Kamppinen, itsemurhaiskut ja usko taivaaseen

Käsittelin edellisessä postauksessani Matti Kamppisen kirjoittamaa kirja-arvostelua, ja siinä esitettyjä väitteitä. Kirja-arvostelu on julkaistu "Tieteessä Tapahtuu"-lehden numerossa 5/2007. Tieteen kanssa Kamppisen tekstillä ei ole kuitenkaan välttämättä kauheasti tekemistä. Otan nyt käsittelyyn sen, miten hän käsitteli tekstissään kysymystä itsemurhaiskuista, ja siitä, miten niitä tulisi hänen mielestä (tiedemiesten tällä hetkellä esittämien mallien sijasta) pyrkiä selittämään. Kamppinen kirjoittaa:

Sam Harrisin kirja alkaa tarinalla, johon jokaisen uskonnontutkijan olisi syytä tutustua:

”Nuori mies astuu bussiin sen lähtiessä pysäkiltä. Hänellä on pitkä päällystakki, jonka alle on kätketty pommi. Hänen taskunsa ovat täynnä nauloja, kuulia ja rotanmyrkkyä. […] Nyt bussi on täynnä. Mies hymyilee. Napinpainalluksella hän räjäyttää itsensä ja muut bussin matkustajat – naulat, kuulat ja rotanmyrkky pitävät huolen siitä, että moni muu lähistöllä kärsii myös. Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. … Miehen vanhemmat kuulevat pian poikansa kohtalosta. Vaikkakin surun murtamia, he ovat yhtäkaikki valtavan ylpeitä poikansa saavutuksesta. He tietävät että poika on mennyt taivaaseen ja valmistanut tietä tuleville. Hän on myös lähettänyt viholliset ikuiseen helvettiin. Tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Naapurit yhtyvät juhlintaan ja antavat vanhemmille lahjoja.” (Harris 2005, 11)

Harris kysyy, mitä voimme tämän tarinan perusteella päätellä nuoren miehen ominaisuuksista. Oliko hän hyvä koulussa, oliko hän valmistumassa insinööriksi, oliko hän köyhä vai rikas? Näihin on vaikea vastata.
Pariin kysymykseen on helppoa vastata: Oliko mies uskonnollinen? Oliko hän muslimi?
Harris kritisoi sosiaalitieteilijöitä, jotka kernaasti kiinnittävät huomiota itsemurhapommitusten taloudellisiin ja poliittisiin motivaatioihin. Usko kuolemanjälkeiseen elämään, usko taivaaseen ja helvettiin, usko Koraanin tai Raamatun kaltaisiin dualistisiin teksteihin on parempi selittäjä. Itsemurhapommitus on ymmärrettävissä jos toimija uskoo kuolemanjälkeiseen elämään. Jos uskoa ei tarvitse perustella, mikä tahansa käy päinsä, kuten monet kristinuskon ja islamin esimerkit kertovat (ks. Harris 2006).
Kainous siteerata uskonnollista uskoa selittävänä tekijänä johtuu Harrisin mukaan mm. siitä, että jos näin teemme, sitoudumme samalla ajatukseen että ihminen aivan oikeasti uskoo asioita, joille ei ole perusteita. Tämä puolestaan johtaisi uskonnon kritiikkiin, koska olemme taipuvaisia kritisoimaan uskomuksia, joille ei ole perusteita, ja/tai joiden seuraukset ovat katastrofaalisia.

Kamppinen väitti, että kysymyksiin tarinan itsemurhaiskun tekijän sosiaalisesta taustasta on vaikea vastata, mutta että kysymyksiin koskien tämän uskonnollisuutta on sen sijaan helppo vastata. Tarinasta sain kyllä ainakin itse tosin mielikuvan, että mies ei itse ole välttämättä ollut todennäköisesti kovin varakas. Jos hän olisi, hänellä olisi varmaan mahdollisuus käyttää tehokkaampiakin iskumenetelmiä, kuin tarinassa mainittua. Ehkä uskonnollisuuden päättely on tosiaan myös mahdollista, mikäli se, että tarinassa kerrottiin nuoren miehen vanhempien olevan muslimeja, on riittävä peruste olettaa myös tämän miehen olleen uskonnollisen. Sanaa "muslimi" ei tarinassa mainittu, mutta vanhempien taivas-uskon kuvaus on tehty tavalla, joka pyrkii tuomaan lukijalle mieleen islamin. Jos sen sijaan vanhempien ajattelusta ei olisi kerrottu, kysymys olisi paljon vaikeampi. Itsemurhaiskuja kun ovat tehneet myös monet ei-uskonnolliset ryhmittymät, joista eräs tunnetuimmista lienee Tamiilitiikerit Sri Lankassa.

Kamppinen kertoi Harrisin kritisoivan tiedemiehiä, jotka vaivautuvat tutkimaan asiaa ja pohtivat mahdollisia taloudellia ja poliittisia motivaatioihin. Sen jälkeen Kamppinen kirjoitti:

"Usko kuolemanjälkeiseen elämään, usko taivaaseen ja helvettiin, usko Koraanin tai Raamatun kaltaisiin dualistisiin teksteihin on parempi selittäjä."

On helppo ymmärtää, miksi itsemurhaiskuja tutkineet tiedemiehet eivät pysäytä tutkimustaan, ja tyydy kannattamaan Kamppisen ja Harrisin selitystä. Ensinnäkin: suurin osa ihmisistä, jotka uskovat taivaaseen ja helvettiin, eivät koskaan elämänsä aikana tee yhtään itsemurhaiskua. Esimerkiksi Suomessa, Norjassa, Puolassa (jotka ovat tilastojen mukaan aika kristillisiä maita) jne. sellaisia ei tunnu tapahtuvan lainkaan. Sen sijaan esimerkiksi palestiinassa, eräissä Aasian maissa ja USA:ssa näitä tapahtuu. Jos usko kuolemanjälkeiseen elämään olisi selitys asialle, olisi odotettavissa olevaa, että itsemurhaiskuja tehtäisiin kaikkialla, missä taivaaseen ja helvettiin uskotaan. Näyttää kuitenkin siltä, että itsemurhaiskut liittyvät uskonnoista lähinnä islamiin (ja joihinkin new age-lahkoihin) ja että niitä tapahtuu lähinnä tietyillä maantieteellisillä alueilla. Jos Kamppisen ja Harrisin esittämä selitys pitäisi paikkansa, voitaisiin myös odottaa, että itsemurhaiskujen tekijät ovat aina uskonnollisia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan osa itsemurhaiskujen tekijöistä on sekulaareja ihmisiä. Ei olekaan ihme, jos monet aihetta tutkivat tiedemiehet eivät kannata Harrisin ja Kamppisen ad hoc-selitystä.

Itsemurhaiskujen syiden selittäminen on hyvin vaikeata. Turun Sanomissa uutisoitiin vuonna 2005 eräästä aiheeseen liittyvästä psykologian professorin tekemästä tutkimuksesta:

Vuosina 1993-96 tekemässään tutkimuksessa Merari analysoi 50 palestiinalaisen ja libanonilaisen, ennen tekoa kiinnijääneen terroristin tai heidän lähisukulaistensa haastatteluja.

Kenelläkään haastatelluista ei ollut itsemurhataipumukseen viittaavia psykiatrisia ongelmia. Myös uskonnolliset tekijät olivat vähäisempiä kuin siihen asti oli oletettu. Melkein kaikki tutkitut olivat iältään 18-22 -vuotiaita ja naimattomia, mutta muuten heillä oli hyvin vähän yhteistä. Taustaltaan he olivat ääri- tai hillityn uskonnollisia tai sekulaareja.

Suomen historian tunnetuin itsemurhaisku lienee yhä se, kun Eugen Schauman ampui vuonna 1904 kenraalikuvernööri Bobrikovin ja itsensä.

Mikä oli Schaumanin motiivi? Pääsy taivaaseen? Ei. Bobrikovin saattaminen helvettiin? Ei. Schauman kirjoitti muutama päivä ennen murhan toteuttamista näin:

Vapaus on itse oma päämääränsä. Tietyin ja varsin pienin rajoituksin se on jokaisen ihmisen luovuttamaton etuoikeus, jota ei mikään ulkonainen mahti voi häneltä riistää. Ihmisellä ei ole oikeutta luopua siitä omalta osaltaan, vielä vähemmän lastensa puolesta. Vapaus on itsekunnioituksen perusta, ja ilman sitä suuri oppi ihmisen siveellisestä vastuusta olisi pelkkää valhetta ja petosta. Vapaus on pyhä asia ja vapaudenrakkaus sydämeemme syvään juurtunut luonnonvietti. Rakastatko maatasi? Hyvä, pidä mielessäsi Ibsenin sanat: "Vaikka antaisit kaiken, mutta et elämääsi, et ole antanut mitään".

Schaumanin teon taustalla oli ainakin nationalismi ja lisäksi mm. henkilökohtaisen elämän ongelmat (esim. se, että nainen, jota hän oli pitkään rakastanut, oli jättänyt hänet). Schaumanista tehtiin Suomen kansallissankari,ja häntä monet pitävät yhä yhtenä kaikkien aikojen suurimmista suomalaisista. ("Suurin suomalainen" äänestyksessä hän tuli sijalle 34). Vasta viime vuosina on alettu puhua siitä, että Schaumanin teko oli terroriteko.

Millaisia johtopäätöksiä voidaan siis tehdä? Vaikuttaisi siltä, että usko kuolemanjälkeiseen elämään yksinään ei riitä itsemurhaiskuja selittäväksi tekijäksi. Itsemurhaiskuja tekevät niin kuolemanjälkeiseen elämään uskovat, kuin uskomattomatkin. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että jostain syystä itsemurhapommittajat eivät tunnu yleensä olevan tiettyjen uskontojen kannattajia (esim. kristinuskon). Toisaalta joissain toisissa yhteisöissä (mm. eräät islamislaistaustaiset yhteisöt) on muuhun maailman verrattuna paljon tällaista toimintaa. Moni itsemurhapommi-isku tuntuu olevan yhteydessä myös nationalistisen aatteen kannattamiseen. Koska kaikista nationalisteistakaan ei tule itsemurhapommittajia, selityksistä tulee vielä paljon monitahoisempia. Kun vahva nationalistinen aate yhdistyy sellaiseen kulttuuriin, ja sellaiseen moraaliseen ilmapiiriin, jossa itsemurhaiskut nähdään oikeutettuina, riski niihin kasvaa.
Jostain syystä kuitenkaan esimerkiksi kristityt kuolemanjälkeiseen elämään uskovat ihmiset eivät itsemurhaiskuja tunnu yleensä tekevän, kulttuuripiiristä riippumatta.

Ihmeellistä uutisointia

Suomalaisen nuorison kantoja selvittäneessä tutkimusraportissa lukee seuraavaa:

"Haastatelluille nuorille esitettiin maailman synnystä kolme väitettä. Siihen, että maailman synty voidaan selittää tieteellisesti, uskoo 70 %. Selvästi harvempi (28 %) uskoo, että Jumala on luonut maailman, kuten Raamatussa sanotaan. Tavallaan näitä kahta uskomusta välittävään intelligent design -näkemykseen – että maailman synty ja evoluutio ovat viime kädessä korkeamman voiman ohjaamia – uskoo puolestaan 43 % nuorista. Nämä maailmanselitykset eivät kuitenkaan ole toisensa poissulkevia. Yli puolet niistä, jotka uskovat Jumalan luoneen maailman kuten Raamatussa sanotaan, uskovat myös mahdollisuuteen selittää maailman synty tieteellisesti."
(Lähde: Nuorisobarometri-tutkimus, 2006)

Tämä tutkimustulos, jossa yli puolet kertoi uskovansa, että asiat voidaan selittää tieteellisesti, tuli mieleeni törmättyäni kahteen nettiuutiseen. Nimittäin Kotimaan verkkouutiseen, jossa lukee "Nettilehden lukijoista selvä vähemmistö suhtautui ihmeisiin skeptisesti. 8,7 prosenttia lukijoista katsoo, että ne ovat selitettävissä aina tieteellisesti." ja lukee: Nimittäin Suomen Akatemian sivulla huomiota herättävästi otsikoituun uutiseen "Yliluonnollisia uskomuksia ja taikauskoa voi selittää tieteellisesti: Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta".

Hengellinen ja tieteellinen selitys toistensa vastakohtia?

Kotimaan toimittaja Johannes Ijäs tulkitsi jostain syystä kannan, jonka mukaan ilmiölle voidaan keksiä myös "tieteellinen" selitys, välttämättä ihmeselityksen vastakohdaksi. Mutta miksi? Vastausta en tiedä, mutta syy saattaisi olla esim. siinä, että Ijäs näkee hengellisen selityksen ja tieteellisen selityksen toistensa vastakohtina. Kuitenkin nuorisobarometri-tutkimuksenkin tulos viittaa siihen, että ihmiset eivät näe tieteellistä selittämistä hengellisen selityksen poissulkevana vastakohtana: yli puolet näki samanaikaisesti (erään) asiantilan voivan olevan selitettävissä sekä hengellisesti ("kuten Raamatussa sanotaan"), että "tieteellisesti". Mitä ilmaisulla "tieteellinen selitys" muuten tarkoitetaan?

Esitän esimerkin. Joku heittää pihalla (jolla on yksi normaalikokoinen tikkataulu) tikkaa silmät sidottuina, ja tulee heittäneeksi kaikilla viidellä heitollaan tikan 30 metrin etäisyydeltä täsmälleen kymppiin. Ilmiön "tieteellinen selitys" voisi muodostua esim. siitä, että todetaan että heitettäessä on ollut juuri oikea lähtönopeus, lähtösuunta sekä oikea lähtökulma (sekä sopivan suuruinen painovoima ja ilmanvastus, tikan massa jne.). Ilmiön "tieteellinen selitys" tässä esimerkissä tarkoittaisi siis käytännössä muun muassa tapahtuneen tapahtuman yksityiskohtien kuvailua. Ilmiölle olisi siten mahdollista kehittää "tieteellinen selitys", jonka mukaan selitys tikkojen päätymiselle kymppiin on ollut siinä, että tikalla on ollut oikea lähtönopeus jne.

Tieteen rajat

Esimerkiksi maailman suurin tiedejärjestö AAAS onkin useaan otteeseen korostanut ja muistuttanut ja julkaissut kannanottoja siitä, että tiede (merkityksessä science) rajoittuu määritelmällisesti vain ei-yliluonnollisten selitysten analysointiin. (ks. esim. "science is restricted to natural explanations of the natural world", AAAS 13.9.2005, korostukset alkuperäiset). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että myös sellaisisessa tilanteessa jossa todellisuudessa yliluonnollinen selitys on oikea, tiede kuvailee ja sillä tavoin selittää kyseistä asiaa ilman yliluonnollisia selityksiä. Tieteellisen selityksen kehittäminen tai olemassaolo ei siten kumoa yliluonnollista selitysvaihtoehtoa. Tieteellinen selitys kertoo siitä, miten tapahtunutta voisi kuvata, mikäli selityksessä ei viitata yliluonnollisiin tekijöihin.

Tämän asiantilan tunteminen herättää kuitenkin kysymyksiä. Miksi Suomen Akatemian sivustolla on julkaistu tiedeuutinen otsikolla "Yliluonnollisia uskomuksia ja taikauskoa voi selittää tieteellisesti"? Miksi ihmeessä kyseisessä tiedotteessa psykologian professori Lindeman kysyy, löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa yliluonnollinen on osoittautunut tieteelliseksi, ja vastaa että "Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä."?

Rajojen seurauksista

Tieteessä nykyisin yleisimmin vallitsevien määritelmien mukaanhan yliluonnollinen ei koskaan voi osoittautua tieteelliseksi. Syystä, että kun jokin ilmiö on tieteellisesti todennettu, "yli"-etuliite jätetään pois. Eli ennen yliluonnolliseksi nimitetty ilmiö vaihtaa tieteellisen todentamisen jälkeen nimeään. Tähän asiantilaan on myös englanninkielinen Wikipedia kiinnittänyt huomiota: artikkelissa todetaan, että jos yliluonnollisena pidetty ilmiö todennetaan, ilmiötä ei yleensä tämän jälkeen kutsuta nimellä "yliluonnollinen". Tieteellinen tieto ei siis koskaan vie "lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä" jo määritelmällisesti: ilmiö voi tosin pysyä samana (tullessaan osaksi tieteellisiä selityksiä) mutta nimi muuttuu. Olen kerrankin samoilla linjoilla Risto Selinin kanssa, ja näen yleisen käsityksen käsitteiden käytöstä olevan sen kaltaisen, kuin hän kirjoittaa:

"Jos jotain todennettua outoa ilmiötä ei voida selittää tieteellisillä teorioilla, toisin kuin jollain vielä tuntemattomalla tekijällä, niin kyseessä ei ole yliluonnollinen selitys. Tällaisessa tapauksessa ”paranormaali” tekijä on tullut osaksi luonnollista maailmaa, ja ainoastaan luonnollisen maailman määrittely on muuttunut. Esimerkiksi jos oletetulle telepatialle ei nykyisen tieteellisen tiedon valossa kyettäisi antamaan tyydyttävää selitystä, mutta sen selittäminen onnistuisi perustellusti psyykkisen energiakentän avulla, niin tämä energiakenttä ei olisi yliluonnollinen selitys, vaan aivan yhtä luonnollinen kuin muutkin tieteelliset selitykset. Tuntemaamme maailmaan olisi vain tullut uusi — joskin aikaisempaa tietämystämme ravisuttava — ominaisuus."

Esimerkiksi aikoinaan yliluonnolliseksi nimitettiin hypnoosia, mutta kyseinen ilmiö on nykyisin osa virallista lääketiedettä. Aikoinaan ajatusta ajan suhteellisuudesta pidettiin paranormaalina (huom. käytän eri käsitettä, kuin yliluonnollinen), mutta nykyisin suhteellisuusteoria on osa fysiikan perusopintoja. Luokituksen muutos on ollut seuraus ilmiön todentamisesta. Arkijärkeä vastaan sotiva kvanttimekaniikka on myös nykyisin osa kemian ja fysiikan perusteita. Kvanttimekaniikka on täynnä ilmiöitä, jotka täyttävät monet käsitteen "yliluonnollinen" määritelmistä. Ilmiöiden todentaminen on kuitenkin johtanut siihen, että nimitystä "yliluonnollinen" enää kyseisten ilmiöiden kohdalla harvemmin käytetään: tiedehän määritelmällisesti tutkii vain luonnollista, joten nimitystä "yliluonnollinen" ei tieteellisessä kirjallisuudessa useinkaan käytetä kvanttimekaniikan ilmiöiden kohdalla.

Lindemanin tutkimuksesta

Lindemanin tutkimuksen lähtökohdat vaikuttavat subjektiivisilta, ja tarkoitushakuisilta. Näyttäisi siltä, että hän määrittelee paranormaaleiksi uskoiksi ilmeisesti vain sellaisia näkemyksiä, joihin hän ei itse usko. Professori Lindemanin määritelmän mukaan esim. usko Jumalan olemassaoloon on "paranormaali usko", mutta "jostain syystä" hän ei samanaikaisesti kuitenkaan määrittele "paranormaaliksi uskoksi" esim. uskoa siihen, että maailma ja täällä oleva elämä on syntynyt "itsestään".

Yhden Lindemanin tutkimuksesta ilmi käyvän asiantilan haluan tässä vielä nostaa esiin. Lehdistötiedotteessa lukee:

"Tulosten mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla."

Nimittäin julkaistusta tutkimuspaperista (Lindeman, 2005) käy ilmi yksi poikkeus, josta tiedotteessa ei mainittu. Nimittäin vaikka kaikkien muiden yliluonnollisten uskojen kohdalla oli yliopisto-opiskelijoilla toisen asteen opiskelijoita vähemmän yliluonnollisia uskomuksia, Lindemanin tutkisdatasta käy ilmi, että uskoa Jumalaan esiintyi hänen mittareillaan mitattaessa jopa enemmän yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa, kuin toisen asteen opiskelijoilla. Ero ei ollut suuri, mutta tämän tutkimusaineiston kohdalla asiantila oli näin päin.

"Uskonto"

26.8.2006 julkaistu New Scientist-lehti sisältää Steve Fullerin kirjoittaman kirja-arvostelun Francis Collinsin kirjasta "The Language of God". Fuller kirjoittaa:

In trying to accommodate too many camps, Collins ends up mired in confusion. Ironically, rather like Richard Dawkins, he treats religions equally, thereby homogenising them. Collins promotes “theistic evolution,” a philosophy sufficiently devoid of controversy, if not content, to be “espoused by many Hindus, Muslims, Jews and Christians, including Pope John Paul II.” It amounts to a treaty with God, whereby science does the “how” and religion the “why” of reality.

Dawkins and Collins clearly need a lesson in social science. The idea that, say, Hinduism and Islam can be lumped together is left over from 19th-century attempts to understand how complex social relations survived long stretches of time without the modern nation state. Repeating this idea uncritically in 2006 when we know better is bizarre.

Luulen, että Fullerin esittämässä väitteessä on perää: Dawkins ja ilmeisesti myös Collins puhuvat "uskonnosta" ja siitä mitä "uskonnosta" seuraa, ikään kuin kristinusko (jonka yläkäsitteen alla esiintyy monenlaisia variaatioita), islam, juutalaisuus, hinduismi, new age liikkeet ja monet muut elämäntavat/maailmankatsomukset olisivat kaikki helposti yhteen liitettävissä. Esim. edellä mainitun ateismiansa julistavan Richard Dawkinsin mukaan kaikki "uskonnot" ovat viruksia, joista pitäisi päästä eroon.

Onko esim. "kristinusko" sitten "uskonto"? Ainakaan eräiden mukaan se ei ole "uskonto". Myös esim. Suomen ehkä tunnetuin evankelista, rovasti Kalevi Lehtinen on kertonut näkemyksensä olevan, että on ollut virhe tehdä kristinuskosta "uskonto". Hänen mukaansa kristinuskon tulisi olla elämänfilosofia, jonka keskeinen kysymys, johon jokainen ihminen joutuu vastaamaan on "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" (Matt. 27:22).

Vastaus kysymykseen, "onko kristinusko "uskonto"?" riippuu tietenkin siitä, mitä käsitteellä "uskonto" [ja "kristinusko"] on kysymyksessä tarkoitettu. Vastaavasti esim. kysymyksen "onko ateismi uskonto?" ratkaisu riippuu käytetystä käsitteen "uskonto" [ja "ateismi"] määritelmästä.

Esim. Yhdysvalloissa tuomioistuimet ovat luokitelleet ateismin uskonnoksi: vuonna 1961 tuli ennakkotapaus, jonka mukaan sekulaari humanismi on uskonto. Viime vuonna (2005) eräässä Yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa tultiin puolestaan tulokseen, että ateismi on uskonto. Erilaiset ateistiset suuntaukset voidaankin myös luokitella "uskonnollisiksi näkemyksiksi", jos käytetty "uskonto"-käsitteen määritelmä sen mahdollistaa, ja niin halutaan tehdä. Suomessa esimerkiksi "Vapaa-ajattelijoiden liiton" puheenjohtaja Erkki Hartikainen katsoo, että ateismi voisi täyttää uskontokunnilta vaadittavat tunnusmerkit. Hänellä on ollut valmis luonnos ateistikirkon saamisesta uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin (hänen itsensä kertoman mukaan) jo parikymmentä vuotta valmiina.

Mitä käsite "uskonto" sitten tarkoittaa? Lainsäätäjät ovat määritelleet käsitteen omalla tavallaan, ateisti Richard Dawkins taas käyttää käsitettä haluamassaan merkityksessä, ja Kalevi Lehtinen ja vaikkapa yllä linkitetty Jaakko Elenius tekstissään taas käyttävät käsitettä "uskonto" omalla edellisistä eroavalla tavallaan. Määrittelytapoja käsitteelle "uskonto" esiintyy siis useita. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan uskontotieteitä käsittelevällä sivustolla kerrotaankin "uskonto"-käsitteen määrittelemisestä seuraavaa:

"Lähes jokaisella uskontotieteen tutkijalla on oma määritelmänsä uskonnosta. Nykyisen käsityksin mukaan uskonnon määritelmä voitaisiin jättää "avoimeksi". Tämä tarkoittaa sitä, että tutkijat luottavat intuitiiviseen käsitykseensä uskonnosta ja määrittelevät tarkemmin aina tutkimuskohtaisesti, mitä 'uskonto' aina kussakin tutkimuksessa on. Oleellista on huomata, että 'uskonto' sellaisena, kuin se tutkimuksissa esiintyy, on vain tutkijoiden luomus. Käsite 'uskonto' on työväline, jonka avulla pyritään jäsentämään mutkikasta ilmiökenttää, jonka eri ilmiöillä havaitaan selkeitä yhteisiä piirteitä.

Toinen mahdollinen katsantokanta uskontoon on niin sanottu prototyyppiteoria tai perheyhtäläisyysteoria. Sen mukaan meillä on joku tietty perusmielikuva tyypillisimmästä 'uskonnosta'. Sitten on ilmiöitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän 'uskontoa'. Tätä prototyyppisyyttä esiintyy kaikissa käsitteissämme. Esimerkiksi talitintti on paljon prototyyppisempi lintu, kuin strutsi."

"Uskonnosta" tai "uskonnoista" puhuttaessa olisikin hyvä olla tiedossa, mitä käsite "uskonto" käsitettä käyttäneen omassa kielenkäytössä tarkoittaa.

Matematiikka-ateisti

Tässä vaihteeksi vähän humoristisempi blogaus: pätkä Lassia ja Leeviä.

Kuvatekstit vapaasti suomeksi käännettyinä kuva kerrallaan, vasemmalta oikealle puhekuplia edeten:

Lassi: Minusta matematiikka ei ole tiedettä. Se on uskonto.
Leevi: Uskonto?

Lassi: Jep. Kaikki nämä yhtälöt ovat ihmeitä. Otat kaksi numeroa ja kun lisäät ne, ne muuttuva yhdeksi UUDEKSI numeroksi. Kukaan ei osaa sanoa, miten se tapahtuu. Joko uskot sen, tai sitten et.

Lassi: Tämä koko kirja on täynnä asioita, jotka täytyy hyväksyä uskomalla. Se on uskonto!

Leevi: Ja tuollaista opetetaan kaikille koulussa. Soita lakimiehelle!
Lassi: Matematiikka-ateistina minulla tulee olla oikeus välttää tällaista!

Uskon selitys?

Peter Williams on esittänyt eräitä mielenkiintoisia huomioita. Tiivistän lyhyesti Williamsin esittämän ajatuksen:

Monet nykypäivän ateistit esittävät darwinilaista evoluutioteoriaa selityksenä teististen uskomusten olemassaololle, huomaamatta että samaisella teorialla voisi ja pitäisi (mikäli samaa periaatetta noudatetaan) pyrkiä selittämään myös heidän oman uskonsa olemassaoloa darwinismiin (ja ateismiin).

ID ja URA

Monet älykkään suunnittelun idean vastustajat esittävät älykkään suunnittelun olevan eräänlaisen uskonnon. Mutta mitä siitä sitten seuraa, jos älykäs suunnittelu on todella uskontoa?

Lain mukaan ihmisillä tulee olla uskonnon- ja omantunnonvapaus. Ketään ei siis saa lain mukaan syrjiä hänen vakaumuksensa perusteella.

Jos ID todella on uskontoa, on lain vastaista estää jonkun älykästä suunnittelua tukevan urakehitys hänen ID-myönteisen kantansa johdosta.

Kysymys älykkäästä suunnittelusta ja urakehityksestä nousi esiin, kun ID-myönteiseltä pro-elämä-filosofi ja lakitieteilijä professori Francis Beckwithiltä evättiin professorin virka yliopistossaan Yhdysvalloissa huolimatta siitä, että hän oli ilmeisesti tehnyt alallaan jonkinasteisen julkaisuennätyksen. Eväämisen varsinaista syytä ei ole tiedossani. ID-myönteisyyden on arveltu olleen eräs vaikuttava syy, mutta se ei mahdollisesti ole kuitenkaan ollut keskeisin. Beckwithin konservatiivisuuskaan ei ole ilmeisesti kaikkien mieleen. No, virallista syytä kun en tiedä, niin enpä siitä enempiä spekuloi.

Beckwithin professorin viran evääminen kuitenkin johti erääseen mielenkiintoiseen tapahtumaan. Biologi PZ Myers, joka tunnetaan myös ateisminsa voimakkaasta esiintuomisesta, kertoi nimittäin että hän itse äänestäisi kaikkia ID:tä (luonnon)tieteenä pitäviä vastaan omassa yliopistossaan professorin viroista päätettäessä.

Myers kirjoittaa myös:

Beckwith may be a nice fellow with a commendable publication record, but when it gets right down to it, his untenable position on intelligent design puts him smack in the middle of the tinfoil hat brigade. And that position on ID is a focus of many of his publications, so it is certainly a legitimate criterion for judging him.

Myersin mukaan siis ID-myönteisen pro-elämä filosofi Francis Beckwithin ID-positio on riittävä syy tämän "tuomitsemiseen" uraputken katkaisemalla, koska Beckwith on tuonut ID-myönteisiä näkemyksiä esiin julkaisuissaan.

Joku toinen voisi pitää tällaista urakehityksen katkaisuperustetta laittomana. Urakehityksen pysäyttämistä filosofilta tuolla tavoin voisi joku pitää myös vaikkapa akateemisen vapauden ja ajattelun kieltämisenä.


*****



Siteeraan lopuksi hieman Suomen lakia uskonnon, vakaumuksen ja mielipiteen syrjinnän kielloista.

Esim. Suomen perustuslaki sanoo:

">Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Yhdenvertaisuuslaissa (20.1.2004/21) puolestaan sanotaan:

1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa lain soveltamisalaan kuuluvissa syrjintätilanteissa.

2 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa, kun kysymys on:

1) itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä taikka elinkeinotoiminnan tukemisesta;

2) työhönottoperusteista, työoloista tai työehdoista, henkilöstökoulutuksesta taikka uralla etenemisestä;

3) koulutuksen, mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutuksen, tai ammatillisen ohjauksen saamisesta; taikka

4) jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, taikka järjestön antamista etuuksista.

6 §
Syrjinnän kielto

Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986).

Syrjinnällä tarkoitetaan:

1) sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä);

2) sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä);

3) henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (häirintä);

4) ohjetta tai käskyä syrjiä.

7 §
Menettely, jota ei pidetä syrjintänä

Tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä ei pidetä:

1) yhdenvertaisuussuunnitelman mukaista menettelyä, jolla pyritään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä;

2) sellaista 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun syrjintäperusteeseen liittyvää erilaista kohtelua, jonka perusteena on työtehtävien laatuun ja niiden suorittamiseen liittyvä todellinen ja ratkaiseva vaatimus;

3) ikään perustuvaa erilaista kohtelua silloin, kun sillä on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen taikka työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva tai muu näihin rinnastettava oikeutettu tavoite tai kun erilainen kohtelu johtuu sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.

Tällä lailla ei estetä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi (positiivinen erityiskohtelu). Positiivisen erityiskohtelun on oltava pyrityn tavoitteen kannalta oikeasuhteista.

"Uskonnollinen"-leima

Turun Sanomissa Putte Wilhelmsson kirjoittaa kolumnissaan 24.3.2006:

"Itse asiassa, Ruse päättelee, jos evoluutioteoria todistaisi ateismin puolesta, sen opettaminen koulussa rikkoisi samaa uskonvapauden tulkintaa kuin luomiskertomuksen opettaminen.

Rusen puhe on uskonnollista propagandaa, kommentoi puolestaan darvinistina vieläkin tunnetumpi filosofi Daniel Dennett.

Maaliskuussa sanomalehtiin vuotaneen sähköpostikiistan mukaan Dennett syyttää Rusea halvasta kikkailusta ja tiedeyhteisön pettämisestä: "Pelkään, että olet joutunut pimeyden voimien valtaan, ja jollet pyörrä päätäsi, maineesi tuntemassani evoluutioyhteisössä on mennyttä."

Jos kirkossa käyvän Rusen vastauksesta poistetaan yksi epäkristillinen v-alkuinen sana, hän torjuu ateisti Dennettin langettaman tieteenkirouksen jyrkästi, ja syyttää kollegaansa evoluutiolla saarnaamisesta - Dennettille Darwinin opeista on tullut uusi uskonto, joka riittää ratkaisemaan kaikki normaalin tieteen ulkopuolelle jäävät elämänkatsomukselliset ja eettiset ongelmat."

Puten kolumni sisälsi minulle uuden "tiedon". Olen ollut siinä käsityksessä, että Michael Ruse on jonkinlainen agnostikko, mitä hän itsekin on ilmaissut olevansa. Joskus hänen positiotaan on myös kuvattu esim. humelaiseksi skeptikoksi. Mutta jostain syystä Putte Wilhelmsson kuitenkin esitti hänet kirkossa käyvänä. Kontekstista jää käsitykseen, että Putte Wilhelmsson pitää häntä ilmeisesti jopa kristittynä.

Ruse "uskonnolliseksi" (mahdollisesti kristityksi) esittämällä, sekä Dennetin ateistisuudesta kertomalla saadaan aikaan kaksintaistelu ihmisten taustojen välille, ei niinkään argumenttien välille. Tässä tapauksessa taustoilla rakennettu taistelu on vain varsin keinotekoinen, syystä että Ruse tosiaan taitaa olla teologisten ajatusten suhteen sellainen, kuin hän itse kertoo olevansa.

Michael Ruse 2004:
"Finally, I am theologically a skeptic. (I prefer that term over "agnostic," which implies indifference-and I am certainly not.)"

Joskus on kuitenkin mietityttänyt, miten Michael Rusen urakehitys ja näkemysten arvostus mahtaisi erota nykyisestä, jos hän tosiaan olisikin (ollut) kristitty?
Jos kristitty esittäisi evoluutiosta tulleen Dennettille eräänlaisen uskonnon, argumenttien läpikäymisen sijasta ne ehkä helposti sivuutettaisiin, ja vain todettaisiin väitteen esittäjän olleen kristityn, ja näkemyksen "johtuneen" (vain) siitä. Kun väitteen esittäjä on ei-kristitty biologian (erityisesti darwinismin) filosofi Michael Ruse, ei argumentin esittämisen voida kuitenkaan kai väittää johtuneen siitä, että sen esittäjä on "uskonnollinen".

Tai no - kuten Putte osoitti - kyllä niin voidaan kai sittenkin tehdä. :)

(Eri juttu sitten on, kuinka oikeutettu sellainen väite oli/on... ;)

Kaikkivaltiudesta

Tämä teksti on tarkoitettu viitteeksi muissa teksteissä mahdollisesti joskus esiin nouseviin kysymyksiin kaikkivaltiudesta/kaikkivoipuudesta.

Teksti sisältää tällä hetkellä lähinnä Oxfordin uskonnonfilosofian professorin Richard Swinburnen ajatuksia.

Swinburne kirjoittaa teistisen Jumalan ominaisuuksista:

"Hän voi luoda tyhjästä, pitää olemassa olevana tai antaa raueta tyhjiin mitä tahansa... Luonnonlait eivät sido Jumalaa. Hän laatii ne, ja hän voi niitä myös muutella - mikäli haluaa. Teknistä termiä käyttääksemme Jumala on kaikkivoipa, hän voi tehdä mitä tahansa."

"Jumalan kaikkivaltius ei tajoitu siihen, että hän voi toteuttaa kaikki päämääränsä; hän voi täysin vapaasti myös valita omat päämääränsä."

Lyhyesti sanottuna siis Swinburnen näkemys on, että kaikkivaltias kykenee tekemään kaiken, mikä on loogisesti mahdollista. (Tällä hän poissulkee mm. ajatukset siitä, että kaikkivaltias voisi laskea 2+2 ja saada 5, luoda kuution, joka on pallo ["kun me sanomme, että jokin esine on kulmikas, tarkoitamme nimenomaan, ettei se ole pyöreä"]. Myöskin hänen mukaansa valtaosan uskonnollisesta traditiosta lähtökohta on, että kaikkivaltiaskaan ei voi muuttaa menneisyyttä ["jälkikäteen"]).

Lähteet: Swinburne, Richard. 1997 (alkuteos 1996). Tuntematon tekijä: Jumalan olemassaolo ja tieteellinen maailmankuva. Kirjapaja. (alkuteos: Is there a God?. Oxford. (lainauksia on toistaiseksi vain kirjan ensimmäisestä kappaleesta)