Aukkoja?

Joensuun yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani Lauri Thuren kirjoittaa:

"Luomiskertomuksia luetaan harvoin niiden omilla ehdoilla. Kysymykset pyörivät luonnontieteiden ympärillä. Tapahtuiko kaikki seitsemässä vuorokaudessa tai pidemmissä vastaavissa jaksoissa? Syntyikö kaikki itsestään, vai ohjasiko kehitystä korkeampi voima, ID eli Intelligent Design? Löytyisikö tieteellisistä teorioista aukkoja, joita täyttämään Jumala tarvittaisiin?

Jumalaa ei tulisi ahtaa tieteen aukkoihin. Tällainen pohdiskelu suuntaa mielenkiinnon pois siitä, mistä luomiskertomukset itse puhuvat. Raamatun alkulukujen avulla on yhtä hankala luoda historiallista kuvaa maailman synnystä kuin Ilmestyskirjan avulla rakentaa mallia siitä, miten maailma loppuu. Näiden tekstien käyttötarkoitus on toinen.

Silti on hauska havaita, miten tiedelehdissä tai yleisönosastoissa tieteellisiä teorioita maailman synnystä puolustellaan uskonnollisella paatoksella, jopa naiiveilla teologisilla väitteillä "Jos Jumala olisi luonut maailman, miksi hän olisi tehnyt siihen turhia kehitysvaiheita".

Todellisuudessa tiede ei ole pystynyt selittämään miten maailmankaikkeus tai elämä syntyi. Tarkkaan sitä ei selitä Raamattukaan. Sen sijaan se haluaa tutustuttaa meidät häneen, joka kaiken on luonut."

Erään reikäleipävitsin mukaan optimisti näkee leivän, ja pessimisti reiän. Pelkkää aukkoa katsomalla ei hahmota kuitenkaan välttämättä kokonaisuutta: sitä, että kyse on reikäleivästä.

Olen itsekin sitä mieltä, että Jumalaa ei pitäisi ahtaa (vain) joihinkin aukkoihin. Jos Jumala on kaiken takana, hän on paitsi mahdollisten aukkojen, myös niiden ympärillä olevan leivänkin takana. Pelkkiä aukkoja etsiessä, ja niihin katseensa kiinnittäessä voi jäädä huomaamatta varsinainen elämän leipä.

Suomen evankelisluterilainen kirkko ja evoluutio

Juhani Veikkola on kirjoittanut näin:

"Evoluutioajatus on ... ollut perinteisesti teologian ja luonnontieteitten välinen kiistakysymys, johon ei ole määritelty selkeää kirkon kantaa, vaikka jonkinlainen rauhaomainen rinnakkaiselo teologian ja biologian välillä on saavutettu."
(Lähde: "Yhdessä Luomakunnan kanssa", Kirkon tutkimuskeskus, Sarja A Numero 60, vuodelta 1992, lainaus sivulta 114)

Myöskään Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole myöskään mielestäni määritellyt täysin selkeää kantaa evoluutioajatuksiin. Kirkon internetsivuilta löytyy kuitenkin ainakin yhdeltä sivulta sana evoluutio. Nimittäin sivuston sanakirjaan (jonka tekijöitä ei kerrota) on joku kirjoittanut evankelisluterilaisen kannaksi asiaan liittyen näin:

Luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän synnystä, evoluutioteoria totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä.

Käsite "evoluutio" on sanakirjassa määritelty: "Evoluutio (lat.) merkitsee kehitystä". Käsitettä "evoluutio" ei siis määritelty esim. Darwinilaiseksi (sattumanvaraiset mutaatiot+luonnonvalinta-)prosessiksi, vaan käsite määriteltiin varsin moniin tulkintoihin yhteensopivaksi käsitteeksi: "kehitykseksi". Evoluutioteoria puolestaan määriteltiin ilmeisesti lajien (täydellisen) muuttumattomuuden opin vastakohdaksi. Se tästä sanakirjasta selvisi, että "Luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa." Se, mitä tuo virke käytännössä voisi merkitä lienee oma lukunsa, johon en nyt ainakaan tässä blogauksessa mene.

Vatikaani & evoluutio

Länsimaisessa lehdistössä on viime päivinä noussut uutisotsikoihin kysymys siitä, mikä on katolisen kirkon kanta evoluutioon. Uutisten syynä on ollut nyt etenkin se, että paavi on valinnut tämänvuotisen seminaarinsa aiheeksi nimenomaan evoluution. Seminaari on ollut täysin suljettu ulkopuolisilta, joten lehdistöä myös harmittaa se, ettei media ole päässyt hehkuttamaan tiedoilla siitä, mistä ja mitä tapaamisessa on todellisuudessa keskusteltu. Spekulaatioita on esitetty paljon, sillä nykyinen paavi on aiemmin ollut varsin kriittinen ainakin tiettyjä evoluutiotulkintoja kohtaan. Jo aloitussaarnassaan paavina hän lausui:

"Me emme ole sattumanvaraisia ja tarkoituksettomia evoluution tuotteita. Jokainen meistä on Jumalan ajattelun tuloksia. Jokainen meistä on tahdottu, jokainen meistä on rakastettu ja jokainen meistä on tarpeellinen."

Monenlaisia väitteitä Vatikaanin kannasta suhteessa evoluutiokysymyksiin on esitetty. Esimerkiksi teologian tohtori Tapio Luoma väitti joitakin vuosia sitten näin:

"Nykyiselle paaville [paavi Johannes Paavali II] Darwinin kehitysoppi ei ole enää pelkkä hypoteesi, olettamus, vaan pätevä tieteellinen teoria, jonka puolesta puhuvat monet seikat."

Teologian ja luonnontieteiden välisen vuoropuhelun edellytyksistä väitellyt tohtori Luoma näyttää kuitenkin häneltä siteeraamassani tekstinpätkässä vääristäneen paavin lausuntoa. Väite siitä, että "nykyiselle paaville [Luoma viittasi paavi Johannes Paavali II:een] Darwinin kehitysoppi ei ole enää pelkkä hypoteesi, olettamus, vaan pätevä tieteellinen teoria, jonka puolesta puhuvat monet seikat." on harhaanjohtava. Vatikaani ei ole tiettävästi koskaan kertonut kannattavansa "Darwinin kehitysoppia". Katolinen kirkko päinvastoin on selvästi sanoutunut irti sellaisista materialistisista teorioista, joissa ihminen esitetään tuloksena ei-tarkoituksellisista prosesseista. Asia käy ilmi esimerkiksi paavi Johannes Paavali II:n varsin kuuluisaksi tulleesta ja usein siteeratusta lausunnosta (josta usein tavataan siteerata vain yksi lause, kontekstista mainitsematta) vuodelta 1996.

Katolisen kirkon kanta evoluutiokysymyksiin on nähdäkseni (ollut ja on yhä) kohtalaisen selkeä. Kirkon kanta käy varsin hyvin ilmi esimerkiksi tästä dokumentista:

"64. Pope John Paul II stated some years ago that “new knowledge leads to the recognition of the theory of evolution as more than a hypothesis. It is indeed remarkable that this theory has been progressively accepted by researchers following a series of discoveries in various fields of knowledge”(“Message to the Pontifical Academy of Sciences on Evolution”1996). In continuity with previous twentieth century papal teaching on evolution (especially Pope Pius XII’s encyclical Humani Generis ), the Holy Father’s message acknowledges that there are “several theories of evolution” that are “materialist, reductionist and spiritualist” and thus incompatible with the Catholic faith. It follows that the message of Pope John Paul II cannot be read as a blanket approbation of all theories of evolution, including those of a neo-Darwinian provenance which explicitly deny to divine providence any truly causal role in the development of life in the universe. Mainly concerned with evolution as it “involves the question of man,” however, Pope John Paul’s message is specifically critical of materialistic theories of human origins and insists on the relevance of philosophy and theology for an adequate understanding of the “ontological leap” to the human which cannot be explained in purely scientific terms." (INTERNATIONAL THEOLOGICAL COMMISSION, COMMUNION AND STEWARDSHIP: Human Persons Created in the Image of God)

Eli katolisen kirkon virallinen kanta näyttää olevan, että osa evoluutioteorioista on yhteensopivia katolisen uskon kanssa, ja osa ei. Yhteensopimattomien teorioiden joukkoon lukeutuu yllä siteeratun katolisen kirkon dokumentin mukaan mm. ne (neo-)darwinilaiset evoluutiotulkinnat, jotka eivät näe Jumalalla olevan kausaalista roolia maailmankaikkeudessa.

*****

Ps. Hieman spekuloivia ajatuksia katolilaisesta uskosta ja ihmisen syntymästä:

Huomionarvoista lienee vielä mainita ihmisen roolista: ihmisellä on katolilaisen katekismuksen mukaan "hengellinen sielu" (spiritual soul). Eläimillä puolestaan "hengellistä sielua" ei kerrota olevan. Ihminen hengellisen sielun omaavana olentona eroaa Roomalaiskatolilaisen uskon mukaan siten oleellisesti eläimistä. Mikäli ymmärrän katolisen kirkon esittämää ajatusta oikein, tällöin ajatus menee suurinpiirtein näin: "hengellinen sielu" ei-materiaalisena ihmisen ominaisuutena ei esim. periydy, vaan jokaisen "hengellisen sielun" alkuperä on siinä, että Jumala antaa sellaisen kuvalleen, eli ihmiselle. Koska "hengellinen sielu" ei ole periytyvä ominaisuus, ei sellaisen alkuperä ole myöskään evolutiivinen. Olennolla joko on tällainen "hengellinen sielu", tai sitten ei ole. Välimuotoja ei ole. Katolisen uskon mukaan ihminen koostuu kahdesta osiosta: ruumiista ja "hengellisestä sielusta". Katolisen kirkon mukaan ajatus ruumiin kehittymisestä voi olla ainakin jossain muodoissaan yhteensopiva katolisen uskon kanssa. Sielun "kehittyminen" puolestaan ei. Koska ihmisyys katolilaisen kirkon mukaan muodostuu kahdesta osasta: ruumiista ja sielusta, lienee katolilainen kanta seuraavanlainen: ihmisyys on syntynyt kertaheitolla (ihmisiä on ollut olemassa siitä asti, kuin on ollut "hengellinen sielu"), eikä ihmisyys siten ilmeisesti ole esim. vähitellen kehittynyt vaikkapa joistain eläinlajeista.

Evoluutio ja kristinusko

Auran seurakunnan kirkkoherra Torsti Äärelä kertoo blogissaan 2.8.2006 (valitettavasti en saanut suoraa linkkiä kyseiseen blogaukseen) seuraavaa:

Teetätin kesäteologille pienen esseen koskien oppia ns. ”Älykkästä suunnittelus-ta.” Eikö siis ihminen olekaan niin hyvä luomus kuin luulisi? Joka tapauksessa tämän päivän jälkeen on entistä tarpeellisempaa rakentaa muutama rippikoulu-tunti uudelleen. Seuraavaan kysymykseen täytyy pystyä vastaamaan paremmin.: ”Miten luomisuskon ja kehitysopin toistensa poissulkemattomuuden voi selittää paremmin?”

Auran seurakunnan kirkkoherran kysymys "Eikö siis ihminen olekaan niin hyvä luomus kuin luulisi?" ihmetyttää hieman tässä asiayhteydessä. Käsite "älykäs suunnittelu" tarkoittaa viittaamista älylliseen alkuperään. Äly alkuperän aiheuttajana voi olla niin hyvällä kuin huonoksikin suunnitteluksi katsotulla kohteella. [Artikkelin "Huonoa suunnittelua?" johdannossa asiantilaa selitetään kohtalaisen hyvin.] Väite siitä, että jokin on suunniteltu huonosti tai hyvin nojautuu aina käsitykseen siitä, miten kohde sitten olisi "pitänyt" suunnitella ollakseen parhaimmalla mahdollisella tavalla toteutettu. Käsitys siitä, mikä sitten on "parasta mahdollista suunnittelua" pohjautuu usein intuitioon: yleensä väitteen esittävä ei edes pyri tarkemmin osoittamaan, että kohde todellisuudessa olisi voitu/kannattanut edes toteuttaa oletesti "paremmalla" tavalla. Kristinuskon mukaan ihminen ei muuten taida olla "hyvä luomus", vaan syntinen ja langennut olento, joka (epätäydellisyydessään) tarvitsee (täydellistä) Jumalaa.

Mutta sitten itse kysymykseen, johon kirkkoherra Torsti Äärelä kertoi tarvitsevansa aiempaa parempia vastauksia:

"Miten luomisuskon ja kehitysopin toistensa poissulkemattomuuden voi selittää paremmin?"

Kysymys on nimittäin varsin vaikea. Kehitysopin yleinen "tieteelliseksi" väitetty tulkinta nimittäin on selvässä ristiriidassa monien kristillisten näkemyksen kanssa. Asiaa ei helpota sekään, että esim. useat Nobel-palkitut ovat kirjeessään kertoneet sanan "evoluutio" tarkoittavan "ohjaamatonta, suunnittelematonta prosessia". Samoin monet tunnetut kehitysopin popularisoijat (kuten Dawkins ja Dennett) tuntuvat näkevän darwinilaisen evoluutio-opin olevan kristinuskon kanssa räikeässä ristiriidassa. Suomessakin esim. Ylioppilas-lehden pääkirjoituksessa, samoin kuin vaikkapa Aamulehden pääkirjoitussivullakin on ilmaistu käsitteellä "evoluutio" tarkoitettavan jo määritelmällisesti ateistista prosessia.

Ateistinen prosessi ja perinteinen kristinusko eivät ole keskenään yhteensopivat näkemykset. Ei olekaan ihme, että nykyinen paavi, Benedictus XVI jo ensimmäisessä saarnassaan paavina lausui näin:

"Only when we meet the living God in Christ do we know what life is. We are not some casual and meaningless product of evolution. Each of us is the result of a thought of God. Each of us is willed, each of us is loved, each of us is necessary."

Suomennettuna Paavin sanat kuuluvat suurinpiirtein näin:

"Vain elävän Kristuksen kohdatessamme tiedämme mitä elämä on. Me emme ole sattumanvaraisia ja tarkoituksettomia evoluution tuotteita. Jokainen meistä on Jumalan ajattelun tuloksia. Jokainen meistä on tahdottu, jokainen meistä on rakastettu ja jokainen meistä on tarpeellinen."

Vähän samaan tyyliin ajattelee maailman ehkä jopa tunnetuin "teistinen evolutionisti", mm. ihmisgenomiprojektin johtanut biologi Francis Collins. Hän kertoi vuonna 2001 ajattelevansa näin:

"I think evolution is a very compelling explanation for the relatedness of living things on this planet. You can't study DNA without noting the relatedness of the sequences between us and other animals, bacteria, and plants. But I don't have any problem with putting that together with my belief in God as the Creator of life and in God as one who desires fellowship with humankind. If God decided to use the mechanism of evolution to create human beings, who are we to say that was a bad way to do it? In that regard, I would be called a theistic evolutionist, as are many people who work in biology and who also believe in God."

Collins siis kertoo, että hän katsoo Jumalan voivan olla vastuussa evoluutiosta. Hän ei siis näe niin, että Jumala olisi esim. luonut maailmankaikkeuden, ja jättänyt sen omilleen, vaan katsoo Jumalan vaikuttaneen (ja yhä vaikuttavan) aktiivisesti maailmankaikkeudessamme. Tänä vuonna (2006) Collins kertoi myös näkevänsä evoluutiokysymystä näin:

“I see God’s hand at work through the mechanism of evolution. If God chose to create human beings in his image and decided that the mechanism of evolution was an elegant way to accomplish that goal, who are we to say that is not the way,”

Toimittaja, jonka artikkelista sitaatti on, tulkitsi Collinsin katsovan evoluution olevan tarkoituksellisen prosessin, jonka maali on ihminen. Collinsin näkemys voi olla yhteensovitettavissa kristillisen uskon kanssa. Mutta "puhtaasti" luonnontieteellinen se ei yleisen tulkinnan mukaan ole. [Tosin nähdäkseni myöskään Nobel-palkituiden esittämä julkilausuma evoluutiosta tarkoituksettomana prosessina ei ole "puhtaasti" luonnontieteellisen näkemys, vaan ilmeisesti kyseisten Nobel-palkittujen oma uskomus: se on heidän tekemänsä oletus, joka on jäänyt ja ilmeisesti myös jäävä loogiseksi välttämättömyydeksi todistamatta.] Collinsin näkemys on siis kuitenkin ristiriidassa esim. yllä mainittujen Nobel-palkittujen näkemyksen kanssa. Collinsin näkemyksen mukaan evoluutio ei ole ollut (uus)darwinilaisen evoluutioteoreettisen näkemyksen mukainen tarkoitukseton prosessi, vaan Jumalan ohjaama prosessi. No, Collins on saanut etenkin eräät ateistit reagoimaan. Esimerkiksi ateisti, biologi PZ Myers kirjoittaa hänestä maailman tällä hetkellä suosituimmaksi tiedeblogiksi rankatussa blogissaan näin:

"Collins is in the pseudo-rationalist branch of liberal Christianity. That's fine, he's welcome to dither about in there…but seriously, it has no credibility and no greater rational foundation than the raving mad branches of fundamentalism."

Lienee suuri todellakin suuri haaste opettaa ja perustella rippikoulussa nuorille kehitysopin ja kristinuskon täydellistä ristiriidattomuutta, jos maailman suosituimman tiedeblogin ylläpitäjä, samoin kuin monet muutkin akateemisesta maailmasta tulleet henkilöt (esim. Daniel Dennett) näkevät, että näkemykset kehitysopista ja kristinuskosta eivät ole täysin erilliset: esim. Dennetthän jopa väittää, että "evoluutiobiologia on ristiriidassa jumalallisen luojan kanssa".

Tuore Sciencen julkaisema tutkimus, samoin kuin Euroopan tiedeparometrikin kertovat siitä, että ihmisen uskonnollinen näkemys on tutkituista tekijöistä voimakkaimmin evoluutionäkemyksen kanssa korreloiva tekijä. En siis väitä, että mikä tahansa kehitysopillinen näkemys johtaisi välttämättä ateismiin, mutta tutkimusten perusteella näyttää siltä, että kehitysopillinen näkemys korreloi negatiivisesti ihmisen uskonnollisen position kanssa. Uskallan kuitenkin väittää, että näkemys "darwinilaisesta evoluutiosta", käyttämilläni käsitteiden merkityksillä siis usko siihen että olisimme tulosta ohjaamattomasta, tarkoituksettomasta prosessista, korreloi erittäin voimakkaasti teismin hylkäämisen kanssa.

No, lopussa täytyy tuottaa pettymys sen näkemyksen kannattajille, joiden mukaan evoluutio on varmuudella ateistinen prosessi, kuten moni tiedemiehenä esiintyväkin väittää. Ajatus "luonnonvalinnasta" itsessään on jo mysteeri: miksi luonnossa vaikuttaa voima, jonka johdosta jotkut perintötekijät lisääntyvät populaatioissa ja toiset eivät? "Miksi"-kysymys voidaan tulkita luonteeltaan teologiseksi kysymykseksi. Onko luonnonvalinta ylimaallinen vai materialistinen voima? Mistä vastaus tuohon kysymykseen voitaisiin tietää? Esimerkiksi jo viittaamani filosofi Daniel Dennett sekä myös Richard Dawkins uskovat, että luonnonvalinta on materialistinen voima. He eivät kuitenkaan edes vakavasti pyri osoittamaan väitettään todeksi; siis pyri osoittamaan että luonnonvalinta edes voisi olla, saati että sen täytyisi olla materialistinen voima. He vain olettavat asian olevan niin. No, asiantilaa ei yleisen nykykäsityksen mukaan pysty edes osoittamaan sellaiseksi, kuin miten esim. Dawkins asian näkee olevan. Väite siitä, että jokin on "materialistinen prosessi" kun ei taida ennustaa juuri mitään, eikä sen paikkansapitävyys ole siten tieteellisen tutkimuksen ulottuvissa. Vastaavasti Francis Collins oletti evoluution voivan olla Jumalan tavan toimia. Mahdollisesti nämä kaikki juuri edellä mainitut henkilöt ovat siis jonkinlaisia fideistejä.

Ja loppuun linkkivinkki. Katolilainen Martin Hilbert on kirjoittanut erinomaisen (englannin kielisen) artikkelin, jota lukiessa ymmärrys monien kristityiden suhtautumisesta darwinistiseen ajatukseen evoluutiosta saattaa edes hieman kehittyä.

Kaikkivaltiudesta

Tämä teksti on tarkoitettu viitteeksi muissa teksteissä mahdollisesti joskus esiin nouseviin kysymyksiin kaikkivaltiudesta/kaikkivoipuudesta.

Teksti sisältää tällä hetkellä lähinnä Oxfordin uskonnonfilosofian professorin Richard Swinburnen ajatuksia.

Swinburne kirjoittaa teistisen Jumalan ominaisuuksista:

"Hän voi luoda tyhjästä, pitää olemassa olevana tai antaa raueta tyhjiin mitä tahansa... Luonnonlait eivät sido Jumalaa. Hän laatii ne, ja hän voi niitä myös muutella - mikäli haluaa. Teknistä termiä käyttääksemme Jumala on kaikkivoipa, hän voi tehdä mitä tahansa."

"Jumalan kaikkivaltius ei tajoitu siihen, että hän voi toteuttaa kaikki päämääränsä; hän voi täysin vapaasti myös valita omat päämääränsä."

Lyhyesti sanottuna siis Swinburnen näkemys on, että kaikkivaltias kykenee tekemään kaiken, mikä on loogisesti mahdollista. (Tällä hän poissulkee mm. ajatukset siitä, että kaikkivaltias voisi laskea 2+2 ja saada 5, luoda kuution, joka on pallo ["kun me sanomme, että jokin esine on kulmikas, tarkoitamme nimenomaan, ettei se ole pyöreä"]. Myöskin hänen mukaansa valtaosan uskonnollisesta traditiosta lähtökohta on, että kaikkivaltiaskaan ei voi muuttaa menneisyyttä ["jälkikäteen"]).

Lähteet: Swinburne, Richard. 1997 (alkuteos 1996). Tuntematon tekijä: Jumalan olemassaolo ja tieteellinen maailmankuva. Kirjapaja. (alkuteos: Is there a God?. Oxford. (lainauksia on toistaiseksi vain kirjan ensimmäisestä kappaleesta)