Luonnontiedettä?

Mike Gene on esittänyt eräitä mielenkiintoisia huomioita siitä, mitä merkitystä on sillä, kutsutaanko älykästä suunnittelua luonnontieteeksi vai ei. Hän kirjoittaa (vapaasti kääntämänäni, huom: alkutekstin sana "Science" viittaa lähinnä luonnontieteisiin, mutta olen kääntänyt sanan tässä "tieteeksi"):

Yhteistä monille niistä, jotka osallistuvat keskusteluun älykkäästä suunnittelusta on korkea arvo, jonka nämä antavat käsitteelle "Tiede". Monet älykkään suunnittelun kannattajat väittävät älykkään suunnittelun olevan Tiedettä, kun taas monet ID-kriitikot väittävät, että se ei ole Tiedettä. Miksi nimitys on niin tärkeä? Voisiko se johtua siitä, että kulttuurimme on muovannut meitä yhdistämään Tieteen ja objektiivisen totuuden, kun taas ei-tiede yhdistetään subjektiiviseen huuhaaseen? Epäilen tällaisen uskomuksen, tai jonkin vastaavaa, olevan käytössä. Mutta, onko tässä tapauksessa todella totta, että "ei-tiede" on [vain] subjektiivista huuhaata?

Kysymys on mielenkiintoinen. Jos jotain kysymystä (puolesta tai sitä vastaan) ei kyetä käsittelemään pysyen "pelkissä" luonnontieteissä, seuraako tästä, että näkemys on huuhaata?
- Ei tietenkään. Esimerkiksi luonnontieteet pohjautuvat paljolti analogiapäättelyihin. Kuitenkaan, kuten olen todennut: ei voida ei-kehäisesti edes osoittaa, että analogiapäätelmin voitaisiin saada luotettavaa tietoa. Analogiapäätelmä itsessään on ainakin osin subjektiivinen päättelytapa, ja kuitenkin se on perustavanlaatuinen päättelytapa luonnontieteissä. Kysymystä analogiapäätelmien tiedollisesta luotettavuudesta ei mitä ilmeisimmin kyetä käsittelemään pysyen "pelkissä" luonnontieteissä. Jos siitä, että kysymys ei ole kokonaisuudessaan luonnontieteiden ulottuvissa seuraisi, että analogiapäätelmät ovat "huuhaata", seuraisi analogiapäätelmien "huuhaudesta" puolestaan, että myös luonnontieteet (jotka sellaisiin päätelmiin paljon nojaavat) ovat tällöin pitkälti huuhaata. Näin ei yleensä kuitenkaan haluta ajatella.

Siitä, että jokin ei ole "tiedettä" tai erityisesti "luonnontiedettä", ei siis ilmeisesti seuraa automaattisesti, että näkemys olisi "huuhaata". Mutta "huuhaaksi" jokin pystytään suhteellisen helposti "tieteellisiä" auktoriteetteja erityisesti arvostavassa kulttuurissa kuitenkin leimaamaan, jos sitä nimitetään "ei-tieteeksi", tai "pseudotieteeksi". Tällainen nimittäminen on kuitenkin harjaanjohtava tilanteessa, jossa syy sille, että jokin on "ei-tiedettä" se, ettei kysymystä kyetä käsittelemään esim. "pelkissä" luonnontieteissä pysyen. Ellei syytä (etenkin) silloin, kun kyse on siitä ettei luonnontieteet kykene käsittelemään kysymystä, kerrota, kuulijoita on johdettu retorisella "ei-tieteeksi" leimaamistempulla harhaan.