Analogia-argumentti

************************************
Tämä teksti on alustava luonnos
************************************

Analogia-argumentin idea

Analogioihin pohjaavat päätelmät ovat eräs perustavanlaatuisimmista ihmisen harjoittaman päättelyn muodoista.

Ideana analogiaan pohjautuvissa päätelmissä on, että pohditaan esimerkkiä ottaen tarkastelun alle jokin vastaavaksi katsottu tilanne, ja sitten sovelletaan siitä vastaavaksi katsotusta tilanteesta saatua johtopäätöstä jollain tavoin alkuperäiseen tilanteeseen. Analogia-argumentilla haetaan siis alkuperäiseen tilanteeseen ratkaisua jostain vastaavaksi katsotusta tilanteesta.

Esimerkkejä analogia-argumenteista

Esimerkiksi analogiaan perustuva päätelmä siitä, että kirja putoaa alaspäin jos sen tiputtaa, voisi olla että myös kynä putoaa alaspäin, jos siitä päästää ilmassa irti.

Analogia-argumentit eivät kuitenkaan ole erehtymättömiä. Esimerkiksi kaasuilmapallo voikin lähteä ylöspäin, tai omatessaan sopivan määrän kaasua, jopa jäädä ilmaan jokseenkin paikoilleen. Kaasuilmapallon kohdalla analogia ei ole antanut oikeaa ennustetta, sillä tarkasteltavan ominaisuuden kohdalla analogia ei pätenytkään.

Analogia-argumentit eivät (siis) ole erehtymättömiä, mutta ilman niitä ei ihminen ilmeisesti voi käytännössä elää. Kadulla vastaan kävelevä ihminen tunnistetaan ihmiseksi eikä kissaksi, koska hän omaa tietynlaiset ominaisuudet: riittävän vahvat analogiat (ja riittävän vähäiset epäanalogiat). Kissa taasen omaa sellaiset epäanalogiat ihmisen edellyttämiin analogiavaatimuksiin nähden, ettei sitä normaali ihminen tule luokitelleeksi ihmiseksi.

Jopa tieteen tekeminenkin perustuu paljolti analogiapäätelmiin. Esimerkkinä voisi mainita alkuaineiden ryhmittelemisen niiden analogioihin (ja epäanalogioihin) pohjaten jaksolliseksi järjestelmäksi. Jos tietyt analogisuusehdot täyttyvät, kyse on vaikkapa hiiliryhmän alkuaineesta, jos taas tietyt toiset analogiaehdot täyttyvät, kyse on jalokaasusta, jne. Sen pohjalta, mitä tiedetään muiden samaan ryhmään (vaikkapa jalokaasuihin) kuuluvien alkuaineiden käyttäytymisestä, voidaan laatia ennusteita samaiseen ryhmään kuuluvan alkuaineen (vaikkapa tässä tapauksessa jonkin tietyn jalokaasun) käyttäytymisestä.

Esim. biologiassa vastaavasti luokitellaan lajeja analogioiden ja epäanalogioiden mukaan. Esim. kädelliset täyttävät tietyt (analogisuus)ehdot, ja vaikkapa nisäkkäät taas tietyt ehdot. (Vastaavasti voidaan mahdollisesti esittää ominaisuuksia, joita analogiaan kuuluvalla ei saa olla, esim. että nisäkäs ei saa munia tms.)

Esimerkiksi pimeässä katsottaessa analogiat eivät kuitenkaan aina osu kohdilleen. Vaikkapa pensas ulkona pimeässä saattaa alkaa vaikuttaa näyttämään ties miltä otukselta :D Tällöin analogia, joka kohdetta katsoessa syntyy mielessä, on väärä, ja analogiapäätelmä voi mennä kirjaimellisesti metsään.

Analogia-päätelmää ei voida todistaa ei-kehäisesti aina toimivaksi eikä aina toimimattomaksi

Itse asiassa on niin, ettei voida ei-kehäisesti edes osoittaa, että analogiapäätelmin voitaisiin saada luotettavaa tietoa. Kyse on perususkomuksesta, jota ei edes ole mahdollista todistaa. Todistus jouduttaisiin nimittäin tekemään analogialla, eli vaikkapa esimerkillä tilanteesta jossa analogia-argumentti toimii, joka olisi siis kehäinen todistus.

Vastaavasti myös analogia-argumentin toimimattomuuden todistus jouduttaisiin sekin tekemään analogia-argumentilla, joten sielläkin päädytään erikoiseen kehään: olisi loogisesti ristiriitaista osoittaa analogisesti, ettei analogia voi koskaan toimia, koska jos näin olisi, päätelmä itsessään kumoutuisi :)

Johtopäätökset

Analogiapäätelmät siis joskus erehtyvät. Mutta se, että analogiapäätelmät
erehtyvät joskus, ei voi olla peruste torjua kaikkia analogiapäätelmiä. Jos
analogiapäätelmistä pitäisi kokonaan luopua, ei ihminen voisi tehdä ilmeisesti juuri mitään päätelmiä. Niin perustavanlaatuinen päättelytapa analogioihin perustuva päätteleminen on.

Sitä luotettavammaksi analogiapäätelmä mahdollisesti tulee, mitä enemmän mm. havaintoja on, mitä enemmän kyseisen analogian toimivuutta päästään testaamaan, ja mitä erilaisemmista tilanteista havainnot ovat. Täysin varma analogiapäätelmä ei ole koskaan, mutta sellaiseen päättelytapaan me ihmiset joudumme päätelmissämme kuitenkin nojaamaan, ja sen kanssa meidän täytyy elää.