"Tieteen näkökulmasta"

Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa järjestetään opintojaksoa "Cog121 Tieteellinen päättely ja selittäminen kognitiotieteilijöille". Kyse ei ole siis teologian tai filosofian (eikä luonnontieteidenkään) kurssista, vaan käyttäytymistieteiden tiedekunnassa järjestetystä kurssista, jonka nimenä on tieteellinen päättely. Opintojakson opintomonisteessa, jonka tekijöitä ovat Otto Lappi ja Anna-Mari Rusanen, lukee mm. seuraavaa:

"Se, että ihmiskunta on ylipäätään olemassa, ei ole osa Jumalan suurempaa suunnitelmaa tai maailmankaikkeuden ”tarkoitusta”, vaan ennenkaikkea huima historiallinen yhteensattuma."

"Ihmisen minuus ei myöskään ole olemassa jostakin tietystä syystä. Tieteen näkökulmasta myös meistä jokainen on satumaisen sattuman tulosta; kukaan jumala tai kosminen voima ei ole suunnitellut olemassaoloamme. Ovatko elämällämme jotakin muuta tarkoitusta – siihen kysymykseen on jokaisen itse vastattava."

Ovatko sitaateissa esitetyt johtopäätökset tehty "tieteellisellä päättelyllä" tai tieteellisellä menetelmällä? Siltä ei ainakaan vaikuta. Kirjoittajat ovat jostain syystä halunneet esittää oman maailmankatsomuksensa tuottamassaan oppimateriaalissa "tieteen näkökulmana", ikään kuin heidän käsityksensä Jumalasta tai ihmisen olemassaolon tarkoituksesta (tai siis tarkoituksettomuudesta) olisi tieteellisen tutkimuksen tulos.

Elämmekö virtuaalitodellisuudessa?

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka kirjoitti Aamulehden Tiede-sivulla olleessa kolumnissaan 7.11.2007 siitä, elämmekö kenties virtuaalitodellisuudessa.

Hän aloitti kertomalla Oxfordin yliopistossa vaikuttavan filosofi Nick Boströmin ajattelusta:

"Hänen mielestään on mahdollista, että maailmankaikkeus on simulaatio.

Ajatus ei ole uusi, mutta Boström filosofoi päättelyketjunsa niin vakuuttavasti, että lumemaailmankaikkeudessa elävät virtuaali-ihmiset alkavat vaikuttaa jopa todennäköiseltä vaihtoehdolta."

Boströmin argumentti on siis tehnyt vaikutuksen Vanhalakkaan. Tämä jatkaa kolumniaan kertoen Boströmin argumentin "olettamuksista":

"Boströmin todisteluketju nojaa olettamukseen, että teknologinen kehitys tuottaa niin tehokkaita tietokoneita, että ihmisen aivot pystytään joku päivä istuttamaan tietokoneen osaksi. Syntyy tietoinen kyborgi.

Tämän jälkeen lumemaailmoihin voidaan luoda lumeihmisiä, joilla on tietoisuutta ja älyä. Loppujen lopuksi virtuaalimaailmoissa on enemmän virtuaalihahmoja kuin ihmiskunnan historian aikana on ollut olemassa ihmisiä.

Raja aidon ja lumeen välillä on hämärtynyt."

Voisin väittää, että Boströmin argumentti olettaa aika paljon muutakin. Boströmin "vakuuttavan" päättelyketjun oletus oli siis, että TULEVAISUUDESSA voisi olla mahdollista tuottaa virtuaalisia "lumeihmisiä", joilla on sekä tietoisuus että älyä. Mutta mutta... mitkä ovatkaan Boströmin "vakuuttavan" päättelyketjun lopputulokset:

"Todisteluketju johtaa kolmeen johtopäätökseen, joista yksi on Boströmin mukaan väistämättä totta. Tässä karkeat versiot:

1) Lähes kaikki kehityksemme tason saavuttavat sivilisaatiot tuhoutuvat ennen kuin teknologia on riittävän kehittynyttä.

2) Niiden sivilisaatioiden osuus, joita kiinnostaa virtuaali-ihmisten luominen, on lähes nolla.

3) Elät lähes tulkoon varmasti tietokonesimulaatiossa.

Jos näistä kolmesta johtopäätöksestä ensimmäinen ja toinen ovat väärin, kolmannen täytyy olla totta. Boström ei sano, minkä vaihtoehdon toteutuminen on todennäköisintä, mutta kolmannen vaihtoehdon toteutumisen todennäköisyys on hänen arvionsa mukaan yli 20 prosenttia."

Eli Boström on jollain merkillisellä laskutavalla kyennyt jopa laskemaan tai arvioimaan todennäköisyyden sille, mikä on todennäköisyys, että elämme TÄLLÄ HETKELLÄ tietokonesimulaatiossa! Sen laskun minäkin haluaisin nähdä.

Vanhalakka ja Boström eivät ole ajatuksineen yksin. Jorma Hietamäki teki nimittäin hiljattain tutkimuksen suomalaisten tiedemiesten maailmankatsomuksista ja -kuvista. Tutkimuksessa käsitys, jonka mukaan koko näkyvä maailmankaikkeus on harhaa, sai osakseen kannatusta 2,5 %:n osuudella vastaajista. Hietamäki näki osuuden olleen pienen, mutta omasta mielestäni luku kuulostaa aika suurelta. Jos vastaajat eivät ole vastanneet huumorimielellä tai rastineet väärään ruutuun, vaikuttaisi siltä, että joka neljäskymmenes suomalainen tiedemies kuvittelee elävänsä virtuaalitodellisuudessa...


Lähteet:

Hietamäki, Jorma. Suomalaisten tiedeihmisten maailmankuvat ja -katsomukset. Tieteessä tapahtuu, 6/2007.
Vanhalakka, Vesa. Virtuaalisia ihmisiä lumeuniversumissa. Aamulehti 07.11.2007, sivu 24.

Ihmeellistä uutisointia

Suomalaisen nuorison kantoja selvittäneessä tutkimusraportissa lukee seuraavaa:

"Haastatelluille nuorille esitettiin maailman synnystä kolme väitettä. Siihen, että maailman synty voidaan selittää tieteellisesti, uskoo 70 %. Selvästi harvempi (28 %) uskoo, että Jumala on luonut maailman, kuten Raamatussa sanotaan. Tavallaan näitä kahta uskomusta välittävään intelligent design -näkemykseen – että maailman synty ja evoluutio ovat viime kädessä korkeamman voiman ohjaamia – uskoo puolestaan 43 % nuorista. Nämä maailmanselitykset eivät kuitenkaan ole toisensa poissulkevia. Yli puolet niistä, jotka uskovat Jumalan luoneen maailman kuten Raamatussa sanotaan, uskovat myös mahdollisuuteen selittää maailman synty tieteellisesti."
(Lähde: Nuorisobarometri-tutkimus, 2006)

Tämä tutkimustulos, jossa yli puolet kertoi uskovansa, että asiat voidaan selittää tieteellisesti, tuli mieleeni törmättyäni kahteen nettiuutiseen. Nimittäin Kotimaan verkkouutiseen, jossa lukee "Nettilehden lukijoista selvä vähemmistö suhtautui ihmeisiin skeptisesti. 8,7 prosenttia lukijoista katsoo, että ne ovat selitettävissä aina tieteellisesti." ja lukee: Nimittäin Suomen Akatemian sivulla huomiota herättävästi otsikoituun uutiseen "Yliluonnollisia uskomuksia ja taikauskoa voi selittää tieteellisesti: Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta".

Hengellinen ja tieteellinen selitys toistensa vastakohtia?

Kotimaan toimittaja Johannes Ijäs tulkitsi jostain syystä kannan, jonka mukaan ilmiölle voidaan keksiä myös "tieteellinen" selitys, välttämättä ihmeselityksen vastakohdaksi. Mutta miksi? Vastausta en tiedä, mutta syy saattaisi olla esim. siinä, että Ijäs näkee hengellisen selityksen ja tieteellisen selityksen toistensa vastakohtina. Kuitenkin nuorisobarometri-tutkimuksenkin tulos viittaa siihen, että ihmiset eivät näe tieteellistä selittämistä hengellisen selityksen poissulkevana vastakohtana: yli puolet näki samanaikaisesti (erään) asiantilan voivan olevan selitettävissä sekä hengellisesti ("kuten Raamatussa sanotaan"), että "tieteellisesti". Mitä ilmaisulla "tieteellinen selitys" muuten tarkoitetaan?

Esitän esimerkin. Joku heittää pihalla (jolla on yksi normaalikokoinen tikkataulu) tikkaa silmät sidottuina, ja tulee heittäneeksi kaikilla viidellä heitollaan tikan 30 metrin etäisyydeltä täsmälleen kymppiin. Ilmiön "tieteellinen selitys" voisi muodostua esim. siitä, että todetaan että heitettäessä on ollut juuri oikea lähtönopeus, lähtösuunta sekä oikea lähtökulma (sekä sopivan suuruinen painovoima ja ilmanvastus, tikan massa jne.). Ilmiön "tieteellinen selitys" tässä esimerkissä tarkoittaisi siis käytännössä muun muassa tapahtuneen tapahtuman yksityiskohtien kuvailua. Ilmiölle olisi siten mahdollista kehittää "tieteellinen selitys", jonka mukaan selitys tikkojen päätymiselle kymppiin on ollut siinä, että tikalla on ollut oikea lähtönopeus jne.

Tieteen rajat

Esimerkiksi maailman suurin tiedejärjestö AAAS onkin useaan otteeseen korostanut ja muistuttanut ja julkaissut kannanottoja siitä, että tiede (merkityksessä science) rajoittuu määritelmällisesti vain ei-yliluonnollisten selitysten analysointiin. (ks. esim. "science is restricted to natural explanations of the natural world", AAAS 13.9.2005, korostukset alkuperäiset). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että myös sellaisisessa tilanteessa jossa todellisuudessa yliluonnollinen selitys on oikea, tiede kuvailee ja sillä tavoin selittää kyseistä asiaa ilman yliluonnollisia selityksiä. Tieteellisen selityksen kehittäminen tai olemassaolo ei siten kumoa yliluonnollista selitysvaihtoehtoa. Tieteellinen selitys kertoo siitä, miten tapahtunutta voisi kuvata, mikäli selityksessä ei viitata yliluonnollisiin tekijöihin.

Tämän asiantilan tunteminen herättää kuitenkin kysymyksiä. Miksi Suomen Akatemian sivustolla on julkaistu tiedeuutinen otsikolla "Yliluonnollisia uskomuksia ja taikauskoa voi selittää tieteellisesti"? Miksi ihmeessä kyseisessä tiedotteessa psykologian professori Lindeman kysyy, löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa yliluonnollinen on osoittautunut tieteelliseksi, ja vastaa että "Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä."?

Rajojen seurauksista

Tieteessä nykyisin yleisimmin vallitsevien määritelmien mukaanhan yliluonnollinen ei koskaan voi osoittautua tieteelliseksi. Syystä, että kun jokin ilmiö on tieteellisesti todennettu, "yli"-etuliite jätetään pois. Eli ennen yliluonnolliseksi nimitetty ilmiö vaihtaa tieteellisen todentamisen jälkeen nimeään. Tähän asiantilaan on myös englanninkielinen Wikipedia kiinnittänyt huomiota: artikkelissa todetaan, että jos yliluonnollisena pidetty ilmiö todennetaan, ilmiötä ei yleensä tämän jälkeen kutsuta nimellä "yliluonnollinen". Tieteellinen tieto ei siis koskaan vie "lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä" jo määritelmällisesti: ilmiö voi tosin pysyä samana (tullessaan osaksi tieteellisiä selityksiä) mutta nimi muuttuu. Olen kerrankin samoilla linjoilla Risto Selinin kanssa, ja näen yleisen käsityksen käsitteiden käytöstä olevan sen kaltaisen, kuin hän kirjoittaa:

"Jos jotain todennettua outoa ilmiötä ei voida selittää tieteellisillä teorioilla, toisin kuin jollain vielä tuntemattomalla tekijällä, niin kyseessä ei ole yliluonnollinen selitys. Tällaisessa tapauksessa ”paranormaali” tekijä on tullut osaksi luonnollista maailmaa, ja ainoastaan luonnollisen maailman määrittely on muuttunut. Esimerkiksi jos oletetulle telepatialle ei nykyisen tieteellisen tiedon valossa kyettäisi antamaan tyydyttävää selitystä, mutta sen selittäminen onnistuisi perustellusti psyykkisen energiakentän avulla, niin tämä energiakenttä ei olisi yliluonnollinen selitys, vaan aivan yhtä luonnollinen kuin muutkin tieteelliset selitykset. Tuntemaamme maailmaan olisi vain tullut uusi — joskin aikaisempaa tietämystämme ravisuttava — ominaisuus."

Esimerkiksi aikoinaan yliluonnolliseksi nimitettiin hypnoosia, mutta kyseinen ilmiö on nykyisin osa virallista lääketiedettä. Aikoinaan ajatusta ajan suhteellisuudesta pidettiin paranormaalina (huom. käytän eri käsitettä, kuin yliluonnollinen), mutta nykyisin suhteellisuusteoria on osa fysiikan perusopintoja. Luokituksen muutos on ollut seuraus ilmiön todentamisesta. Arkijärkeä vastaan sotiva kvanttimekaniikka on myös nykyisin osa kemian ja fysiikan perusteita. Kvanttimekaniikka on täynnä ilmiöitä, jotka täyttävät monet käsitteen "yliluonnollinen" määritelmistä. Ilmiöiden todentaminen on kuitenkin johtanut siihen, että nimitystä "yliluonnollinen" enää kyseisten ilmiöiden kohdalla harvemmin käytetään: tiedehän määritelmällisesti tutkii vain luonnollista, joten nimitystä "yliluonnollinen" ei tieteellisessä kirjallisuudessa useinkaan käytetä kvanttimekaniikan ilmiöiden kohdalla.

Lindemanin tutkimuksesta

Lindemanin tutkimuksen lähtökohdat vaikuttavat subjektiivisilta, ja tarkoitushakuisilta. Näyttäisi siltä, että hän määrittelee paranormaaleiksi uskoiksi ilmeisesti vain sellaisia näkemyksiä, joihin hän ei itse usko. Professori Lindemanin määritelmän mukaan esim. usko Jumalan olemassaoloon on "paranormaali usko", mutta "jostain syystä" hän ei samanaikaisesti kuitenkaan määrittele "paranormaaliksi uskoksi" esim. uskoa siihen, että maailma ja täällä oleva elämä on syntynyt "itsestään".

Yhden Lindemanin tutkimuksesta ilmi käyvän asiantilan haluan tässä vielä nostaa esiin. Lehdistötiedotteessa lukee:

"Tulosten mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla."

Nimittäin julkaistusta tutkimuspaperista (Lindeman, 2005) käy ilmi yksi poikkeus, josta tiedotteessa ei mainittu. Nimittäin vaikka kaikkien muiden yliluonnollisten uskojen kohdalla oli yliopisto-opiskelijoilla toisen asteen opiskelijoita vähemmän yliluonnollisia uskomuksia, Lindemanin tutkisdatasta käy ilmi, että uskoa Jumalaan esiintyi hänen mittareillaan mitattaessa jopa enemmän yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa, kuin toisen asteen opiskelijoilla. Ero ei ollut suuri, mutta tämän tutkimusaineiston kohdalla asiantila oli näin päin.

Upea animaatio solusta

Eräs parhaista tähän mennessä solusta tehdyistä tieteellisistä animaatioista on nähtävissä täällä. Nähtävillä oleva kolmen minuutin animaatio on osa yhteensä kahdeksan minuutin mittaisesta animaatiosta, joka on tehty alunperin biologian opiskelijoille Harvardiin. Ehkä pitäisi todeta, kuten Mike Gene, joka laittoi blogiavaruudessa eräänä ensimmäisistä, ellei jopa ensimmäisenä, linkin tähän "The Inner Life of a Cell"-animaatioon:

Tervetuloa Koneet!

Luonnontiedettä?

Mike Gene on esittänyt eräitä mielenkiintoisia huomioita siitä, mitä merkitystä on sillä, kutsutaanko älykästä suunnittelua luonnontieteeksi vai ei. Hän kirjoittaa (vapaasti kääntämänäni, huom: alkutekstin sana "Science" viittaa lähinnä luonnontieteisiin, mutta olen kääntänyt sanan tässä "tieteeksi"):

Yhteistä monille niistä, jotka osallistuvat keskusteluun älykkäästä suunnittelusta on korkea arvo, jonka nämä antavat käsitteelle "Tiede". Monet älykkään suunnittelun kannattajat väittävät älykkään suunnittelun olevan Tiedettä, kun taas monet ID-kriitikot väittävät, että se ei ole Tiedettä. Miksi nimitys on niin tärkeä? Voisiko se johtua siitä, että kulttuurimme on muovannut meitä yhdistämään Tieteen ja objektiivisen totuuden, kun taas ei-tiede yhdistetään subjektiiviseen huuhaaseen? Epäilen tällaisen uskomuksen, tai jonkin vastaavaa, olevan käytössä. Mutta, onko tässä tapauksessa todella totta, että "ei-tiede" on [vain] subjektiivista huuhaata?

Kysymys on mielenkiintoinen. Jos jotain kysymystä (puolesta tai sitä vastaan) ei kyetä käsittelemään pysyen "pelkissä" luonnontieteissä, seuraako tästä, että näkemys on huuhaata?
- Ei tietenkään. Esimerkiksi luonnontieteet pohjautuvat paljolti analogiapäättelyihin. Kuitenkaan, kuten olen todennut: ei voida ei-kehäisesti edes osoittaa, että analogiapäätelmin voitaisiin saada luotettavaa tietoa. Analogiapäätelmä itsessään on ainakin osin subjektiivinen päättelytapa, ja kuitenkin se on perustavanlaatuinen päättelytapa luonnontieteissä. Kysymystä analogiapäätelmien tiedollisesta luotettavuudesta ei mitä ilmeisimmin kyetä käsittelemään pysyen "pelkissä" luonnontieteissä. Jos siitä, että kysymys ei ole kokonaisuudessaan luonnontieteiden ulottuvissa seuraisi, että analogiapäätelmät ovat "huuhaata", seuraisi analogiapäätelmien "huuhaudesta" puolestaan, että myös luonnontieteet (jotka sellaisiin päätelmiin paljon nojaavat) ovat tällöin pitkälti huuhaata. Näin ei yleensä kuitenkaan haluta ajatella.

Siitä, että jokin ei ole "tiedettä" tai erityisesti "luonnontiedettä", ei siis ilmeisesti seuraa automaattisesti, että näkemys olisi "huuhaata". Mutta "huuhaaksi" jokin pystytään suhteellisen helposti "tieteellisiä" auktoriteetteja erityisesti arvostavassa kulttuurissa kuitenkin leimaamaan, jos sitä nimitetään "ei-tieteeksi", tai "pseudotieteeksi". Tällainen nimittäminen on kuitenkin harjaanjohtava tilanteessa, jossa syy sille, että jokin on "ei-tiedettä" se, ettei kysymystä kyetä käsittelemään esim. "pelkissä" luonnontieteissä pysyen. Ellei syytä (etenkin) silloin, kun kyse on siitä ettei luonnontieteet kykene käsittelemään kysymystä, kerrota, kuulijoita on johdettu retorisella "ei-tieteeksi" leimaamistempulla harhaan.

Esa Mäkinen Ylioppilaslehdessä 2004

Vuonna 2004 Esa Mäkinen kirjoitti pääkirjoituksen Ylioppilaslehteen, ja käsitteli siinä älykästä suunnittelua. Teen tässä hieman huomioita hänen silloisesta tekstistään.

Esa Mäkinen kirjoittaa:

On myös olemassa teoria, joka tunnetaan nimellä älykäs suunnittelu. Sen mukaan eliöt ovat niin monimutkaisia, että ne eivät ole voineet syntyä sattumalta. Evoluution sijasta elämä on kehittynyt älykkään suunnittelijan eli käytännössä Jumalan ohjauksessa.

Esa Mäkinen siis määritteli käsitteen evoluutio Jumalan ohjauksessa olemisesta erilliseksi, eli määritelmällisesti ei-teistiseksi. Ylioppilaslehden pääkirjoituksen mukaan "evoluutio" tarkoittaa siis ateistista prosessia. Mielenkiintoista.

Niin sanottujen kovien tieteiden perustana on ajatus, että tieteelliset väitteet on voitava vahvistaa tai kumota tekemällä kokeita. Teoria on tieteellinen, kun se muotoilee koeteltavaksi sopivan väitteen, ja totta, kun väite todistetaan. Älykkään suunnittelun kannattajat eivät esitä yhtään väitettä, jota voisi testata. Kyseessä ei siis ole tieteellinen teoria, vaan uskonnollinen sepitelmä.

Niin, sanotaan, että teoria on voimassa niin kauan, kunnes toisin todistetaan. Esa Mäkinen määritteli yllä sen, mitä hänestä ovat "kovat tieteet". Otetaanpa esimerkki: teoria, jonka mukaan elämä on syntynyt itsestään Maan päälle ilman minkäänlaista älyllistä ohjausta. Ajatus on luonnontieteissä vallalla oleva, ja varsin yleisesti hyväksytty, mutta miten tuon väitteen paikkansapitävyys on koeteltu, testattu ja todistettu?

Pohtimisen arvoista olisi kai se, millaisen koejärjestelyn sellaisen väitteen paikkansapitävyyden testaaminen edellyttäisi. Kuitenkin ollakseen Esa Mäkisen mukaan "kovaa tiedettä", väite edellyttää, että se on "voitava vahvistaa tai kumota tekemällä kokeita".

Mitä tulee siihen, ovatko älykkään suunnittelun kannattajat esittäneet mitään testattavia ennusteita, asiasta voi olla myös eri mieltä Esa Mäkisen kanssa.

Yliopistolla ja yliopistolaisilla on vastuu valvoa, että tiedettä ei käytetä mielipiteiden tai uskonnollisten dogmien keppihevosena. Maailmanselityksiä voidaan käsitellä teologisessa ja filosofisessa tutkimuksessa, mutta ei luonnontieteen kaavussa. Samoin luonnontiedettä ei pidä sekoittaa näkemyksellisiin kysymyksiin.

Mielenkiintoinen lausunto, etenkin kun Esa Mäkinen itse edellä jätti lukijan käsitykseen, että evoluutio on ateistinen prosessi. Mistä hän sen mahtoi tietää? Mikä koejärjestely on johtanut hänet siihen "tietoon"? Vai onko kyse vain Esa Mäkisen (uskonnollisesta) mielipiteestä?

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että Esa Mäkinen teki tässä kannanoton siitä, että hänestä maailmanselityksiä tulee käsitellä teologisessa ja filosofisessa tutkimuksessa, ei luonnontieteen kaavussa. Hän toimi mitä ilmeisimmin ns. "science-stopperina", vaatien luonnontieteelliselle tutkimukselle rajoja, vaatien, että luonnontieteitä ei saisi "sekoittaa" näkemyksellisiin kysymyksiin.

Yleinen käsitys on, että luonnontieteillä etsittäisiin myös maailmanselityksiä, mutta päätoimittaja Esa Mäkinen on siis tästä asiasta toisilla linjoilla.

Jäljellä on viimeinen lainaus Mäkiseltä, ja viimeiset huomiot tästä hänen tekstistään:

Nyt kaksi yhdysvaltalaista kreationismin kannattajaa voi merkitä ansioluetteloonsa luennot Teknillisellä korkeakoululla. Sitä he käyttävät tulevaisuudessa älykkään suunnittelun mainoksena. Vahinko on jo tapahtunut, ja siitä kärsii koko Teknillisen korkeakoulun tieteellinen uskottavuus.

Päätoimittaja Mäkinen ei mitä ilmeisimmin ole tiennyt siitä, mitä näkemyksiä nämä Yhdysvalloista tulleet luennoitsijat itse kannattavat. Toinen luennoitsijoista, evoluutiobiologi Sternberg itse kuvaa positiotaan näin: "I am a structuralist who has given several papers and presentations critiquing creationism."