tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Galileo Galilei

Tieteenhistorioitsija Ronald Numbers on tehnyt eräitä mielenkiintoisia huomioita antamassaan haastattelussa.

Mielenkiintoinen on esimerkiksi Numbersin kertoma tapaus Galileo Galilei, jota on esitetty usein esimerkkinä tieteen ja uskonnon konfliktista. Esimerkiksi Opetushallituksen verkkosivustolla www.edu.fi kerrotaan Galileista näin:

"Galilei puolusti Kopernikuksen teoriaa aurinkokeskeisestä maailmasta, jossa maapallo kiertää aurinkoa eikä olekaan maailmankaikkeuden keskipiste. Valtaa pitävä katolinen kirkko tuomitsi näkemyksen, ja Galilei joutui kieltämään julkisesti oikeaksi tietämänsä teorian. Hänet tuomittiin elinikäiseen vankeuteen ja vaikka hänet myöhemmin armahdettiin, hän joutui olemaan loppuelämänsä kotiarestissa."
Usein mielenkiintoista on paitsi se, mitä sanotaan, myös se, mitä jätetään sanomatta. Tässä tapauksessa esimerkiksi Opetushallituksen sivut kertovat "valtaa pitävän katolisen kirkon" tuominneen näkemyksen, mutta sivustolla ei ole mitään mainintaa siitä, että Galilein näkemykset tyrmättiin myös lähes koko hänen aikakautensa tieteellisen eliitin taholta. Varsinainen kiistan aihe Numbersin mukaan Galilein ja katolisen kirkon välillä puolestaan ei edes ollut käsitys siitä, kiertääkö Maa Aurinkoa, vai Aurinko Maata, vaan varsinainen ongelmat aiheuttanut kiista koski Numbersin mukaan muita aihealueita. Hän antaa ymmärtää, että jälkipolvet ovat kehitelleet tarinaa Galileista, ja luoneet Galilein ja paavin henkilökohtaisesta konfliktista kuvaa "tieteen" ja "uskonnon" välisenä taisteluna.

Eräs jo vanha tietosanakirja (Otavan Suuri Ensyklopedia) kertoo asiasta näin:
Kopernikuksen opit, joita hän [Galilei] jatkuvasti opetti, paavi Paavali III oli aikoinaan hyväksynyt, mutta niitä vastustivat useimmat Euroopan oppineet, jotka perustivat käsityksensä Aristoteleen teoksiin. Myös Rooman tuomarit julistivat 1616 uuden järjestelmän mielettömäksi ja kerettiläiseksi. Galileita kiellettiin jatkamasta opetustaan, jolloin hän palasi Firenzeen.

Kolmen pyrstötähden ilmestyminen 1618 vei Galilein uudelleen tähtitieteen pariin. Vuonna 1632 hän alkoi varovaisesti puolustaa uutta järjestelmää teoksessaan Dialogo sopra i due massimi sistemi del mondo, Tolemaico e Copernicano. Paavi Urbanus VIII oli tunnistavinaan itsensä yhdeksi tämän dialogin henkilöksi, Simplicioksi, joka oli Ptolemaioksen opin naurettava ja kömpelö puolustaja. Teos annettiin ikvisition tutkittavaksi, ja 69-vuotiaan Galilein oli tultava oikeuden eteen 1633.
Eli kyseisen tietosanakirjan mukaan ensinnäkin Kopernikaalinen maailmankuva oli näkymyksenä katolisessa kirkossa sinänsä ollut hyväksytty paavi Paavali III:n toimesta, joka oli tätä näkemystä aikoinaan kannattanut. Siten katolilaisuus sinänsä ei ole yksinään voinuta olla ylitsepääsemätön este Kopernikaaliselle maailmankuvalle: kyseistä näkemystä oli katolilaisessa kirkossa jo esiintynyt. Paavi Urbanus VIII ei kuitenkaan ollut ilmeisesti samoilla linjoilla paavi Paavali III:n kanssa. Huomioimisen arvoista on ehkä myös se, että tämäkin tietosanakirja mainitsee siitä, että Galilein aurinkokeskeistä maailmankuvaa vastusti hänen aikakautensa eurooppalainen oppineisto.

Itse huomautan vielä, että lukijan on syytä pitää mielessä, että Galilein aikaan "Katolinen kirkko" ei ollut sellainen, minä se tänä päivänä tunnetaan. Galileinkin debattia käytiin sen ajan tieteellisessä eliitissä, joka oli jämähtänyt aiempaan paradigmaan. Onkin sanottu, että Galilein vastustajat eivät vastustaneet häntä niinkään Raamatun tekstien johdosta, vaan ennemminkin dogmaattisen tieteellisen uskonsa johdosta. Käsitys siitä, että aurinko kiertää Maata kun oli sen ajan vallalla oleva tieteellinen näkemys: silloin katsottiin jo varmasti tiedettävän, että Ptolemaioksen aurinkokeskeinen näkemys oli totta. Miksi lähteä kyseenalaistamaan jotain, jonka totuuden tiedemaailma jo tietää? Jos kyseenalaistaa aikakauden vallalla olevat näkemykset, saa aikalaisiltaan vastaansa paljon vastustusta. Galileota vastassa ei ollutkaan vain paavi, vaan hänen aikansa tiede!.

Siteeraan tähän pätkän Numbersin haastattelusta, johon jo viittasin:
QUESTION: I'd like to move on, to talk about the Galileo case. Many people have a mythology that during his trial there was somebody down in the basement stoking the pyre and oiling the rack - that he was in imminent danger of losing his life. Is this a true representation of the case?

MR. NUMBERS: Contrary to common myth, Galileo suffered very little abuse at the hands of the Catholic Church. He was never tortured, he never faced death. In fact, he was never imprisoned. His penalty was house arrest at a pleasant villa on the outskirts of Florence, Italy.

Galileo's problems with the church stemmed far less from his astronomical and physical views than from his lack of diplomacy, and from his impertinence in trying to instruct the church on how to interpret Scriptures, as some Protestants had attempted to do in the previous century. Furthermore, in writing his controversial book, Galileo had the impertinence to attribute the Pope's views to a simple-minded character named Simplicius. This Pope [Urban VIII] had once been a patron of Galileo's and had supported his scientific efforts, so such a lack of diplomacy turned even the Pope against his one-time friend.

QUESTION: When the trial actually happened, what could have been the result if Galileo had refused to recant his view that the earth revolved around the sun? Was he in danger of death?

MR. NUMBERS: Well, it's hard to write counter-factual history about what might have happened if, but there seems no reason to believe that Galileo at any point faced the threat of death. There was never any indication in the court records of death being a possible penalty, and no other scientists were put to death for their scientific views.

QUESTION: Is it the case then that there had been no scientists killed for their scientific views?

MR. NUMBERS: I can think of no scientist who ever lost his life for his scientific views.


QUESTION: Does the Galileo case represent a fundamental break in relations between science and religion?

MR. NUMBERS: Looking back on the Galileo affair, it's tempting to see it representing a fundamental break in the relations between science and religion, but I don't think it represented anything of the sort. In fact, at the time, it aroused relatively little interest. It was only in later decades and centuries that it came to be seen as a representation of what supposedly happens to scientific pioneers when they dare to try to correct the church's teachings.

Ps. Mielenkiintoinen on myös tämä Numbersin samassa haastattelussa lausuma:
"I think there's a powerful mythology today suggesting that science and religion are enemies, and it is fueled by some of the most public and popular of scientists, such as Carl Sagan in the United States, or Richard Dawkins in Great Britain, who have gone out of their way on occasions to present that view."
Eli hänen mukaansa eräät julkisuudessa paljon näkyvät ateistit (mm. Richard Dawkins) ovat olleet energianlähde sellaiselle mytologialle, jonka mukaan tiede ja uskonto ovat toistensa vihollisia.

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006

Luonnontiedettä?

Mike Gene on esittänyt eräitä mielenkiintoisia huomioita siitä, mitä merkitystä on sillä, kutsutaanko älykästä suunnittelua luonnontieteeksi vai ei. Hän kirjoittaa (vapaasti kääntämänäni, huom: alkutekstin sana "Science" viittaa lähinnä luonnontieteisiin, mutta olen kääntänyt sanan tässä "tieteeksi"):

Yhteistä monille niistä, jotka osallistuvat keskusteluun älykkäästä suunnittelusta on korkea arvo, jonka nämä antavat käsitteelle "Tiede". Monet älykkään suunnittelun kannattajat väittävät älykkään suunnittelun olevan Tiedettä, kun taas monet ID-kriitikot väittävät, että se ei ole Tiedettä. Miksi nimitys on niin tärkeä? Voisiko se johtua siitä, että kulttuurimme on muovannut meitä yhdistämään Tieteen ja objektiivisen totuuden, kun taas ei-tiede yhdistetään subjektiiviseen huuhaaseen? Epäilen tällaisen uskomuksen, tai jonkin vastaavaa, olevan käytössä. Mutta, onko tässä tapauksessa todella totta, että "ei-tiede" on [vain] subjektiivista huuhaata?
Kysymys on mielenkiintoinen. Jos jotain kysymystä (puolesta tai sitä vastaan) ei kyetä käsittelemään pysyen "pelkissä" luonnontieteissä, seuraako tästä, että näkemys on huuhaata?
- Ei tietenkään.
Esimerkiksi luonnontieteet pohjautuvat paljolti analogiapäättelyihin. Kuitenkaan, kuten olen todennut: ei voida ei-kehäisesti edes osoittaa, että analogiapäätelmin voitaisiin saada luotettavaa tietoa. Analogiapäätelmä itsessään on ainakin osin subjektiivinen päättelytapa, ja kuitenkin se on perustavanlaatuinen päättelytapa luonnontieteissä. Kysymystä analogiapäätelmien tiedollisesta luotettavuudesta ei mitä ilmeisimmin kyetä käsittelemään pysyen "pelkissä" luonnontieteissä. Jos siitä, että kysymys ei ole kokonaisuudessaan luonnontieteiden ulottuvissa seuraisi, että analogiapäätelmät ovat "huuhaata", seuraisi analogiapäätelmien "huuhaudesta" puolestaan, että myös luonnontieteet (jotka sellaisiin päätelmiin paljon nojaavat) ovat tällöin pitkälti huuhaata. Näin ei yleensä kuitenkaan haluta ajatella.

Siitä, että jokin ei ole "tiedettä" tai erityisesti "luonnontiedettä", ei siis ilmeisesti seuraa automaattisesti, että näkemys olisi "huuhaata". Mutta "huuhaaksi" jokin pystytään suhteellisen helposti "tieteellisiä" auktoriteetteja erityisesti arvostavassa kulttuurissa kuitenkin leimaamaan, jos sitä nimitetään "ei-tieteeksi", tai "pseudotieteeksi". Tällainen nimittäminen on kuitenkin harjaanjohtava tilanteessa, jossa syy sille, että jokin on "ei-tiedettä" se, ettei kysymystä kyetä käsittelemään esim. "pelkissä" luonnontieteissä pysyen. Ellei syytä (etenkin) silloin, kun kyse on siitä ettei luonnontieteet kykene käsittelemään kysymystä, kerrota, kuulijoita on johdettu retorisella "ei-tieteeksi" leimaamistempulla harhaan.

torstaina, kesäkuuta 15, 2006

Esa Mäkinen Ylioppilaslehdessä 2004

Vuonna 2004 Esa Mäkinen kirjoitti pääkirjoituksen Ylioppilaslehteen, ja käsitteli siinä älykästä suunnittelua. Teen tässä hieman huomioita hänen silloisesta tekstistään.

Esa Mäkinen kirjoittaa:

On myös olemassa teoria, joka tunnetaan nimellä älykäs suunnittelu. Sen mukaan eliöt ovat niin monimutkaisia, että ne eivät ole voineet syntyä sattumalta. Evoluution sijasta elämä on kehittynyt älykkään suunnittelijan eli käytännössä Jumalan ohjauksessa.
Esa Mäkinen siis määritteli käsitteen evoluutio Jumalan ohjauksessa olemisesta erilliseksi, eli määritelmällisesti ei-teistiseksi. Ylioppilaslehden pääkirjoituksen mukaan "evoluutio" tarkoittaa siis ateistista prosessia. Mielenkiintoista.
Niin sanottujen kovien tieteiden perustana on ajatus, että tieteelliset väitteet on voitava vahvistaa tai kumota tekemällä kokeita. Teoria on tieteellinen, kun se muotoilee koeteltavaksi sopivan väitteen, ja totta, kun väite todistetaan. Älykkään suunnittelun kannattajat eivät esitä yhtään väitettä, jota voisi testata. Kyseessä ei siis ole tieteellinen teoria, vaan uskonnollinen sepitelmä.
Niin, sanotaan, että teoria on voimassa niin kauan, kunnes toisin todistetaan. Esa Mäkinen määritteli yllä sen, mitä hänestä ovat "kovat tieteet". Otetaanpa esimerkki: teoria, jonka mukaan elämä on syntynyt itsestään Maan päälle ilman minkäänlaista älyllistä ohjausta. Ajatus on luonnontieteissä vallalla oleva, ja varsin yleisesti hyväksytty, mutta miten tuon väitteen paikkansapitävyys on koeteltu, testattu ja todistettu?

Pohtimisen arvoista olisi kai se, millaisen koejärjestelyn sellaisen väitteen paikkansapitävyyden testaaminen edellyttäisi. Kuitenkin ollakseen Esa Mäkisen mukaan "kovaa tiedettä", väite edellyttää, että se on "voitava vahvistaa tai kumota tekemällä kokeita".

Mitä tulee siihen, ovatko älykkään suunnittelun kannattajat esittäneet mitään testattavia ennusteita, asiasta voi olla myös eri mieltä Esa Mäkisen kanssa.
Yliopistolla ja yliopistolaisilla on vastuu valvoa, että tiedettä ei käytetä mielipiteiden tai uskonnollisten dogmien keppihevosena. Maailmanselityksiä voidaan käsitellä teologisessa ja filosofisessa tutkimuksessa, mutta ei luonnontieteen kaavussa. Samoin luonnontiedettä ei pidä sekoittaa näkemyksellisiin kysymyksiin.
Mielenkiintoinen lausunto, etenkin kun Esa Mäkinen itse edellä jätti lukijan käsitykseen, että evoluutio on ateistinen prosessi. Mistä hän sen mahtoi tietää? Mikä koejärjestely on johtanut hänet siihen "tietoon"? Vai onko kyse vain Esa Mäkisen (uskonnollisesta) mielipiteestä?

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että Esa Mäkinen teki tässä kannanoton siitä, että hänestä maailmanselityksiä tulee käsitellä teologisessa ja filosofisessa tutkimuksessa, ei luonnontieteen kaavussa. Hän toimi mitä ilmeisimmin ns. "science-stopperina", vaatien luonnontieteelliselle tutkimukselle rajoja, vaatien, että luonnontieteitä ei saisi "sekoittaa" näkemyksellisiin kysymyksiin.

Yleinen käsitys on, että luonnontieteillä etsittäisiin myös maailmanselityksiä, mutta päätoimittaja Esa Mäkinen on siis tästä asiasta toisilla linjoilla.

Jäljellä on viimeinen lainaus Mäkiseltä, ja viimeiset huomiot tästä hänen tekstistään:
Nyt kaksi yhdysvaltalaista kreationismin kannattajaa voi merkitä ansioluetteloonsa luennot Teknillisellä korkeakoululla. Sitä he käyttävät tulevaisuudessa älykkään suunnittelun mainoksena. Vahinko on jo tapahtunut, ja siitä kärsii koko Teknillisen korkeakoulun tieteellinen uskottavuus.
Päätoimittaja Mäkinen ei mitä ilmeisimmin ole tiennyt siitä, mitä näkemyksiä nämä Yhdysvalloista tulleet luennoitsijat itse kannattavat. Toinen luennoitsijoista, evoluutiobiologi Sternberg itse kuvaa positiotaan näin: "I am a structuralist who has given several papers and presentations critiquing creationism."

keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006

Skeptikko

Uusin "Skeptikko"-lehti alkaa pääkirjoitussivultaan näin:

"Ärsyttää. Kaikki uusi tuppaa usein ärsyttämään. Sitä kutsutaan muutosvastarinnaksi. Uudehko sana varmaan sekin, ärsyttävä. Mutta totuudenmukainen: Darwinin evoluutioteoria ei vieläkään ole syrjäyttänyt kaikkien ID-kreationistien uskomuksia lajien synnystä…"
Tiedä sitten, mitä päätoimittaja Risto K. Järvinen itse ajattelee, mutta ainakin hänen kirjoittamansa näyttää mielenkiintoiselta avaukselta. Skeptikko 1/2005:ssä (ks. kommenttini Anssi Sauran artikkeliin täältä) professori Anssi Saura kertoi "klassisen kreationismin" luoneen nahkansa 1990-luvulla. Tekstistä lukija saa käsityksen, että hän puhuu nimenomaan älykkäästä suunnittelusta. (Kyseinen ajoitus älykkään suunnittelun idean synnylle on ainoa tietämäni Skepsiksen julkaisussa esitetty näkemys.)

Jos älykäs suunnittelu on toista kymmentä vuotta vanha idea (kuten Sauran Skeptikko-lehdessä julkaistussa artikkelissa annetaan ymmärtää), ja "Darwinin evoluutioteoria" taas on toista sataa vuotta vanha, ja päätoimittaja Järvinen sanoo nimenomaan kaiken uuden tuppaavan ärsyttämään, saa lukija luvan päätellä, miten pitäisi hänen sanomaansa tulkita. Siis:

mitä näkemystä kohtaan esiintyy sitä muutosvastarintaa?

Se, että kyseistä näkemystä kohtaan esiintyy muutosvastarintaa, kuitenkin siis ärsyttää "Skeptikko"-lehden päätoimittajaa...

Kuten sanoin:
Tiedä sitten, mitä päätoimittaja Risto K. Järvinen itse ajattelee, mutta ainakin hänen kirjoittamansa näyttää mielenkiintoiselta avaukselta.