Stuart Kauffman Suomeen

Eilen julkaistun lehdistötiedotteen mukaan kompleksisuustutkija Stuart Kauffman on tulossa töihin Suomeen:

FiDiPro-ohjelma tuo TTY:n signaalinkäsittelyn laitokselle Calgaryn yliopiston professori Stuart Alan Kauffmanin. Kauffman on kompleksisuustutkija, joka on tunnettu muun muassa Darwinin luonnonvalinta-ajatusta vastustavista teorioistaan. FiDiPro-tutkimusprojektin aiheena ovat geenien säätelyverkostojen stokastiset mallit. Hankkeessa keskitytään geenien säätelyverkostojen dynamiikan mallintamiseen hyödyntäen geeniekpressiodataa. Kauffmanin johtama teoreettisen biologian, kompleksisuuden ja systeemibiologian osaaminen sekä TTY:n professori Olli Yli-Harjan tutkimusryhmän mittalaitteistojen mallinnusosaaminen tukevat toisiaan erittäin hyvin. Tutkimuksen tulosten odotetaan auttavan sairauksien mekanismien ymmärtämisessä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää taudin varhaisessa tunnistamisessa ja sen etenemisen ymmärtämisessä sekä yksilökohtaisessa lääkevaikutuksen ennustamisessa ja siten parhaan mahdollisen hoidon valitsemisessa kullekin potilaalle.

Professori Stuart Kauffman on kansainvälisesti varsin tunnettu nimi. Hänet tunnetaan erityisesti "itseorganisoitumis"-ajatuksistaan. Hän on kirjoittanut mm. Oxfordin Yliopistopainon julkaisemana kirjat Origins of Order: Self-Organization and Selection in Evolution, At Home in the Universe ja Investigations. Design-debattia sisältävässä Dembskin ja Rusen toimittamassa kirjassa Debating Design: From Darwin to DNA hänellä oli myös artikkeli. ISCIDin haastattelussa Kauffman vastaili vuona 2002 näin.

Minusta on hienoa, että FiDiPro-ohjelman kautta saatiin Kauffman töihin Suomeen. Hienoa on myös se, jos Kauffmanin Suomeen tulon ansiosta saadaan paremmin kehitettyä tautien varhaista tunnistamista ja hoidon valitsemismenetelmiä potilaille.

Jos et tiedä, mikä FiDiPro on, tässä seuraa vielä vastaus:

Finland Distinguished Professor Programme (FiDiPro) -ohjelma on Suomen Akatemian ja Tekesin yhteinen rahoitusohjelma, jonka avulla ulkomaalaiset tai pitkään ulkomailla työskennelleet suomalaiset voivat työskennellä Suomessa määräajan. Rahoitusohjelmalla tavoitellaan pitkäaikaista, kansainvälistä yhteistyötä, joka vahvistaa Suomen tieteellistä ja teknologista osaamista. Rahoituksen saaneet yliopistot ja tutkimuslaitokset voivat rekrytoida kansainvälisesti arvostettuja asiantuntijoita, joita olisi muuten vaikea saada pitkäksi aikaa Suomeen. FiDiPro-ohjelmaan on valittu tähän mennessä 46 huippututkijaa. Näistä Tekes rahoittaa 18 projektia ja Suomen Akatemia 28 projektia, yhteensä 36,4 miljoonalla eurolla.

Kauhajoen itsemurhaisku

Viime vuoden marraskuussa kirjoitin:

"Viime viikolla uutisvälineet täyttyivät uutisista Jokelasta. Oli tapahtunut Suomen historian pahin kouluja kohdannut veriteko. Eräs poika oli ampunut koululla 8 ihmistä, sekä lopuksi itsensä."

Itsemurhaiskusta kertova suruviesti on taas kantautunut yli Suomen. Eräs poika on tehnyt koulussaan itsemurhaiskun: tappaen 10 muuta ja lopuksi itsensä. Kyseessä on Suomen historian pahin kouluja kohdannut veriteko, kuolinuhrimäärältään vielä Jokelan tapaustakin suurempi. Tämä Kauhajoella tapahtunut itsemurhaisku on lehdistön antamien tietojen mukaan ollut tekotavaltaan suuressa määrin Jokelan tapahtumia muistuttava. Mutta samanlaisuutta ei ole lehtitietojen mukaan ollut ainoastaan tekotavoissa (mm. molemmissa tapauksissa tehtiin isku käsiaseella omaan kouluun), vaan myös persoonissa. Helsingin Sanomat on otsikoinut uutisensa jopa, että "Saari on lähes identtinen Auvisen kanssa".

Joitain selviä erojakin tapauksissa kuitenkin on: ensimmäisessä tragediassa murhaiskun tehneen kerrottiin olleen aika sulkeutuneen, Kauhajoella puolestaan murhaaja on lehtilausuntojen mukaan ollut varsin sosiaalinen persoona. Helsingin Sanomien mukaan Kauhajoen murhaaja esittäytyi kuitenkin varsin toisenlaisena internetissä kuin koulussaan:

"Kouluarjessa tavallisen oloisen Saaren internet-minä on huomattavasti kaksijakoisempi. Hän mainitsi verkossa elämänkatsomuksekseen ”ihmisvihan” ja poseerasi aseen kanssa kuvissa. Hän ei jättänyt sanallista viestiä tai ilmoitusta suunnitelmistaan nettiin.

Saari käytti aktiivisesti useita internetpalveluita, kuten Irc-galleriaa, MySpacea ja YouTubea. Hän osallistui useisiin verkkokeskusteluihin, joissa ihailtiin Yhdysvaltojen kouluammuskeluja ja Jokelan koulusurmaajaa Pekka-Eric Auvista.

Luomissaan käyttäjäprofiileissa hän kertoi olevansa ateisti, kuuntelevansa raskasta musiikkia ja katselevansa mielellään kauhuelokuvia. Hän pelasi myös räiskintäpelejä."

Saaren jälkeensä jättämää jäähyväisviestiä on jo ainakin hieman kommentoitu tiedotusvälineissä:

"Kauhajoen ampumistapauksen tutkinnanjohtaja Jari Neulaniemi on kertonut osan epäillyn ampujan Matti Saaren kotoa löytyneiden jäähyväisviestien sisällöstä.

Saaren kotoa löytyi kaksi viestiä, joissa hän muun muassa kertoo vihaavansa ihmiskuntaa ja suunnitelleensa tekoaan vuodesta 2002 alkaen.

"Ratkaisu on Walther", Saari kirjoittaa.

Saaren käyttämä ase oli ilmeisesti puoliautomaattinen Walther P22 -pistooli."

Molempia itsemurhaiskuja yhdistää ainakin suunnitelmallisuus, jätetyt viestit internetiin ja toteutustapa. Itsemurhaiskun tehneitä näyttäisi lehtitietojen mukaan yhdistäneen ainakin ihmisviha (täältä löytyy esimerkkisitaatti Jokelan itsemurhaiskun tehneen jättämästä ihmisvihaa käsittelevästä jäähyväistekstistä) ja iskun tekijän ateistinen maailmankatsomus. Yhteistä molemmille tapauksille on myös se, että murha-ase oli molemmissa tapauksissa heidän ensimmäinen itse omistamansa ase.

Lisätietoja aiheesta tulee varmaan lähipäivinä, ja myös sitten kun poliisin tekemä tutkinta valmistuu.

On mielestäni murheellista, että tällaisia tragedioita Suomessa tapahtuu. Asia on erityisen murheellinen sekä nyt murhattujen että myös murhaajan läheisille. Murheen keskelläkin olisi hyvä kuitenkin yrittää toivoa ja unelmoida - jostain paremmasta.

5 kulmaa kosmologiaan

TV:ssä on ilmeisesti alkanut jokin uusi maailmankatsomuksista keskusteleva sarja. Sarjassa ennakkotietojen mukaan Esko Valtaoja kutsuu ihmisiä studioon keskustelemaan kanssaan "olemassaolon perimmäisistä kysymyksistä". Olen nähnyt ohjelman markkinointia paitsi "maallisissa", myös etenkin monissa kristillisissä medioissa (mm. Kotimaa-lehti, Sana-lehti). Kun näin ohjelmaa mainostettavan myös Pasi Turusen blogissa, ajattelin kirjoittaa itsekin jotain aihetta sivuten. Ohjelmaa en ole nähnyt, mutta kommentoin TV-maailmassa aiheesta olleen Valtaojan haastattelun perusteella.

TV-maailmassa kerrotaan, että ohjelmassa keskustelemassa olevat "Vieraat edustavat erilaisia maailmankatsomuksia". Ensimmäisessä ja viimeisessä ohjelmassa vieraina on kaksi henkilöä: Kari Enqvist ja Matti Kamppinen (jonka esittämien [tai toistamien] argumenttien tasoa kyseenalaistin aiemmin tänä vuonna). YLE:n sivuston mukaan ensimmäisen ohjelman aiheena oli tällainen: "Miksi tiedämme, että universumi syntyi alkuräjähdyksessä? Mitä arvoja tiede tarjoaa maailmankuvalle?" Kamppinen ja Enqvist ovat molemmat ateisteja. Ohjelman "isäntä" Valtaoja on puolestaan agnostikko. Ohjelman ensimmäisen osan keskustelijat vaihtelevat siis kannoissaan suhteessa Jumalaan: osa uskoo, että Jumalaa ei ole. Ja osa ei usko, että Jumalaa on. Tällaisella porukalla ohjelmassa ennakkotietojen mukaan sitten on mm. pohdittu sitä, miksi ihmiset uskovat Jumalaan, ja "mitä arvoja tiede tarjoaa maailmankuvalle". Toki Kamppinen ja kumppanit varmaan eroavat monissa näkemyksissään, mutta hieman ihmetyttää se, ettei siitä keskustelemaan, miksi ihmiset uskovat mm. kuolemanjälkeiseen elämään, ole otettu (taaskaan) yhtään teistiä, joka kykenisi rationaalisesti pohtimaan samaa kysymystä, ja myös sitä, miksi maailmassa on ateisteja. Jälkimmäistä kysymystä harvemmin missään käsitellään. Vaikka "uskontotieteilijöitä" kiinnostaa yleensä kysymys, miksi ihmiset uskovat Jumalaan, aika harvaa heistä tuntuu kiinnostavan se, miksi jotkut ihmiset ovat ateisteja tai agnostikkoja. Ehkä minun pitää itse ottaa asia aiheeksi vaikka jossain tulevassa blogauksessani.

TV-maailmassa olleessa Valtaojan haastattelussa yksi asia pisti erityisesti silmään. Ensin Valtaoja toteaa, että:

"Usein valitetaan tutkijoiden olevan kaikkitietävän varmoja asiastaan, mutta juuri tutkija tietää, että todellinen varmuus on vähäistä. Meillä on vain enemmän tai vähemmän toimivia malleja todellisuudesta. Kärjistetysti kukaan ei ole onnistunut todistamaan, että todellisuus on olemassa."
(lihavointi lisätty)

Olen osittain samaa mieltä. Suuri osa tutkijoista tietää tutkimuksiin ja niiden tuloksiin liittyvät epävarmuustekijät. Toisaalta tiedän myös, että osa tutkijoista - kuten ihmisistä yleensäkin - on todella varmoja siitä, että on itse oikeassa. Tutkijoiksi taitaa valikoitua itse asiassa keskimääräistä väestöä enemmän omasta mielestään "oikeassa olijoita". Tietynlaista itsevarmuutta tarvitaan yleensä tutkijan tehtävissä, jotta saa tutkimusohjelmansa vietyä läpi ja rahoituksen siihen. Merkittävät tutkimustulokset ovat välillä seuraus vuosien turhalta vaikuttaneesta, "tuloksettomasta" työstä. Oman pään pitäminen ja tutkimuksen läpi vieminen ympäristön sitä kritisoidessakin on ollut monen innovaation edellytys. Väärässä olemistaan aika harvoin tutkija julkisesti myöntää. Osa taasen haluaa korostaa sitä, kuinka väärässä aiemmin oli, ja että todistusaineiston pakottamana edustaa nyt sitä kantaa, mitä edustaa. Aiemmin väärässä olemisen ilmoittaminen - jos se tehdään - tehdäänkin mielellään siten, että esitetään asia siinä valossa, että on ollut (itse) objektiivinen, kuten tutkijoiden pitäisi erään yleisen ihanteen mukaan olla.

Vaikka Valtaoja kertoi siis juuri tutkijoiden tietävän, että "todellinen varmuus on vähäistä". samalla sivulla, joitakin rivejä ylempänä Valtaoja on kuitenkin kertonut yhden perimmäisistä kysymyksistä olevan sen, "onko kaikki todellakin sattumaa". Valtaoja kertoi lehdessä sitaattimerkkien välissä vastauksenaan tällaista:

"Evoluutiobiologit ovat lähes varmoja kehitysprosessin sattumanvaraisuudesta."
(lihavointi lisätty)

Mitenköhän tutkijat voivat olla "lähes varmoja" sattumanvaraisuudesta? Todellista varmuuttahan ei pitänyt Valtaojan mukaan tutkijoilla edes juuri olla.

Asiaan saattaa vaikuttaa se, että (ainakin tämän tutkimuksen mukaan) ehkä vain noin 7 prosenttia evoluutiobiologeista on teistejä. Tutkimuksen mukaan selvä enemmistö evoluutiobiologeista on "vahvasti materialistisia" maailmankatsomukseltaan ("strongly materialists and monists").



Kuvassa evoluutiobiologien vastausjakaumia esitettyihin kysymyksiin.

Paitsi, että evoluutiobiologien ammattikunta on keskimääräistä väestöä selvästi ateistisempaa, joukossa on muutenkin keskimääräistä väestöä selvästi enemmän uskontovastaisempia yksilöitä: siis sellaisia, jotka eivät halua muidenkaan ihmisten olevan uskonnollisia ihmisiä.

Tuleeko varmuus maailman tapahtumien sattumanvaraisuudesta tutkimustuloksena, vaiko ennemminkin seurauksena näiden tutkijoiden maailmankatsomuksesta?

Ilmeisesti jälkimmäisestä, koska sattuma-väitettä jonkin tapahtuman juurisyynä ei välttämättä voi edes testata... oikeastaan vaikuttaisi siltä, että on mahdollista todentaa vain se, että jokin EI ole sattumaa. Tämä osoitus voidaan tehdä esimerkiksi osoittamalla jokin tapahtuma/asia suunnitelluksi tai tarkoitukselliseksi (mikä sekään ei ole mahdollista aina kaikissa niissä tilanteissa, joissa tapahtuma/asia on oikeasti ollut suunniteltu). Niissä tapauksissa, joissa sattuman vastakohtaa ei kyetä riittäväksi katsotulla varmuudella osoittamaan vallitsevaksi asiantilaksi, ihmiset oman maailmankatsomuksensa puitteissa päättävät, pitävätkö jotain asiaa tarkoituksellisena vai sattumana. Ateistinen maailmankuva ohjaa tällaisissa tapauksissa mieltämään asiat herkemmin sattumaksi, kuin kristilllinen maailmankuva. Kaikki kristityt eivät usko aitoa sattumaa välttämättä olevan lainkaan.

Metafyysinen sattuma-väite ei ole kokeellisen evoluutiobiologisen tutkimuksen tulos, vaan monen tutkijan maailmankatsomuksellinen lähtökohta. Sama tutkimusdata voidaan tulkita myös toisin. Ihminen on taitava huijaamaan paitsi muita, myös itseään. Ihminen voi nähdä suunnitelmallisuutta maailmassa, mutta hän voi olla myöskin sitä näkemättä, jos niin haluaa.

Ps. Mainitsemisen arvoista lienee todeta (kun sanoilla kerta on historialliset taustansa), että sana kosmologia on lainasana kreikan kielestä, ja tarkoittaa suoraan käännettynä oppia järjestyksestä. Ei siis oppia järjestymättömyydestä, saati sattumasta...

Kuka on skeptikko?

Kuka on todellinen skeptikko? Ovatko kristityt skeptikkoja tai edes osa? Näihin kysymyksiin saa erilaisia vastauksia riippuen siitä, keneltä kysyy. Esimerkiksi tämä kristitty ilmoittaa olevansa kristitty, uskova skeptikko. Toisaalta taas Suomen virallinen epä-uskonnollisuuden äänenkannattaja "Vapaa-ajattelija"-lehti opettaa erään ateistin suulla lukijoilleen, että skeptikko-nimeä tulisi käyttää (vain) uskonnottomista, vieläpä jonkinlaisena synonyyminä epäuskonnollisuudelle:

"Haluankin tuoda keskusteluun vielä yhden termin, joka on sopivampi kuvaus uskonnottomasta. Voimme yksinkertaisesti sanoa "Olen skeptikko"."
(Vapaa Ajattelija 4/2006)

Artikkelin kirjoittaneen Kurtzin mukaan

"skeptikko vaatii todisteita ja perusteluja olettamukselle tai uskolle ennen kuin hyväksyy sen. Skeptiset tarkastelijat ovat aina valmiita muuttamaan käsityksiään uuden todistusaineiston tai argumenttien valossa."

Kuulostaa hienolta. Käytännössä lienee vaikeampaa tai ilmeisesti jopa mahdotonta olla aina omaksumatta mitään uskoa ennen kuin tälle uskolle on (riittäviä) todisteita. Valmius aina muuttaa käsityksiään uuden todistusaineiston tai argumenttien valossa lienee myös biologisesti vaikeata, ellei jopa mahdotonta. Esimerkiksi poliitikkojen kuvia katsottaessa on havaittu aivojen toimivan eri tavalla, jos henkilö kannattaa kyseistä poliitikkoa, kuin silloin jos hän ei kannata. Jos hyväkin argumentti tulee väärästä lähteestä, ihmiset eivät näe argumentin arvoa. Sen sijaan huono argumentti, joka on peräisin arvostetusta lähteestä, voi levitä helpostikin.

Kurtz kirjoittaa ajatuksesta suunnittelijasta maailmamme syynä näin:

"Suunnitteluväite muistuttaa Aristoteleen teleologista argumenttia, että luonnossa on tarkoituksia tai lopputuloksia. Mutta me emme löydä luonnosta todisteita tarkoituksesta tai lopputuloksesta. Vaikka löytäisimme universumista jotain, joka näyttäisi olevan suunniteltua, se ei merkitse, että olisi jokin suunnittelija, jonka olemassaololle on riittämättömät todisteet."

Vaikka löytyisi evidenssiä suunnittelusta, se ei siis Kurtzille riitä. Pitää olla myös riittävät todisteet suunnittelijasta. Mitkä sitten ovat "riittävät todisteet" suunnittelijasta, ei ilmene Kurtzinkaan tekstistä. Eivätkä muutkaan "skeptikot" ole sitä kertoneet, kun olen kysynyt (ks. esim.). Puhe valmiudesta muuttaa kantaansa todistusaineiston perusteella ei ole kuin retoriikkaa, ellei mikään löytö voi kantaa muuttaa.
(Tarkoituksia ja lopputuloksia luonnosta löytyy muuten toki useita. Eipä kyseisiä sanojakaan varmaan olisi kieliin syntynyt, ellei niillä olisi ollut tarkoistustaan :) Sana tarkoitus viittaa selitysmalliin "B, koska A" tai "A on siksi, jotta B". Esimerkiksi monet eläimet menevät horrokseen selvitäkseen kylmästä talvesta, sydämen tarkoitus on mm. pumpata verta, silmien tarkoitus on edesauttaa ympäristön havaitsemisessa jne.)

Edward Tingley on kirjoittanut mielenkiintoisen, välillä tietoisen provosoivaksikin tarkoitetun artikkelin nimeltään "The Skeptical Inquirer". Siinä hän esittää useita kiintoisia huomioita skeptikkouteen liittyen. Hän kirjoittaa paljon skeptikkona tunnetusta Pascalista, joka oli samanaikaisesti skeptikko ja kristitty. Pascal pohtia monia asioita, myös paljon Jumalaan liittyvää logiikkaa ja todistusaineistoa. Kysymys Jumalasta osoittautui vähemmän helpoksi. Vertauksena voisi sanoa, että juoppo voi etsiä kadottamiaan avaimia katulampun alta, koska siellä näkee hyvin etsiä. Vastaus ei kuitenkaan välttämättä löydy sieltä, mistä se olisi helppo löytää, eli esim. juuri katulampun alta. Muualta etsiminen ja asioiden ja paikkojen läpikäyminen on kuitenkin työlästä, eikä sitä viitsisi tehdä. Tingleyn provosoiva väite on, että ateistit eivät tosiasiassa ole nykyaikana yleensä todellisia skeptikkoja: he vain olettavat, että Jumalaa ei ole. Mutta eivät itse kyseenalaista omaa lähtökohtatulostaan.

Kurtzin esittämä väite on eräille "skeptikoille" aika tyypillinen:

"Uskonnon suhteen skeptinen henkilö ei ole dogmaattinen eikä hän hylkää uskonnollisia väitteitä a priori, suoralta kädeltä; hän ei vain kykene hyväksymään jumala-väitettä, jos riittävät todisteet eivät tue sitä. Todistustaakka on teisteillä, joiden on esitettävä sitovat perusteet ja todisteet ennen kuin tämä väite hyväksytään."

Tingley kyseenalaistaa tämän väitteen voimakkaasti. Hän pohtii sitä, miten hienolta "riittävät todisteet"-ilmaisu kuulostaa, mutta kuinka harva "skeptikoiksi" itsensä esittävistä ateisteista on vaivautunut itse etsimään todisteita Jumalasta. Kysyä sopii myös, mikä ja millainen on tai ei ole "riittävä todiste" Jumalasta.

Tingleyn mukaan "skeptiset" ateistit ja agnostikot usein tekevät loogisen virheen esittämällä vaihtoehdot puutteellisina. Monet nimittäin esittävät vain kaksi vaihtoehtoa: sen, että Jumala on selvästi ja aika lailla kiistattomasti nähtävissä tai että jumalaa ei ole. Tingley on tullut pohdittuaan tätä vastausten asettelua siihen tulokseen, että on olemassa myös kolmas rationaalinen vaihtoehto: se, että Jumala on, mutta hän on jollain tavoin salattu. Jos tämä kolmas vaihtoehto pitää paikkansa, sellainen logiikka joka nojautuu kahden (vain) kahden ensimmäisen vaihtoehdon reaaliseen huomioimiseen, on virheellistä ja voi johtaa loogisesti vääriin loppupäätelmiin.

Kurtz väittää, että:

"Skeptiset tarkastelijat pidättäytyvät ottamasta kantaa kysymyksiin, joista ei ole riittävää todistusaineistoa."

Väite kuulostaa siksi oudolta, että Kurtz väittää artikkelissaan, että "riittävä todistusaineisto" puuttuu Jumalan kohdalla, mutta hän silti osaa väittää lähes edellisen siteeratun kohdan perään, että jokaisen skeptikon tulisi ajatella seuraavasti:

"minkään jumalan olemassaolo on hyvin epätodennäköistä."

Sanalla "skeptikko" pyritään joskus luomaan mielikuvaa intohimoisen rationaalisesti ajattelevasta ihmisestä, joka on objektiivinen ja jonka kuva maailmasta ei riipu siitä, mitä hän maailmalta toivoo. Tingley kuitenkin esittää, että todella moni "skeptikoksi" itseään väittävä ateisti tai agnostikko ei ole Jumalan suhteen tällainen skeptikko, vaikka he näin itse väittävät. Tingleyn mukaan nämä "skeptikot" uskovat itsekin siten, kuin haluavat ja toivovat. He toivovat, että Jumalaa ei ole olemassa. Sellainen maailma tuntuu heistä miellyttävämmältä.