tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Galileo Galilei

Tieteenhistorioitsija Ronald Numbers on tehnyt eräitä mielenkiintoisia huomioita antamassaan haastattelussa.

Mielenkiintoinen on esimerkiksi Numbersin kertoma tapaus Galileo Galilei, jota on esitetty usein esimerkkinä tieteen ja uskonnon konfliktista. Esimerkiksi Opetushallituksen verkkosivustolla www.edu.fi kerrotaan Galileista näin:

"Galilei puolusti Kopernikuksen teoriaa aurinkokeskeisestä maailmasta, jossa maapallo kiertää aurinkoa eikä olekaan maailmankaikkeuden keskipiste. Valtaa pitävä katolinen kirkko tuomitsi näkemyksen, ja Galilei joutui kieltämään julkisesti oikeaksi tietämänsä teorian. Hänet tuomittiin elinikäiseen vankeuteen ja vaikka hänet myöhemmin armahdettiin, hän joutui olemaan loppuelämänsä kotiarestissa."
Usein mielenkiintoista on paitsi se, mitä sanotaan, myös se, mitä jätetään sanomatta. Tässä tapauksessa esimerkiksi Opetushallituksen sivut kertovat "valtaa pitävän katolisen kirkon" tuominneen näkemyksen, mutta sivustolla ei ole mitään mainintaa siitä, että Galilein näkemykset tyrmättiin myös lähes koko hänen aikakautensa tieteellisen eliitin taholta. Varsinainen kiistan aihe Numbersin mukaan Galilein ja katolisen kirkon välillä puolestaan ei edes ollut käsitys siitä, kiertääkö Maa Aurinkoa, vai Aurinko Maata, vaan varsinainen ongelmat aiheuttanut kiista koski Numbersin mukaan muita aihealueita. Hän antaa ymmärtää, että jälkipolvet ovat kehitelleet tarinaa Galileista, ja luoneet Galilein ja paavin henkilökohtaisesta konfliktista kuvaa "tieteen" ja "uskonnon" välisenä taisteluna.

Eräs jo vanha tietosanakirja (Otavan Suuri Ensyklopedia) kertoo asiasta näin:
Kopernikuksen opit, joita hän [Galilei] jatkuvasti opetti, paavi Paavali III oli aikoinaan hyväksynyt, mutta niitä vastustivat useimmat Euroopan oppineet, jotka perustivat käsityksensä Aristoteleen teoksiin. Myös Rooman tuomarit julistivat 1616 uuden järjestelmän mielettömäksi ja kerettiläiseksi. Galileita kiellettiin jatkamasta opetustaan, jolloin hän palasi Firenzeen.

Kolmen pyrstötähden ilmestyminen 1618 vei Galilein uudelleen tähtitieteen pariin. Vuonna 1632 hän alkoi varovaisesti puolustaa uutta järjestelmää teoksessaan Dialogo sopra i due massimi sistemi del mondo, Tolemaico e Copernicano. Paavi Urbanus VIII oli tunnistavinaan itsensä yhdeksi tämän dialogin henkilöksi, Simplicioksi, joka oli Ptolemaioksen opin naurettava ja kömpelö puolustaja. Teos annettiin ikvisition tutkittavaksi, ja 69-vuotiaan Galilein oli tultava oikeuden eteen 1633.
Eli kyseisen tietosanakirjan mukaan ensinnäkin Kopernikaalinen maailmankuva oli näkymyksenä katolisessa kirkossa sinänsä ollut hyväksytty paavi Paavali III:n toimesta, joka oli tätä näkemystä aikoinaan kannattanut. Siten katolilaisuus sinänsä ei ole yksinään voinuta olla ylitsepääsemätön este Kopernikaaliselle maailmankuvalle: kyseistä näkemystä oli katolilaisessa kirkossa jo esiintynyt. Paavi Urbanus VIII ei kuitenkaan ollut ilmeisesti samoilla linjoilla paavi Paavali III:n kanssa. Huomioimisen arvoista on ehkä myös se, että tämäkin tietosanakirja mainitsee siitä, että Galilein aurinkokeskeistä maailmankuvaa vastusti hänen aikakautensa eurooppalainen oppineisto.

Itse huomautan vielä, että lukijan on syytä pitää mielessä, että Galilein aikaan "Katolinen kirkko" ei ollut sellainen, minä se tänä päivänä tunnetaan. Galileinkin debattia käytiin sen ajan tieteellisessä eliitissä, joka oli jämähtänyt aiempaan paradigmaan. Onkin sanottu, että Galilein vastustajat eivät vastustaneet häntä niinkään Raamatun tekstien johdosta, vaan ennemminkin dogmaattisen tieteellisen uskonsa johdosta. Käsitys siitä, että aurinko kiertää Maata kun oli sen ajan vallalla oleva tieteellinen näkemys: silloin katsottiin jo varmasti tiedettävän, että Ptolemaioksen aurinkokeskeinen näkemys oli totta. Miksi lähteä kyseenalaistamaan jotain, jonka totuuden tiedemaailma jo tietää? Jos kyseenalaistaa aikakauden vallalla olevat näkemykset, saa aikalaisiltaan vastaansa paljon vastustusta. Galileota vastassa ei ollutkaan vain paavi, vaan hänen aikansa tiede!.

Siteeraan tähän pätkän Numbersin haastattelusta, johon jo viittasin:
QUESTION: I'd like to move on, to talk about the Galileo case. Many people have a mythology that during his trial there was somebody down in the basement stoking the pyre and oiling the rack - that he was in imminent danger of losing his life. Is this a true representation of the case?

MR. NUMBERS: Contrary to common myth, Galileo suffered very little abuse at the hands of the Catholic Church. He was never tortured, he never faced death. In fact, he was never imprisoned. His penalty was house arrest at a pleasant villa on the outskirts of Florence, Italy.

Galileo's problems with the church stemmed far less from his astronomical and physical views than from his lack of diplomacy, and from his impertinence in trying to instruct the church on how to interpret Scriptures, as some Protestants had attempted to do in the previous century. Furthermore, in writing his controversial book, Galileo had the impertinence to attribute the Pope's views to a simple-minded character named Simplicius. This Pope [Urban VIII] had once been a patron of Galileo's and had supported his scientific efforts, so such a lack of diplomacy turned even the Pope against his one-time friend.

QUESTION: When the trial actually happened, what could have been the result if Galileo had refused to recant his view that the earth revolved around the sun? Was he in danger of death?

MR. NUMBERS: Well, it's hard to write counter-factual history about what might have happened if, but there seems no reason to believe that Galileo at any point faced the threat of death. There was never any indication in the court records of death being a possible penalty, and no other scientists were put to death for their scientific views.

QUESTION: Is it the case then that there had been no scientists killed for their scientific views?

MR. NUMBERS: I can think of no scientist who ever lost his life for his scientific views.


QUESTION: Does the Galileo case represent a fundamental break in relations between science and religion?

MR. NUMBERS: Looking back on the Galileo affair, it's tempting to see it representing a fundamental break in the relations between science and religion, but I don't think it represented anything of the sort. In fact, at the time, it aroused relatively little interest. It was only in later decades and centuries that it came to be seen as a representation of what supposedly happens to scientific pioneers when they dare to try to correct the church's teachings.

Ps. Mielenkiintoinen on myös tämä Numbersin samassa haastattelussa lausuma:
"I think there's a powerful mythology today suggesting that science and religion are enemies, and it is fueled by some of the most public and popular of scientists, such as Carl Sagan in the United States, or Richard Dawkins in Great Britain, who have gone out of their way on occasions to present that view."
Eli hänen mukaansa eräät julkisuudessa paljon näkyvät ateistit (mm. Richard Dawkins) ovat olleet energianlähde sellaiselle mytologialle, jonka mukaan tiede ja uskonto ovat toistensa vihollisia.

Ei kommentteja: