistuimet ovat luokitelleet ateismin uskonnoksi: vuonna 1961 tuli ennakkotapaus, jonka mukaan sekulaari humanismi on uskonto. Viime vuonna (2005) eräässä Yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa tultiin puolestaan tulokseen, että ateismi on uskonto. Erilaiset ateistiset suuntaukset voidaankin myös luokitella "uskonnollisiksi näkemyksiksi", jos käytetty "uskonto"-käsitteen määritelmä sen mahdollistaa, ja niin halutaan tehdä. Suomessa esimerkiksi "Vapaa-ajattelijoiden liiton" puheenjohtaja Erkki Hartikainen katsoo, että ateismi voisi täyttää uskontokunnilta vaadittavat tunnusmerkit. Hänellä on ollut valmis luonnos ateistikirkon saamisesta uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin (hänen itsensä kertoman mukaan) jo parikymmentä vuotta valmiina.

Mitä käsite "uskonto" sitten tarkoittaa? Lainsäätäjät ovat määritelleet käsitteen omalla tavallaan, ateisti Richard Dawkins taas käyttää käsitettä haluamassaan merkityksessä, ja Kalevi Lehtinen ja vaikkapa yllä linkitetty Jaakko Elenius tekstissään taas käyttävät käsitettä "uskonto" omalla edellisistä eroavalla tavallaan. Määrittelytapoja käsitteelle "uskonto" esiintyy siis useita. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan uskontotieteitä käsittelevällä sivustolla kerrotaankin "uskonto"-käsitteen määrittelemisestä seuraavaa:

"Lähes jokaisella uskontotieteen tutkijalla on oma määritelmänsä uskonnosta. Nykyisen käsityksin mukaan uskonnon määritelmä voitaisiin jättää "avoimeksi". Tämä tarkoittaa sitä, että tutkijat luottavat intuitiiviseen käsitykseensä uskonnosta ja määrittelevät tarkemmin aina tutkimuskohtaisesti, mitä 'uskonto' aina kussakin tutkimuksessa on. Oleellista on huomata, että 'uskonto' sellaisena, kuin se tutkimuksissa esiintyy, on vain tutkijoiden luomus. Käsite 'uskonto' on työväline, jonka avulla pyritään jäsentämään mutkikasta ilmiökenttää, jonka eri ilmiöillä havaitaan selkeitä yhteisiä piirteitä.

Toinen mahdollinen katsantokanta uskontoon on niin sanottu prototyyppiteoria tai perheyhtäläisyysteoria. Sen mukaan meillä on joku tietty perusmielikuva tyypillisimmästä 'uskonnosta'. Sitten on ilmiöitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän 'uskontoa'. Tätä prototyyppisyyttä esiintyy kaikissa käsitteissämme. Esimerkiksi talitintti on paljon prototyyppisempi lintu, kuin strutsi."

"Uskonnosta" tai "uskonnoista" puhuttaessa olisikin hyvä olla tiedossa, mitä käsite "uskonto" käsitettä käyttäneen omassa kielenkäytössä tarkoittaa.

Evoluutio & Ateismi

Pohdin tässä taannoin kysymystä evoluutiosta ja kristinuskosta. Tapio Puolimatka kirjoittaa puolestaan tuoreessa kolumnissaan ateismista ja evoluutioteoriasta, esittäen että "evoluutioteoria ei kumoa uskoa Jumalaan vaan uskon ateismiin". Tässä sitaatti kyseisestä kolumnista:

"Ateismin umpikuja

Onko syytä olettaa ihmisen älyn olevan luotettava, jos ihmistä ei ole luotu Jumalan kuvaksi? Viimeaikaisessa filosofisessa keskustelussa on alettu puolustaa näkemystä, jonka mukaan evoluutioteoria ei kumoa uskoa Jumalaan vaan uskon ateismiin. Evoluutioteorian yhdistäminen ateismiin johtaa siihen, että molemmat kumoutuvat sisäisesti ristiriitaisina.

Miten näin yllättävään väitteeseen on voitu päätyä? Väitteen esittäjä Alvin Plantinga on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista tietoteoreetikoista ja uskonnonfilosofeista. Hänen mielestään on mahdollista järkevästi uskoa, että kaikkivaltias ja äärettömän viisas Luoja on käyttänyt luomistyössään luonnonvalintaa ja mutaatioita, jotka meidän ihmisten näkökulmasta näyttävät sattumanvaraisilta, mutta jotka tapahtuvat Jumalan ohjauksessa. Tämä osa väitteestä ei vielä sisällä suuria yllätyksiä. Plantinga kuitenkin perustelee myös hyvin yllättävää väitettä, että evoluutioteoriaa ei ole mahdollista yhdistää ateismiin, sillä jos se yhdistetään ateismiin, siitä tulee itsensä kumoava. Jos ihmisen älylliset kyvyt kuten havainto, muisti ja järjellinen päättely, ovat kehittyneet täysin sattumanvaraisen prosessin tuloksena, ei ole mahdollista järkevästi olettaa, että ne olisivat luotettavia. Jos älylliset kykymme eivät ole luotettavia, ei ole mahdollista luottaa mihinkään uskomuksiimme, jotka ovat näiden älyllisten kykyjen tuotetta. Niinpä ei ole mahdollista luottaa ateismiin ja evoluutioteoriaan, jotka ovat ihmismielen tuottamia uskomuksia. Näin ateismi ja evoluutioteoria yhdessä kumoavat itsensä.

Plantinga herättää epäilyksen älyllisten kykyjen luotettavuudesta, jos niiden alkuperä olisi sattumanvaraisissa mutaatioissa ja luonnonvalinnassa. Charles Darwin itse ilmaisi tämän epäilyksen: ”Minussa herää aina hirvittävä epäilys, onko ihmismielen muodostamilla vakaumuksilla mitään arvoa, ovatko ne ollenkaan luotettavia, ottaen huomioon, että ihmismieli on kehittynyt alempien eläinten mielistä. Luottaisiko kukaan apinan mielen vakaumuksiin, jos sellaisessa mielessä yleensä on mitään vakaumuksia?” Saman epäilyksen ovat herättäneet monet aikamme tieteentekijät: luonnonvalinta ei ole kiinnostunut siitä, ovatko uskomuksemme tosia. Luonnonvalinta kohdistuu vain siihen, saattavatko uskomuksemme meidät oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, niin että säilymme hengissä riittävän kauan voidaksemme saada jälkeläisiä."

ID-"kritiikkiä"

Olen törmännyt aina silloin tällöin todella erikoisiin argumentteihin eräiden "ID-kriitikoiden" taholta. Looginen ajattelu näyttää monta kertaa unohtuvan kritiikin esittämisen keskellä. Ajattelin, että voisin kerätä silloin tällöin joitakin erikoisia argumentaatiovirheitä esimerkinomaisesti tähän blogiini nähtäville. Jäljessä seuraa ensimmäinen esimerkki todella oudosta tavasta argumentoida:

"Suunnittelija-analogia ontuu pahasti, jos oletetaan vain yksi älykäs suunnittelija, sillä jos tarkastellaan maailmasta löytyviä suunniteltuja esineitä, on lähes kaikilla eri suunnittelija (silta, talo, kirja, pelikortit, kello, tietokone, pajukori, tuohivirsu, kitara, kuulakärkikynä, hilavitkutin jne.). Jos lähdetään siitä, ettei ole suunnittelua ilman älykästä suunnittelijaa, pitää johdonmukaisuuden nimissä, analogian pohjalta, tietenkin olettaa oma älykäs suunnittelija jokaiselle luonnosta tavatulle lajille (lajeja on miljoonia tai kymmeniä miljoonia, arviot vaihtelevat)."

(Yllä olevan argumentin lähde: Jussi K. Niemelä)

Jussi K. Niemelä väitti siis pokkana että siitä, että "lähes kaikilla" esineillä on eri suunnittelija seuraisi analogisesti, että jokaisella lajilla on oma suunnittelijansa. Jätän blogini lukijoille kotitehtäväksi miettiä, miksi kyseinen Jussi K. Niemelän esittämä todella erikoinen väite on argumentaatiovirhe.

"Occamin partaveitsi"

Skepsis ry:n kotisivulta löytyy sanakirja, jossa määritellään myös käsite "Occamin partaveisti". Linkissä lukee mm. näin:

Occamin partaveitsi on saanut nimensä filosofi Wilhelm Occamilaisen (n. 1285–1350) mukaan. Hän ilmaisi asian latinaksi: ”Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem”; asioita ei tule monimutkaistaa tarpeettomasti.

Lähdeviitteitä Skepsis ry:n kotisivulla ei ole käytetty. Kyseinen tietolähde täyttää siten Skepsis ry:n oman kriteerin "huuhaa"-tekstien tuntomerkeistä (ks. s. 10). Tälle väitteelle lähdeviitteen löytäminen olisi ollut ilmeisesti kuitenkin jopa harvinaisen vaikeata. William Occhamilaisen omista teksteistä ei nimittäin ole tiettävästi löydetty tuota esitettyä lausetta: "Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem". (Ks. esim.ja esim.). Monet nykyisin katsovatkin, että kyseinen Skepsis ry:n sivustolle päätynyt lause on todennäköisesti lähtöisin jonkun muun, kuin William Occhamilaisen omasta kynästä. (Ks. esim. ja tämän linkin sivu 23).

William Occhamilaisen kirjoituksista on löydetty kyllä merkitykseltään varsin samantapaisia lauseita, kuten:

"Pluralitas non est ponenda sine neccesitate"
"Frustra fit per plura quod potest fieri per pauciora"

Skepsis ry:n sivustolta löytyvää nimenomaista lausetta sen sijaan ei tiettävästi ole tosiaan kuitenkaan William Occhamilaisen omista kirjoituksista löydetty.

Kun kerran on legenda laskettu liikkeelle, ja Occhamin suuhun laitettu lause, jota hänen kirjoituksistaan ei kuitenkaan ole löydetty, on legendaa vaikeaa enää pysäyttää. Skepsis ry:kin lähdekritiikin sijasta näyttääkin pyrkivän edesauttamaan kyseisen legendan edelleen levittämisessä.

Saa nähdä, tuleeko tähän Skepsis ry:n kotisivulla olevaan tekstiin "Occamin partaveitsi" muutosta tai linkkiä tähän blogaukseen. Hypoteesini on, että ei tule: kyseinen järjestö ei ole aiemminkaan korjannut sivuillaan olevia tekstejä tai liittänyt aiemminkaan teksteihin linkkejä, joissa järjestön sivuilla olevia tekstejä kritisoidaan. (Itse esimerkiksi olen kritisoinut jo aiemminkin useita Skepsis ry:n kotisivuilla olevia tekstejä.) Olen siis skeptinen sen suhteen, että Skepsis ry aikoisi korjata tätäkään väitettä sivustoltaan.

[Ps. Näemmä Skepsis ry:n käyttämä sanajärjestyskin on poikkeuksellinen: yleensä kyseinen virke on muualla esitetty sanajärjestyksellä "Entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem", ei muodossa "Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem", mitä Skepsis ry käyttää.]

Humen giljotiini ja "naturalistinen virhepäätelmä"

Löysin Skepsis ry:n sivustolta artikkelin, jonka otsikkona on "Humen giljotiini". Siteeraan jäljessä kyseistä Skepsis ry:n kotisivulta löytyvää artikkelia, ja näytän että "Humen giljotiini"-periaatetta ei kyetä tosiasioista käsin johtamaan: siihen joudutaan joko uskomaan "annettuna" tai sitten olemaan uskomatta. Osoitan myös, että "Humen giljotiinilla" ei ole suuremmin tekemistä ihmiselon arjen ja siihen liittyvien moraalisten valintojen kanssa. Ainoa asia, jonka "Humen giljotiini" ehkä kertoo (jos se pitää paikkansa) luotettavasti, on seuraavanlainen asiantila: jos kohtaamme arvoväittämän: esim. jonkin "pitäisi"-väittämän, voitaneen päätellä että kyseinen väite ei ole seurannut jostain "objektiivisesta havainnosta", vaan esimerkiksi henkilön oman paradigman aiheuttamasta tulkinnasta siitä, miten jonkin asian olisi ihanteellisempaa olla.

Tästä alkaa siis Skepsis ry:n artikkelin kohtalaisen pitkän pätkän siteeraus:

"Humen giljotiini

(engl. Hume’s guillotine). Humen giljotiinilla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan tosiasioista ei voida johtaa arvoja tai moraalisia sääntöjä. Tälle tärkeälle periaatteelle nimensä antanut filosofi David Hume tuo sen lähes ohimennen teoksessaan A treatise of human nature (1739): ”En voi pidättäytyä lisäämästä näihin päätelmiin havaintoa, jolla voidaan, ehkäpä, nähdä jonkinlaista merkitystä. Jokaisessa kohtaamassani moraalijärjestelmässä olen aina huomannut, että kirjoittaja etenee jonkin aikaa tavalliseen päättelytapaan, ja osoittaa Jumalan olemassaolon tai tekee huomioita ihmiselämästä; sitten täysin yhtäkkiä huomaan hämmästyksekseni, että tavallisten väitteiden ’on’ ja ’ei ole’ sijaan en kohtaa yhtäkään väittämää, johon ei liity ’pitäisi’ tai ’ei pitäisi’. Muutos on huomaamaton, mutta kuitenkin merkittävä. Sillä tämä ’pitäisi’ tai ’ei pitäisi’ ilmaisee jonkin uuden suhteen tai väitteen, ja olisi välttämätöntä, että se tulisi havaita ja selittää, ja samaan aikaan tulisi perustella, mikä näyttää täysin käsittämättömältä, kuinka tämä uusi suhde voidaan johtaa muista, jotka ovat täysin erilaisia sen kanssa. Mutta koska kirjoittajat eivät yleensä hyödynnä tätä varausta, aion suositella sitä lukijoille, ja uskon, että tämä pieni huomiointi muuttaisi kaikkia sivistymättömiä moraalijärjestelmiä ja näyttäisi meille, että paheen ja hyveen ero ei löydy ainoastaan asioiden suhteista, eivätkä ne ole järjellä pääteltävissä.”

Yksinkertaistetusti sanoen, moraalisia periaatteita tai arvoja ei voida loogisesti johtaa tai perustella — edes perustelluilla — väitteillä maailmasta: siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia."

Väite kuulostaa hienolta, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että väitteen perustelu on tehty sisäisesti ristiriitaisella tavalla. Ensin kerrotaan siitä, että Hume on havainnut, että ihmiset hyppäävät teksteissään "olemis"-väitteistä "pitäisi"-väitteisiin. Sen jälkeen Humen tekstissä lukee näin:

Sillä tämä ’pitäisi’ tai ’ei pitäisi’ ilmaisee jonkin uuden suhteen tai väitteen, ja olisi välttämätöntä [="pitäisi"], että se tulisi [="pitäisi"] havaita ja selittää, ja samaan aikaan tulisi [="pitäisi"] perustella, mikä näyttää täysin käsittämättömältä, kuinka tämä uusi suhde voidaan johtaa muista, jotka ovat täysin erilaisia sen kanssa.

Hume siis näköjään demonstroi havaintoaan siitä, että alussa esitettävistä "olemis"-väitetteistä ihmiset tapaavat päätyä "pitäisi"-väittämiin, sillä hän itsekin päätyi tuossa tekstin pätkässä jollain ilveellä "pitäisi"-väittämiin.

No, oletetaanpa että "Humen laki"/"Humen giljotiini" pitäisi paikkansa. Oletetaan siis, että väite tyyliin "siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia." pitäisi paikkansa. Jos edellinen väite on totta, tällöin myöskään havainnosta, että ihmiset pomppaavat "olemisväitteistä" "pitäisiväitteisiin" ei voida johtaa väitettä, että niin ei voitaisi tehdä.

Lause "siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia" voidaan lukea joko deskriptiivisenä eli kuvailevana lauseena, tai sitten normatiivisena. "Humen giljotiini"-väitteen ideana on väittää, ettei deskriptiivisistä lauseista voida loogisesti johtaa normatiivisia väitelauseita.

Oletetaan siis, että meillä olisimme maailmaa katselemalla (kuten Hume) havainneet, että "siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia". Koska nyt virke on tekemämme havainnon kirjallisena ilmaistu muoto, olemme siten saaneet deskriptiivisen virkkeen aikaiseksi. Kyseisellä deskriptiivisellä tulkinnalla luettuna virke ei velvoita ketään, eikä väitä, että olisi väärin johtaa "pitäisi"-väitteitä "olemis"-lähtökohdista. Jos virke nimittäin sisältää kyseiset ominaisuudet: siis käsityksen siitä, miten on väärin toimia tai miten tulisi päätellä, tällöin rikottaisiin "Humen giljotiini"-periaatetta. Silloin olisi nimittäin johdettu havainnosta siitä, että ihmiset eivät näytä kykenevän johtamaan "pitäisi"-väittämiä "olemis"-väittämistä normi. Eli olemisväittämästä olisi johdettu "pitäisi"-väittämä. Eli olisi toimittu tavalla, joka on "Humen giljotiini"-periaatteen oikeellisuuteen uskovien mielestä virheellinen päätelmä.

Tulkintani mukaan Skepsiksen artikkelissa kuitenkin nimenomaan esitellään "Humen giljotiini" (myös) normina. Siis esitetään (normatiivisena) väitteenä, että "siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia" Eli väitetään käytännössä siis, että tosiasioista EI PITÄISI johtaa arvoja. Eikä tässä vielä kaikki: Skepsis ry:n sivustolla olevassa artikkelissa väite "siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia" perustellaan puolen artikkelin mittaisella kertomuksella Humen tekemistä havainnoista. Mutta havainnoista käsinhän ei voinut "Humen giljotiinin" mukaan tehdä normeja, eli maailmasta tehtävistä havainnoista käsin ei voi myöskään päätellä sitä, miten päättelyäkään tulisi tehdä.

Skepsiksen artikkelin kirjoittaja jatkoi alussa siteeratun pidemmän pätkän jälkeen näin:

Esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden säilyttämistä ei voida suoraan loogisesti perustella olemassaolevilla eriarvoisilla olosuhteilla, kuten ei myöskään syövän parantamista syöpäkasvaimen olemassaololla tai sen kausaalisilla seurauksilla.

Herää välittömästi kysymys: ja miksi muka ei voitaisi? Kokeillaanpa esittää täysin hatusta vedettynä esimerkin vuoksi jokin sellainen väite. Väite voisi kuulua vaikkapa näin: "yhteiskunnallinen eriarvoisuus kannattaa säilyttää edes jossain määrin (ehkäpä suurinpiirtein X:n verran), koska sellaista on esiintynyt kautta historian, ja ihmiskunta on jo tottunut sellaiseen tilanteeseen, ja innovatiivisuus näyttää olevan suurempaa yhteisöissä joissa esiintyy suurinpiirtein määrä X yhteiskunnallista eriarvoisuutta kuin esim. yhteisöissä joissa on Y:n verran yhteiskunnallista eriarvoisuutta." Nyt on yllä esitetty (esimerkin vuoksi) eräs perusteltu väite yhteiskunnallisen eriarvoisuuden säilyttämiseksi ainakin tietyssä määrin. Perustelut väitteelle ovat "tosiasioita". Ne voivat upota etenkin sellaiseen ihmiseen, jonka sisäisen paradigman (eli tässä maailmankatsomuksen) mukaan perustelut edustavat jotain, joka on kannattamisen arvoista. Ihmiset katsovat asioita maailmankatsomuksensa läpi. Jos ihminen on paradigmaltaan "konservatiivinen", ja vastustaa muutosta ajatellen että nykyisin oleva tilanne kannattaa säilyttää, voi tällä seurata havainnosta siitä, millaista eriarvoisuutta tällä hetkellä esiintyy, johtopäätös siitä, minkä verran eriarvoisuutta tulevaisuudessa olisi "hyväksyttävää" esiintyä. Onko kyse sitten virhepäätelmästä? Ei ilmeisesti, vaan toisenlaisesta paradigmasta. Kyseisen paradigman läpi maailmaa katsottaessa kyseinen johtopäätös on looginen ja oikeutettu. Kyseisen paradigman/uskomuksen omaamattoman mielestä se ei taasen sellainen ilmeisestikään ole.


Johtopäätökset

a) "Tosiasioista ei voi johtaa arvoja"-väittämää ei voida johtaa tosiasioista käsin, koska jos näin voitaisiin tehdä, alkuperäinenväittämä ei pitäisi paikkaansa. Väittämää ei voida siis johtaa mistään. Se uskotaan paikkansapitäväksi joko annettuna, tai sitten sen paikkansapitävyyteen ei uskota.

b) Väite "Kun tosiasioista johdetaan arvoja, kyseessä on naturalistinen virhepäätelmä." voidaan kirjoittaa myös muodossa: "kun tosiasioista johdetaan arvoja, ollaan tehty virhepäätelmä". Kun jotain väitetään virheeksi, on väitteeseen jo sisäänrakennettu ainakin jokin normi: käsitys siitä, miten asioita pitäisi päätellä. Tässä tapauksessa väite siitä, että kyseessä olisi "virhepäätelmä" nojaa oletukseen, jota itseään ei ilmeisesti kyetä osoittamaan paikkansapitäväksi, kuten kohdasta a) ilmeni. Myös väitteen "kun tosiasioista johdetaan arvoja, ollaan tehty virhepäätelmä" paikkansapitävyys otetaan joko annettuna, tai sitten sen paikkansapitävyyteen ei uskota. Tosiasioita käsin tuotakaan väitettä nimittäin ei kyetä koskaan paikkansapitäväksi johtamaan. "Naturalistinen virhepäätelmä" voi siten olla virhepäätelmä, mutta edellä ilmenevistä syistä johtuen on myös mahdollista että onkin virhepäätelmä väittää kyseisen tyyppistä päätelmää (jossa tosiasiat ja arvot ovat tiiviisti yhteydessä) "virhepäätelmäksi".

c) "Humen giljotiini" on jokseenkin hyödytön periaate, sillä sillä ei ole ihmiselon arjen kanssa juuri kosketuspintaa. Ihmiset eivät ole "tyhjiä tauluja", vaan katsovat maailmaa paradigmojensa lävitse. Kun ihminen katsoo asioita paradigmojensa läpi, tällöin ihmisen käsitykseen siitä, miten asian "tulisi" olla, voi vaikuttaa oleellisesti myös tieto siitä, miten asia on tällä hetkellä, tai miten kyseisen asian laita historiallisesti on ollut.

Evoluutio ja kristinusko

Auran seurakunnan kirkkoherra Torsti Äärelä kertoo blogissaan 2.8.2006 (valitettavasti en saanut suoraa linkkiä kyseiseen blogaukseen) seuraavaa:

Teetätin kesäteologille pienen esseen koskien oppia ns. ”Älykkästä suunnittelus-ta.” Eikö siis ihminen olekaan niin hyvä luomus kuin luulisi? Joka tapauksessa tämän päivän jälkeen on entistä tarpeellisempaa rakentaa muutama rippikoulu-tunti uudelleen. Seuraavaan kysymykseen täytyy pystyä vastaamaan paremmin.: ”Miten luomisuskon ja kehitysopin toistensa poissulkemattomuuden voi selittää paremmin?”

Auran seurakunnan kirkkoherran kysymys "Eikö siis ihminen olekaan niin hyvä luomus kuin luulisi?" ihmetyttää hieman tässä asiayhteydessä. Käsite "älykäs suunnittelu" tarkoittaa viittaamista älylliseen alkuperään. Äly alkuperän aiheuttajana voi olla niin hyvällä kuin huonoksikin suunnitteluksi katsotulla kohteella. [Artikkelin "Huonoa suunnittelua?" johdannossa asiantilaa selitetään kohtalaisen hyvin.] Väite siitä, että jokin on suunniteltu huonosti tai hyvin nojautuu aina käsitykseen siitä, miten kohde sitten olisi "pitänyt" suunnitella ollakseen parhaimmalla mahdollisella tavalla toteutettu. Käsitys siitä, mikä sitten on "parasta mahdollista suunnittelua" pohjautuu usein intuitioon: yleensä väitteen esittävä ei edes pyri tarkemmin osoittamaan, että kohde todellisuudessa olisi voitu/kannattanut edes toteuttaa oletesti "paremmalla" tavalla. Kristinuskon mukaan ihminen ei muuten taida olla "hyvä luomus", vaan syntinen ja langennut olento, joka (epätäydellisyydessään) tarvitsee (täydellistä) Jumalaa.

Mutta sitten itse kysymykseen, johon kirkkoherra Torsti Äärelä kertoi tarvitsevansa aiempaa parempia vastauksia:

"Miten luomisuskon ja kehitysopin toistensa poissulkemattomuuden voi selittää paremmin?"

Kysymys on nimittäin varsin vaikea. Kehitysopin yleinen "tieteelliseksi" väitetty tulkinta nimittäin on selvässä ristiriidassa monien kristillisten näkemyksen kanssa. Asiaa ei helpota sekään, että esim. useat Nobel-palkitut ovat kirjeessään kertoneet sanan "evoluutio" tarkoittavan "ohjaamatonta, suunnittelematonta prosessia". Samoin monet tunnetut kehitysopin popularisoijat (kuten Dawkins ja Dennett) tuntuvat näkevän darwinilaisen evoluutio-opin olevan kristinuskon kanssa räikeässä ristiriidassa. Suomessakin esim. Ylioppilas-lehden pääkirjoituksessa, samoin kuin vaikkapa Aamulehden pääkirjoitussivullakin on ilmaistu käsitteellä "evoluutio" tarkoitettavan jo määritelmällisesti ateistista prosessia.

Ateistinen prosessi ja perinteinen kristinusko eivät ole keskenään yhteensopivat näkemykset. Ei olekaan ihme, että nykyinen paavi, Benedictus XVI jo ensimmäisessä saarnassaan paavina lausui näin:

"Only when we meet the living God in Christ do we know what life is. We are not some casual and meaningless product of evolution. Each of us is the result of a thought of God. Each of us is willed, each of us is loved, each of us is necessary."

Suomennettuna Paavin sanat kuuluvat suurinpiirtein näin:

"Vain elävän Kristuksen kohdatessamme tiedämme mitä elämä on. Me emme ole sattumanvaraisia ja tarkoituksettomia evoluution tuotteita. Jokainen meistä on Jumalan ajattelun tuloksia. Jokainen meistä on tahdottu, jokainen meistä on rakastettu ja jokainen meistä on tarpeellinen."

Vähän samaan tyyliin ajattelee maailman ehkä jopa tunnetuin "teistinen evolutionisti", mm. ihmisgenomiprojektin johtanut biologi Francis Collins. Hän kertoi vuonna 2001 ajattelevansa näin:

"I think evolution is a very compelling explanation for the relatedness of living things on this planet. You can't study DNA without noting the relatedness of the sequences between us and other animals, bacteria, and plants. But I don't have any problem with putting that together with my belief in God as the Creator of life and in God as one who desires fellowship with humankind. If God decided to use the mechanism of evolution to create human beings, who are we to say that was a bad way to do it? In that regard, I would be called a theistic evolutionist, as are many people who work in biology and who also believe in God."

Collins siis kertoo, että hän katsoo Jumalan voivan olla vastuussa evoluutiosta. Hän ei siis näe niin, että Jumala olisi esim. luonut maailmankaikkeuden, ja jättänyt sen omilleen, vaan katsoo Jumalan vaikuttaneen (ja yhä vaikuttavan) aktiivisesti maailmankaikkeudessamme. Tänä vuonna (2006) Collins kertoi myös näkevänsä evoluutiokysymystä näin:

“I see God’s hand at work through the mechanism of evolution. If God chose to create human beings in his image and decided that the mechanism of evolution was an elegant way to accomplish that goal, who are we to say that is not the way,”

Toimittaja, jonka artikkelista sitaatti on, tulkitsi Collinsin katsovan evoluution olevan tarkoituksellisen prosessin, jonka maali on ihminen. Collinsin näkemys voi olla yhteensovitettavissa kristillisen uskon kanssa. Mutta "puhtaasti" luonnontieteellinen se ei yleisen tulkinnan mukaan ole. [Tosin nähdäkseni myöskään Nobel-palkituiden esittämä julkilausuma evoluutiosta tarkoituksettomana prosessina ei ole "puhtaasti" luonnontieteellisen näkemys, vaan ilmeisesti kyseisten Nobel-palkittujen oma uskomus: se on heidän tekemänsä oletus, joka on jäänyt ja ilmeisesti myös jäävä loogiseksi välttämättömyydeksi todistamatta.] Collinsin näkemys on siis kuitenkin ristiriidassa esim. yllä mainittujen Nobel-palkittujen näkemyksen kanssa. Collinsin näkemyksen mukaan evoluutio ei ole ollut (uus)darwinilaisen evoluutioteoreettisen näkemyksen mukainen tarkoitukseton prosessi, vaan Jumalan ohjaama prosessi. No, Collins on saanut etenkin eräät ateistit reagoimaan. Esimerkiksi ateisti, biologi PZ Myers kirjoittaa hänestä maailman tällä hetkellä suosituimmaksi tiedeblogiksi rankatussa blogissaan näin:

"Collins is in the pseudo-rationalist branch of liberal Christianity. That's fine, he's welcome to dither about in there…but seriously, it has no credibility and no greater rational foundation than the raving mad branches of fundamentalism."

Lienee suuri todellakin suuri haaste opettaa ja perustella rippikoulussa nuorille kehitysopin ja kristinuskon täydellistä ristiriidattomuutta, jos maailman suosituimman tiedeblogin ylläpitäjä, samoin kuin monet muutkin akateemisesta maailmasta tulleet henkilöt (esim. Daniel Dennett) näkevät, että näkemykset kehitysopista ja kristinuskosta eivät ole täysin erilliset: esim. Dennetthän jopa väittää, että "evoluutiobiologia on ristiriidassa jumalallisen luojan kanssa".

Tuore Sciencen julkaisema tutkimus, samoin kuin Euroopan tiedeparometrikin kertovat siitä, että ihmisen uskonnollinen näkemys on tutkituista tekijöistä voimakkaimmin evoluutionäkemyksen kanssa korreloiva tekijä. En siis väitä, että mikä tahansa kehitysopillinen näkemys johtaisi välttämättä ateismiin, mutta tutkimusten perusteella näyttää siltä, että kehitysopillinen näkemys korreloi negatiivisesti ihmisen uskonnollisen position kanssa. Uskallan kuitenkin väittää, että näkemys "darwinilaisesta evoluutiosta", käyttämilläni käsitteiden merkityksillä siis usko siihen että olisimme tulosta ohjaamattomasta, tarkoituksettomasta prosessista, korreloi erittäin voimakkaasti teismin hylkäämisen kanssa.

No, lopussa täytyy tuottaa pettymys sen näkemyksen kannattajille, joiden mukaan evoluutio on varmuudella ateistinen prosessi, kuten moni tiedemiehenä esiintyväkin väittää. Ajatus "luonnonvalinnasta" itsessään on jo mysteeri: miksi luonnossa vaikuttaa voima, jonka johdosta jotkut perintötekijät lisääntyvät populaatioissa ja toiset eivät? "Miksi"-kysymys voidaan tulkita luonteeltaan teologiseksi kysymykseksi. Onko luonnonvalinta ylimaallinen vai materialistinen voima? Mistä vastaus tuohon kysymykseen voitaisiin tietää? Esimerkiksi jo viittaamani filosofi Daniel Dennett sekä myös Richard Dawkins uskovat, että luonnonvalinta on materialistinen voima. He eivät kuitenkaan edes vakavasti pyri osoittamaan väitettään todeksi; siis pyri osoittamaan että luonnonvalinta edes voisi olla, saati että sen täytyisi olla materialistinen voima. He vain olettavat asian olevan niin. No, asiantilaa ei yleisen nykykäsityksen mukaan pysty edes osoittamaan sellaiseksi, kuin miten esim. Dawkins asian näkee olevan. Väite siitä, että jokin on "materialistinen prosessi" kun ei taida ennustaa juuri mitään, eikä sen paikkansapitävyys ole siten tieteellisen tutkimuksen ulottuvissa. Vastaavasti Francis Collins oletti evoluution voivan olla Jumalan tavan toimia. Mahdollisesti nämä kaikki juuri edellä mainitut henkilöt ovat siis jonkinlaisia fideistejä.

Ja loppuun linkkivinkki. Katolilainen Martin Hilbert on kirjoittanut erinomaisen (englannin kielisen) artikkelin, jota lukiessa ymmärrys monien kristityiden suhtautumisesta darwinistiseen ajatukseen evoluutiosta saattaa edes hieman kehittyä.

Auktoriteettein kyseenalaistamisesta ja vähän muustakin

Jari-Pekka Vuorela esitti Aamulehden Kulttuuri-sivuilla 26.8. otsikon "Neljä perusnäkemystä amerikkalaisten suhtautumisessa kristinuskon ja evoluutioteorian opettamiseen" alta löytyy seuraavaanlaiset neljä kohtaa:

1. Perinteinen kreationismi eli kirjaimellinen luomisusko.

2. Intelligent Design eli ID, älyllinen suunnittelu.

3. Synteettinen evoluutioteoria ja tieteellinen konsensus.

4. Kovan linjan darwinistien näkemys uskonnoista kavahdettavana vaarana.

Kohdan 4. jälkeen välittömästi seuraavassa kyseisen kohdan yksityiskohtaisemmassa selityksessä Vuorela kirjoittaa näin:

4. "Kovan linjan darwinistien näkemys uskonnoista kavahdettavana vaarana.

Nobel-fyysikko Steven Weinbergin kuuluisan muotoilun mukaan "Olisipa uskontoa tai ei, hyvät ihmiset tekisivät hyviä asioita ja pahat ihmiset pahoja asioita. Mutta että hyvät ihmiset tekevät pahoja asioita, siihen tarvitaan uskontoa." Varsinkin syyskuun 2001 jälkeen yhä useammat tutkijat yhtyvät siihen, että ihmisiä tulisi aktiivisesti opettaa epäilemään kaikkia auktoriteettejä. Yhdysvalloissa tätä uutta valistusintoa ajaa tunnetuimmin filosofi Daniel C. Dennett, jonka uusimman kirjan Terra Cognita julkaisee syksyllä nimellä Taika murtuu."

Jos ihmiset tulisi aktiivisesti opettaa epäilemään kaikkia auktoriteettejä, eikö tällöin loogisesti ajateltuna heidät tulisi opettaa kyseenalaistamaan myös Dennettin ja hänen tapaisiaan näkemyksiä esittävien ihmisten näkemyksiä?

Ajatus siitä, että olisi kahdenlaisia ihmisiä: "hyviä ihmisiä" jotka tekevät (vain) "hyviä asioita" ja "pahoja ihmisiä" jotka tekevät "pahoja asioita" on muuten omalla tavallaan mielenkiintoinen. Jos näin on, ei "hyviä ihmisiä" näet ole olemassa lainkaan, sillä jokainen ihminen tapaa tehdä "pahoja asioita". Jos taas niin on, että jokainen ihminen tekee joskus jotain pahaa ja että vain hyvää tekeviä, "hyviä ihmisiä" ei ole olemassa lainkaan, ei ole myöskään sellaisia "hyviä ihmisiä" jotka tekisivät "pahoja asioita" (joiden tekoon tarvitaan Weinbergin virkkeen mukaan uskontoa). Tällöin Weinbergin väite siitä, että jotta "hyvät ihmiset tekevät pahoja asioita, siihen tarvitaan uskontoa" osoittautuu sisällyksettömäksi, (koska virkkeen edellyttämiä "hyviä ihmisiä" ei ole).

Syyskuun 2001 yhteyttä auktoriteettien kyseenalaistamistarpeeseen en täysin ymmärrä. Syyskuussa 2001 eräät ihmiset kyseenalaistivat monet auktoriteetit, kaappasivat lentokoneita, lennättivät niitä rakennuksia päin ja tappoivat ihmisiä. Auktoriteetteja lienee tarpeen kyseenalaistaa, mutta rajansa kaikella. Itse olen harrastanut auktoriteettien kyseenalaistamista, mistä tämä blogikin teksteineen lienee eräänä osoituksena. Yllä esimerkiksi kyseenalaistin Nobel-palkitun fyysikon esittämän väitteen.

Evoluutio=ohjaamaton prosessi?

Selailin taannoin Aamulehden digitaalista tekstiarkistoa. Sieltä löytyi monenlaista artikkelia, myös älykkään suunnittelun teemaan liittyen. Nostan tässä ja seuraavissa postauksissani esiin muutaman Aamulehdessä julkaistun tekstin.

Aamulehden pääkirjoitussivulla luki 07.08.2006 otsikon "Tieteellinen ajattelu voitti vaaleissa" alla mm. näin:

"Evoluutioteorian mukaan elämä maapallolla on kehittynyt luonnonvalinnan kautta alkeellisista eliöistä kohti yhä korkeampia elämänmuotoja, joiden huipulla on ihminen. Tämä teoria sotii Raamatun luomisoppia vastaan, jossa kehitystä ohjailee jokin korkeampi voima."

Aamulehden pääkirjoitussivulla siis määriteltiin käsite "evoluutio" Jumalan ohjauksessa olemisesta erilliseksi, eli määritelmällisesti ei-teistiseksi prosessiksi. Aiemmin viittasin Esa Mäkisen Ylioppilaslehden pääkirjoitukseen, jossa myös tulkittiin käsitteen "evoluutio" tarkoittavan ateistista, ohjaamatonta prosessia.

Mikä kelpaisi evidenssiksi suunnittelusta sinulle?

Mitä SINÄ hyväksyisit empiiriseksi todisteeksi ID:stä?

(vai oletatko maailman olevan oletusarvoisesti “ei älykästä suunnittelua omaavan”, ja siten oman näkemyksesi oikeaksi edellyttämättä (mitään) empiiristä näyttöä kantasi puolesta?)

*****

Yllä olevaa kysymystä olen tullut esittäneeksi useille ihmisille (varioiden kysymyksen sanamuotoja), ja saanut kysymyksiin monenkirjavia vastauksia.

Ehkä yleisin vastaus internet-keskusteluissa lienee jonkinlainen suunnittelija-keskeinen vastaus: eli esitetään vaikkapa ensin vaatimus suorasta havainnosta suunnittelijasta. Tämän jälkeen saatetaan edellyttää suunnittelijan tuomista vielä tutkimuskohteeksi, jotta jotenkin tarkemmin määrittelemättömällä tavalla saadaan selville, onko juuri tämä suunnittelija ollut syypää vaikkapa elämän syntyyn Maassa.

Toinen yleinen vastaus on, että pitäisi esittää joko mahdottomuustodistus tai jotain, jota teoria B ei kykene mitenkään selittämään. Tässä vastaustyypissä edellytetään siis teorian B evidenssiksi, että jokin muu teoria (A) kumotaan (täysin). Eli esim. saatetaan esittää vaatimus siitä, että tulisi osoittaa elämän synnyn olevan Maan päällä ilman älyllistä vaikutusta mahdotonta.

Monet henkilöt esittävät vaatimuksen sekä 1) että 2) vaatimuksen täyttymisestä. Mutta näin ei ole aina. Esimerkiksi Luc F. A. Arnoldin vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa (The Astrophysical Journal 627, 534-539) oletettiin, että suunnittelua voitaisiin havaita ilman suoraa havaintoa suunnittelijasta. Arnold teki oletuksia siitä, miten hän arveli Maan ulkopuolella mahdollisesti elävien älyllisten olentojen toimivan: ja oletti sitten sen pohjalta, että millaisia asioita voisi etsiä tällaisen sivilisaation tekemänä signeerauksena. Arnoldin päämääränä ei siis ollut suunnittelijan etsiminen, vaan suunnitellun kohteen etsiminen (ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös löytäminen). Päätelmä suunnittelusta voitaisiin hänen mallissaan tehdä siten löydetyn teknologian perusteella, siis myös ilman suoraa havaintoa itse suunnittelijasta/suunnittelijoista. Voidaan kai ajatella, että päätelmä suunnittelusta tehdään hänen mallissaan periaatteessa nojaten oletuksiin siitä, mitä "ei-älykkäät/tarkoituksettomat" syyt eivät nykytiedon mukaan tapaa saada aikaan. New Scientist-lehdessä Arnoldin uudenlaisesta SETI- (Search for Extraterrestrial Intelligence) menetelmästä käytettiin SETI-nimen rinnalla myös lyhennettä SETT (Search For Extraterrestrial Technology).

Kolmantena kohtana voisikin mainita, että välillä evidenssiksi pyydetään positiivista evidenssiä suunnittelusta suunnittellun kohteen välityksellä. Siis esimerkiksi jonkinlaisia "suunnittelusignaaleja" (jotka päätellään sellaisiksi esim. ihmisen tekemää suunnittelua muistuttavuutensa johdosta).

Ps. ID&Evidenssi-asiasta enemmän kiinnostuneille linkkivinkki:
Mike Gene:
Evidence for Intelligent Design: From the Perspective of the ID Critic


*****

Olen miettinyt myös alussa olleen kysymyksen kääntämistä, ja sen seurauksia:
siis pohtinut mm. sitä, millaiset havainnot voisivat aiheuttaa sellaisen seurauksen, että itselleni ei olisi (enää) riittäviä perusteita argumentoida millään tavoin suunnitteluajatuksen puolesta.

Jätän omat ajatelmani näiden kysymysten vastauksista ainakin toistaiseksi ääneen lausumattomiksi, mutta kuuntelen mielelläni blogini lukijoiden näkemyksiä evidenssi-asiasta...

Eli ajatuksia saa tähän alle nyt sitten esittää.

Matematiikka-ateisti

Tässä vaihteeksi vähän humoristisempi blogaus: pätkä Lassia ja Leeviä.

Kuvatekstit vapaasti suomeksi käännettyinä kuva kerrallaan, vasemmalta oikealle puhekuplia edeten:

Lassi: Minusta matematiikka ei ole tiedettä. Se on uskonto.
Leevi: Uskonto?

Lassi: Jep. Kaikki nämä yhtälöt ovat ihmeitä. Otat kaksi numeroa ja kun lisäät ne, ne muuttuva yhdeksi UUDEKSI numeroksi. Kukaan ei osaa sanoa, miten se tapahtuu. Joko uskot sen, tai sitten et.

Lassi: Tämä koko kirja on täynnä asioita, jotka täytyy hyväksyä uskomalla. Se on uskonto!

Leevi: Ja tuollaista opetetaan kaikille koulussa. Soita lakimiehelle!
Lassi: Matematiikka-ateistina minulla tulee olla oikeus välttää tällaista!

Luonnontieteellinen teoria?

OF COURSE you thought The Matrix was fiction. But only because you were meant to. Do you think they're stupid enough to let us realise what's really going on?

It usually takes a conspiracy theorist to hatch such a far-fetched plot. But Nick Bostrom is a philosopher at Yale University, and he believes the Hollywood blockbuster is closer to the truth than many of us would care to believe. He's done the calculations, and he reckons that we could well be living inside a simulation.

That's right. Your life might actually be a computer program developed by a post-human society living in what you think of as the future.

Ehkä universumiamme ei olekaan oikeasti olemassa. Elämäsi saattaa todellisuudessa olla jonkun tulevaisuudessa olevan ihmisen jälkeen tulevan olennon kehittämä tietokoneohjelma. Näin on ainakin raportoitu New Scientist-tiedelehdessä.

New Scientist listasi vajaa viikko sitten kyseisen teorian kymmenen oudoimman kosmologisen teorian joukkoon.

New Scientistissä näkemys esiteltiin kosmologisena vaihtoehtoteoriana. Mutta
millaisen tieteen määritelmän mukaan tuollainen Matrix-hypoteesi on luonnontieteellinen teoria?

Uskon selitys?

Peter Williams on esittänyt eräitä mielenkiintoisia huomioita. Tiivistän lyhyesti Williamsin esittämän ajatuksen:

Monet nykypäivän ateistit esittävät darwinilaista evoluutioteoriaa selityksenä teististen uskomusten olemassaololle, huomaamatta että samaisella teorialla voisi ja pitäisi (mikäli samaa periaatetta noudatetaan) pyrkiä selittämään myös heidän oman uskonsa olemassaoloa darwinismiin (ja ateismiin).

Not "enough"

BarryA has written about Dover Decision at Uncommondescent.com:

Here is the excerpt from Jones’ opinion where he relies on the literature bluff.

“The immune system is the third system to which Professor Behe has applied the definition of irreducible complexity. Although in Darwin’s Black Box, Professor Behe wrote that not only were there no natural explanations for the immune system at the time, but that natural explanations were impossible regarding its origin. (P-647 at 139; [128]2:26-27 (Miller)). However, Dr. Miller presented peer-reviewed studies refuting Professor Behe’s claim that the immune system was irreducibly complex. Between 1996 and 2002, various studies confirmed each element of the evolutionary hypothesis explaining the origin of the immune system. ([129]2:31 (Miller)). In fact, on cross-examination, Professor Behe was questioned concerning his 1996 claim that science would never find an evolutionary explanation for the immune system. He was presented with fifty- eight peer-reviewed publications, nine books, and several immunology textbook chapters about the evolution of the immune system; however, he simply insisted that this was still not sufficient evidence of evolution, and that it was not “good enough.” ([130]23:19 (Behe)).”

Note that Jones ignored the distinction Behe made. Behe said there were no DETAILED ACCOUNTS of the evolution of the immune system through Neo-Darwinian mechanism. By the time it got to Jones’ opinion Behe was being quoted as saying there are no accounts of any kind of the evolution of the immune system. As is clear from the transcript above, Behe said exactly the opposite...

Judge Jones wrote:

"he simply insisted that this was still not sufficient evidence of evolution, and that it was not “good enough.”"

The last words are in quotes, like they were Behe's words.

But what Behe actually said on cross-examination, was that "it's NOT that they aren't good enough. It's simply that they are addressed to a different subject.", and the judge still wrote, that Behe had said, that "it was not "good enough.""

I think, that the judge has put words in Behe's mouth.

Mars elämään!

10 vuotta sitten monissa tiedepiireissä oltiin innoissaan Marsista: tällöin katsottiin saadun erään meteoriitin (nimeltään ALH84001) välityksellä evidenssiä siitä, että Marsissa on (ainakin ollut) elämää. NASA:n virkailijoiden kerrotaan puhuneen jopa "vuosisadan luonnontieteellisestä löydöstä". Nyt into on laantunut: enää harva tiedemies kertoo ainakaan ääneen uskovansa Marsissa olevan elämää. Toimittaja Matt Crenson lopettaa asiasta kertovan tuoreen (englanninkielisen) artikkelinsa hauskasti: hänen hypoteesinaan on, että huolimatta siitä, että tällä hetkellä tiedepiireissä todella harva puhuu Marsin elämän puolesta, Crenson ennustaa että puheet elämästä Marsissa tulevat alkamaan kohta taas uudelleen.

Historia kertoo, että sellaisia puheita esittäneet ovat saaneet julkisuutta ja rahoitusta. Tiedemies esittämässä löytäneensä evidenssiä elämästä Marsissa kun on sellainen aihe, josta media innostuu helposti. 10 vuotta sitten suomalainen lehdistö innostui löydön uutisoinnista. Saa nähdä, moniko suomalainen lehti innostuu nyt uutisoimaan, että kyseinen löydös on tiedeyhteisön mukaan osoittautunut vääräksi hälytykseksi.

"Mars-meteoriittiaiheessa" on kuitenkin joitakin ainakin itseni mielestä mielenkiintoisia piirteitä, joita erittelen jäljessä hieman esiin.

Aikoinaan esitettiin neljänlaista evidenssiä väitteen Marsilaisen elämän puolesta. Siteeraan ne sivustolta, josta löytyy nähdäkseni varsin hyvät perustiedot vuoden 1996 tilanteesta:

"The first was the confirmation that the meteorite came from Mars, based on compositional analysis of the rock, and the discovery of globules of calcium carbonate. These globules formed in cracks in the rock as the carbonates settled out of solution on the early Mars.

The second line of evidence was the correlation of these globules with biological activity. Such globules are formed on Earth by microorganisms, and the size of the globules (250 millionths of a meter, or five times the thickness of a human hair) is consistent with terrestrial globules created by living creatures.

A third line of evidence came from the microscopic examination of the globules. Scientists noticed the globules have alternating white-and-black rims ("Oreo cookie rims," as one scientist called them) composed of the minerals magnetite, phyrrhotite and greigite.

Using a transmission electron microscope (TEM), scientist Kathie Thomas-Keprta was able to study the distinctive shapes and chemical composition of crystals of these minerals as well as the environment in which they formed. The characteristics of the crystals closely match those found on Earth created by microorganisms.

"They may be created by complicated inorganic explanations, but the simplest explanation is an organic origin," Thomas-Keprta said.

The final, and most controversial, line of evidence was scanning electron microscope images of the surfaces of the globules. The surfaces showed a large number of elongated forms which can be explained by microfossils formed by bacteria or other microorganisms.

The surfaces can also be explained by weathering and other inorganic processes, but McKay said they favor an organic origin for the structures seen."

Esitetty todistusaineisto pohjautui varsin moneen analogia-argumenttiin. Nämä argumentit näköjään katsottiin käsitellyiksi ja riittämättömiksi, kun keksittiin "ei-biologiset" selitykset meteorista tehdyille löydöille. Mutta Mars-elämä-hypoteesin hylkäämisessä käytettiin myös epäanalogia-argumentteja. Crenson kirjoittaa eräästä tällaisesta:

"The problem was, those blobs were much smaller than any bacteria that have ever been observed on Earth. A National Research Council panel concluded in 1998 that the blobs were 100 to 1,000 times too small to be free-living organisms because they couldn't have held all the proteins, DNA and other molecules necessary for even the simplest metabolic processes."

Matt Crenson kirjoittaa asiasta myös:

"chemical analysis showed that the meteorite contained a variety of organic molecules known as polycyclic aromatic hydrocarbons, or PAHs. PAHs can be produced by biological processes, and that's what McKay and his colleagues argued. But they are also commonly found in asteroids, comets and meteorites, not to mention the Antarctic ice where ALH84001 is estimated to have lain for 13,000 years."

Eli muistettiin, että polyaromaattisia (PAH)-yhdisteitä löytyvän myös kohteista (mm. asteroideista ja komeetoista), joissa ei niiden katsota olevan kuitenkaan biologisten prosessien tulosta. Kyseinen päättely voidaan luokitella myös eräänlaiseksi analogia-argumentiksi. Muistettiin siis, että PAH-yhdisteitä löytyy muualtakin, kuin biologisten prosessien tuottamiksi katsotuista kohteista. Eli käytettiin hyväksi tietoa, että PAH-yhdisteiden löytyminen voidaan tunnettujen analogioiden johdosta yhdistää sekä biologisiin että ei-biologisiin kohteisiin.

Jäljessä siteeraan jo aiemmin mainitsemani Matt Crensonin artikkelin alun ja lopun, sekä annan linkin koko artikkeliin

After 10 Years, Few Believe Life on Mars
Matt Crenson
AP

"It was a science fiction fantasy come true: Ten years ago this summer, NASA announced the discovery of life on Mars.

At a Washington, D.C., news conference, scientists showed magnified pictures of a four-pound Martian meteorite riddled with wormy blobs that looked like bacterial colonies. The researchers explained how they had pried numerous clues from the rock, all strongly supporting their contention that microscopic creatures once occupied its nooks and crannies.

It was arguably the space agency's most imagination-gripping moment since Apollo. Space buffs and NASA officials said that it just might be the scientific discovery of the century.

"If the results are verified," the late Carl Sagan pronounced, "it is a turning point in human history."

Ten years later, the results have not been verified. Skeptics have found non-biological explanations for every piece of evidence that was presented on Aug. 6, 1996. And though they still vigorously defend their claim, the NASA scientists who advanced it now stand alone in their belief.

...

"Sooner or later we're going to get another old rock," said Massachusetts Institute of Technology geophysicist Benjamin Weiss.

And when that happens, the talk about life on Mars will begin anew."

Lopuksi sitaatti kemisti Richard Zarelta Stanfordista vuodelta 1996 Marsista tällöin mahdollisesti löytyneeksi katsotun elämän uutisoinnin yhteydestä:
"Who is to say we are not all Martians?"
("Kuka voi väittää, ettemme olisi kaikki Marsilaisia?")

;-)

Metanexuksen konferenssi

Luonnontieteiden ja uskontojen vuoropuheluista kiinnostuneille tiedoksi:
Metanexus-instituutin järjestämän tuoreen "Continyity + Change" - konferenssin tuotoksia on nähtävillä täällä. Konferenssipapereista peräti 9 näyttää käsittelevän design-teemaa. Valitettavasti osasta esitelmistä ei ole esillä kuin tiivistelmä, ainakaan toistaiseksi. Ehkä mielenkiintoisimpana paperina tiivistelmän perusteella pidän jäljessä siteerattua tiivistelmää. Valitettavasti Samuelsonin koko esitelmä ei ollut ainakaan vielä luettavissa kokonaisuudessaan.



Norbert Samuelson

Chair, Jewish Studies
Department of Religious Studies, Arizona State University
Tempe, AZ, USA
Paper Title: Science and Intelligent Design
Sunday June 4, 2006 from 2:00 - 3:30 PM in Hall of Flags

Samuelson will deal with the following two sets of issues of intellectual history and Jewish philosophy that arise from the recent Dover case decisions: Set 1: Defining science in the light of evolution: What is "science" past and present? Ought government to have a role in answering this question? Why is Darwin's discussion of evolution generally recognized today as "science" while Michael Behe's is not? Is Dawkin's discussion of evolution "science"? The discussion will include a discussion of Newton's claim in the PRINCIPIA MATHEMETICA that his argument for gravity has no hypotheses. Set 2: Defining creation in the light of religious history: What makes creation creation? Does Plato's TIMAEUS offer a creation theory? What about Aristotle's ON THE HEAVENS? What does the Genesis account say about creation in the physical world? How open is the Genesis account to different interpretations? What should Jews, Christians, and Muslims believe about creation and why does it matter? Many but not all of these questions will receive answers, some of which are better than others. Why are some Christians (and these days some Jews and Muslims as well) as religious people upset with evolution? Why does contemporary Biology bother them more than any other science (especially astronomy, meteorology, and psychology)?

* * *

Norbert M. Samuelson is the Harold and Jean Grossman Chair of Jewish Studies at Arizona State University in Tempe, Arizona. He is an internationally renowned scholar of Jewish philosophy, the author of over 200 articles, and the co-editor of three collected volumes of essays.

Teleologinen sanasto biologiassa

Ajattelin nostaa esiin erään mielenkiintoisen kielellisen aihealueen. Nimittäin teleologisen kielenkäytön biologiassa. Biologisissa tieteissä käytetään usein sellaista kieltä, jossa puhutaan luonnossa olevista tarkoituksista. Kuitenkin eräät tekevät tätä kielenkäyttöä samanaikaisesti väittäen, ettei luonnossa kuitenkaan todellisuudessa ole minkäänlaista tarkoitusta. Biologisessa kielenkäytössä puhutaan siis mm. taktiikoista, funktioista, maaleista, valinnasta, älykkäistä geeneistä, itsekkäistä geeneistä, jne. ja kuitenkin samanaikaisesti väitetään, ettei luonnossa tai elämässä ole tarkoitusta, vaan että luonto on sokea.

Esim. ateisti Richar Dawkins, joka on toiminut aikoinaan biologina ja joka tunnetaan nykyisin erityisesti eräiden biologisten ajatusten popularisoinnista, kirjoittaa kirjassaan "Sokea kelloseppä" näin:

"Natural selection ... has no purpose in mind. It has no mind and no mind's eye. It does not plan for the future. It has no vision, no foresight, no sight at all."

Luonnonvalinnalla... ei ole tarkoitusta mielessään. Sillä ei ole mieltä eikä sielun silmiä. Se ei suunnittelu tulevaa. Sillä ei ole visiota...

Sivumennen sanottuna: Dawkins ei mitenkään osoita sitä, että luonnonvalinta olisi sokea periaate, jolla ei ole suunnitelmaa tulevasta. Hän olettaa kuitenkin näin olevan oman ateistisen maailmankatsomuksensa pohjalta.

Dawkins itse on ahkera teleologisen sanaston käyttäjä. Ehkä tunnetuin hänen luomansa biologinen käsite lienee "itsekäs geeni". Kyse on Dawkinsin mukaan metaforasta: sanonnasta, joka pyrkii vain kuvaamaan ajatusta olematta kuitenkaan kirjaimellisesti tulkittava ilmaisu. Mutta jos kerta luonto on sokea, miksi sitten kuvata ajatusta tavalla, joka ilmaisuna kuitenkin viittaa pyrkimyksiin ja tarkoituksiin?

Evolution & Development-lehden toimituksesta vastaava Rudolf A. Raff herätti vuonna 2005 huomiota, kun hän kehotti teleologisten sanojen käyttöä biologian kuvailussa. Käytännössä hän siis kehotti välttämään teleologisten sanojen käyttöä. Tässä siteeraus:

"Second, let us not play into the hands of ID propagandists. For instance, be careful about using teleological words to describe biological entities in our teaching and writing. Calling cells "machines that do X," or describing biological structures as "well designed to do Y" will be duly cited in ID propaganda as one more biologist-supporting design."
(Evolution & Development, Volume 7, s. 273, July 2005, sivun lukeminen vaatii valitettavasti näköjään kirjautumisen)

Tohtori Raff näki ongelmallisena esim. sen, että nimittää esim. soluja "koneeksi, joka tekee ________". Ongelman syy on yllättävä: hänestä tällaisia ilmauksia ei saisi käyttää, KOSKA tällaisia ilmauksia voidaan siteerata "ID-propagandan" välineenä. Miksi sitten biologiassa käytetään teleologista kieltä?
-Aiemmin jo vastasin että siksi, että se voi olla käytännöllistä. Ihminen ajattelee mielellään sellaisia asioita suunnitteluperspektiivistä, joita sille kielelle on mahdollista kuvata.

Suunnitteluperspektiivi ja teleologinen kielenkäyttö soveltuu biologiaan hyvin. Voidaankin kysyä: miksi se sopii sinne? Ei liene mitään välttämätöntä loogista pakkoa, että elämän tulisi olla insinöörikielelle kuvattavissa. Insinööriperspektiivi kuitenkin näyttää sopivan biologiseen tutkimukseen ja elämän kuvailuun usein varsin hyvin.

"Skeptikko" 2/2006

"Skeptikko"-lehdessä on taas kerran kirjoitettu älykkääseen suunnitteluun viitaten. Osmo Tammisalo ja Jussi K. Niemelä uusimmassa tekstissä viitataan myös tähän blogiin.

He kirjoittavat:

(Ks. esim. id-idea.blogspot.com ja www.intelligentdesign.fi). Näiden ”asiantuntevien” sivustojen takana lienevät Suomen johtavat ID-kreationistipiirit, vaikkakaan he aitojen pelkureiden tavoin välttävät esiintymistä omalla nimellään. Selvää on, että häikäilemätön propagandasota on alkanut täälläkin.

Tämän blogin takana "lienevät" siis "skeptikkojen" Tammisalo ja Niemelä mukaan "Suomen johtavat ID-kreationistipiirit". "Skeptikko"-lehteä lukemalla voi näköjään oppia monenlaista "uutta", sillä minä en moisesta ollut itse kuullutkaan. Tiedä sitten, pitäisikö uskoa enemmän itseäni, joka tiedän, kuka olen - vaiko "skeptikkoja" Tammisalo ja Niemelä, jotka eivät tiedä kuka olen, mutta ilmeisesti jonkinlaisen stereotypiansa pohjalta ovat olettaneet jotain henkilöllisyydestäni ja sitten esittävät väitteensä siitä, millainen ihminen tämän sivuston takana heidän kuvitelmiensa mukaan on?

Niemelä ja Tammisalo kutsuvat minua siis "aidon pelkurin" tavoin toimivaksi, koska kirjoitan nimimerkin takaa. Ehkäpä julkisuudenhakuisille Niemelälle ja Tammisalolle ei ole tullut mieleen sellainen vaihtoehto, että kaikki muut ihmiset eivät ole yhtä julkisuudenhakuisia. Ehkä joku voi haluta keskustella asioista, eikä hae julkisuutta itselleen?

Miksi sitten kirjoittaa pseudonyyminä?
Asiantilassa on edellä mainitun lisäksi vielä mm. tällaisia etuja:
1) Anonyymi joutuu perustelemaan tarvittaessa tarkoin kaikki esittämänsä väitteet, kun ei voi tukeutua "auktoriteetin suojiin". Pseudonyymiys siis haastaa ainakin itseäni perustelemaan väitteitä.
2) Usein moni hyvä argumentti jää sivuutetuksi siksi, että sen esittäjä on "väärä": hänellä ei ole esim. tiettyä, toivotun laista auktoriteettiasemaa. Toisaalta myös väitteen esittäjän auktoriteetin johdosta taasen joku huono argumentti voi helposti jäädä kyseenalaistamatta. Tässäkin tapauksessa itse argumentti saattaa jäädä sivuutetuksi sen esittäjän johdosta. Pseudonyymiys antaa mahdollisuuden keskittyä argumentteihin ja niiden hyvyyteen argumentin esittäjän ja hänen hyvyytensä sijasta. Pyrinkin siihen, että argumenttini seisoisivat omilla jaloillaan, eivät esittäjänsä jaloilla.

Jussi K. Niemelän on kertonut itse minulle, että hänen mukaansa omalla nimellä kirjoittamattomuus on epätieteellistä. Itse en ole vieläkään kyseistä tieteen määrittelytapaa muualta kuin Niemelän käytöstä tavannut. Itse olen yhä sitä mieltä, että hyvin perusteltujen väitteiden totuusarvo ei ole kiinni siitä, onko väite esitetty oman nimen takaa, vai ei. Jatkan siten edelleen nimimerkin takaa eli pseudonyyminä kirjoittamista, vaikkeivat itse julkisuutta haluavat "skeptikot" Niemelä ja Tammisalo siitä pitäisikään.

Ps.
Osallistuin taannoin keskusteluun, johon myös nämä "Skeptikko"-lehdessä nyt kirjoittaneet Niemelä ja Tammisalo ottivat osaa. Kävin tällöin keskustelua heistä Jussi K. Niemelän kanssa. Hän lopetti keskustelun kanssani näinkin kohteliaalla tavalla:

"Kiitän lämminhenkisestä ja antoisasta keskustelusta nimettömänä esiintyvän, älykkäältä (suunnittelijalta?) vaikuttavan henkilön kanssa. Lopetan sen osaltani tähän, ja keskustelen vastedes vain sellaisten kanssa, jotka uskaltavat avoimesti, omalla nimellään, seisoa sanojensa takana."

Jussi K. Niemelä on ilmeisesti yhä keskustelulakossa suhteessa minuun. Jos kirjoitan heille vastineen, mitään vastausta heidän taholtaan ei ole siis takaisin minulle ilmeisesti enää odotettavissa. Aion kuitenkin käydä Niemelän ja Tammisalon nyt julkaistuja tekstejä ja myös niiden tällä kertaa sisältämiä virheitä jossain vaiheessa (tänä vuonna) tarkemmin läpi.

Darwinin musta laatikko

Biokemisti Michael Behen paljon myyneestä kirjasta Darwin's Black Box ilmestyi tänä vuonna uusi painos. Uudessa painoksessa on erona vanhaan se, että se sisältää uudet loppusanat. Etenkin niille, jotka uutta painosta eivät aio tilata, tiedoksi: uudet loppusanat on luettavissa myös internetissä tässä osoitteessa.

Galileo Galilei

Tieteenhistorioitsija Ronald Numbers on tehnyt eräitä mielenkiintoisia huomioita antamassaan haastattelussa.

Mielenkiintoinen on esimerkiksi Numbersin kertoma tapaus Galileo Galilei, jota on esitetty usein esimerkkinä tieteen ja uskonnon konfliktista. Esimerkiksi Opetushallituksen verkkosivustolla www.edu.fi kerrotaan Galileista näin:

"Galilei puolusti Kopernikuksen teoriaa aurinkokeskeisestä maailmasta, jossa maapallo kiertää aurinkoa eikä olekaan maailmankaikkeuden keskipiste. Valtaa pitävä katolinen kirkko tuomitsi näkemyksen, ja Galilei joutui kieltämään julkisesti oikeaksi tietämänsä teorian. Hänet tuomittiin elinikäiseen vankeuteen ja vaikka hänet myöhemmin armahdettiin, hän joutui olemaan loppuelämänsä kotiarestissa."

Usein mielenkiintoista on paitsi se, mitä sanotaan, myös se, mitä jätetään sanomatta. Tässä tapauksessa esimerkiksi Opetushallituksen sivut kertovat "valtaa pitävän katolisen kirkon" tuominneen näkemyksen, mutta sivustolla ei ole mitään mainintaa siitä, että Galilein näkemykset tyrmättiin myös lähes koko hänen aikakautensa tieteellisen eliitin taholta. Varsinainen kiistan aihe Numbersin mukaan Galilein ja katolisen kirkon välillä puolestaan ei edes ollut käsitys siitä, kiertääkö Maa Aurinkoa, vai Aurinko Maata, vaan varsinainen ongelmat aiheuttanut kiista koski Numbersin mukaan muita aihealueita. Hän antaa ymmärtää, että jälkipolvet ovat kehitelleet tarinaa Galileista, ja luoneet Galilein ja paavin henkilökohtaisesta konfliktista kuvaa "tieteen" ja "uskonnon" välisenä taisteluna.

Eräs jo vanha tietosanakirja (Otavan Suuri Ensyklopedia) kertoo asiasta näin:

Kopernikuksen opit, joita hän [Galilei] jatkuvasti opetti, paavi Paavali III oli aikoinaan hyväksynyt, mutta niitä vastustivat useimmat Euroopan oppineet, jotka perustivat käsityksensä Aristoteleen teoksiin. Myös Rooman tuomarit julistivat 1616 uuden järjestelmän mielettömäksi ja kerettiläiseksi. Galileita kiellettiin jatkamasta opetustaan, jolloin hän palasi Firenzeen.

Kolmen pyrstötähden ilmestyminen 1618 vei Galilein uudelleen tähtitieteen pariin. Vuonna 1632 hän alkoi varovaisesti puolustaa uutta järjestelmää teoksessaan Dialogo sopra i due massimi sistemi del mondo, Tolemaico e Copernicano. Paavi Urbanus VIII oli tunnistavinaan itsensä yhdeksi tämän dialogin henkilöksi, Simplicioksi, joka oli Ptolemaioksen opin naurettava ja kömpelö puolustaja. Teos annettiin ikvisition tutkittavaksi, ja 69-vuotiaan Galilein oli tultava oikeuden eteen 1633.

Eli kyseisen tietosanakirjan mukaan ensinnäkin Kopernikaalinen maailmankuva oli näkymyksenä katolisessa kirkossa sinänsä ollut hyväksytty paavi Paavali III:n toimesta, joka oli tätä näkemystä aikoinaan kannattanut. Siten katolilaisuus sinänsä ei ole yksinään voinuta olla ylitsepääsemätön este Kopernikaaliselle maailmankuvalle: kyseistä näkemystä oli katolilaisessa kirkossa jo esiintynyt. Paavi Urbanus VIII ei kuitenkaan ollut ilmeisesti samoilla linjoilla paavi Paavali III:n kanssa. Huomioimisen arvoista on ehkä myös se, että tämäkin tietosanakirja mainitsee siitä, että Galilein aurinkokeskeistä maailmankuvaa vastusti hänen aikakautensa eurooppalainen oppineisto.

Itse huomautan vielä, että lukijan on syytä pitää mielessä, että Galilein aikaan "Katolinen kirkko" ei ollut sellainen, minä se tänä päivänä tunnetaan. Galileinkin debattia käytiin sen ajan tieteellisessä eliitissä, joka oli jämähtänyt aiempaan paradigmaan. Onkin sanottu, että Galilein vastustajat eivät vastustaneet häntä niinkään Raamatun tekstien johdosta, vaan ennemminkin dogmaattisen tieteellisen uskonsa johdosta. Käsitys siitä, että aurinko kiertää Maata kun oli sen ajan vallalla oleva tieteellinen näkemys: silloin katsottiin jo varmasti tiedettävän, että Ptolemaioksen aurinkokeskeinen näkemys oli totta. Miksi lähteä kyseenalaistamaan jotain, jonka totuuden tiedemaailma jo tietää? Jos kyseenalaistaa aikakauden vallalla olevat näkemykset, saa aikalaisiltaan vastaansa paljon vastustusta. Galileota vastassa ei ollutkaan vain paavi, vaan hänen aikansa tiede!.

Siteeraan tähän pätkän Numbersin haastattelusta, johon jo viittasin:

QUESTION: I'd like to move on, to talk about the Galileo case. Many people have a mythology that during his trial there was somebody down in the basement stoking the pyre and oiling the rack - that he was in imminent danger of losing his life. Is this a true representation of the case?

MR. NUMBERS: Contrary to common myth, Galileo suffered very little abuse at the hands of the Catholic Church. He was never tortured, he never faced death. In fact, he was never imprisoned. His penalty was house arrest at a pleasant villa on the outskirts of Florence, Italy.

Galileo's problems with the church stemmed far less from his astronomical and physical views than from his lack of diplomacy, and from his impertinence in trying to instruct the church on how to interpret Scriptures, as some Protestants had attempted to do in the previous century. Furthermore, in writing his controversial book, Galileo had the impertinence to attribute the Pope's views to a simple-minded character named Simplicius. This Pope [Urban VIII] had once been a patron of Galileo's and had supported his scientific efforts, so such a lack of diplomacy turned even the Pope against his one-time friend.

QUESTION: When the trial actually happened, what could have been the result if Galileo had refused to recant his view that the earth revolved around the sun? Was he in danger of death?

MR. NUMBERS: Well, it's hard to write counter-factual history about what might have happened if, but there seems no reason to believe that Galileo at any point faced the threat of death. There was never any indication in the court records of death being a possible penalty, and no other scientists were put to death for their scientific views.

QUESTION: Is it the case then that there had been no scientists killed for their scientific views?

MR. NUMBERS: I can think of no scientist who ever lost his life for his scientific views.

QUESTION: Does the Galileo case represent a fundamental break in relations between science and religion?

MR. NUMBERS: Looking back on the Galileo affair, it's tempting to see it representing a fundamental break in the relations between science and religion, but I don't think it represented anything of the sort. In fact, at the time, it aroused relatively little interest. It was only in later decades and centuries that it came to be seen as a representation of what supposedly happens to scientific pioneers when they dare to try to correct the church's teachings.

Ps. Mielenkiintoinen on myös tämä Numbersin samassa haastattelussa lausuma:

"I think there's a powerful mythology today suggesting that science and religion are enemies, and it is fueled by some of the most public and popular of scientists, such as Carl Sagan in the United States, or Richard Dawkins in Great Britain, who have gone out of their way on occasions to present that view."

Eli hänen mukaansa eräät julkisuudessa paljon näkyvät ateistit (mm. Richard Dawkins) ovat olleet energianlähde sellaiselle mytologialle, jonka mukaan tiede ja uskonto ovat toistensa vihollisia.