Ihmeellistä uutisointia

Suomalaisen nuorison kantoja selvittäneessä tutkimusraportissa lukee seuraavaa:

"Haastatelluille nuorille esitettiin maailman synnystä kolme väitettä. Siihen, että maailman synty voidaan selittää tieteellisesti, uskoo 70 %. Selvästi harvempi (28 %) uskoo, että Jumala on luonut maailman, kuten Raamatussa sanotaan. Tavallaan näitä kahta uskomusta välittävään intelligent design -näkemykseen – että maailman synty ja evoluutio ovat viime kädessä korkeamman voiman ohjaamia – uskoo puolestaan 43 % nuorista. Nämä maailmanselitykset eivät kuitenkaan ole toisensa poissulkevia. Yli puolet niistä, jotka uskovat Jumalan luoneen maailman kuten Raamatussa sanotaan, uskovat myös mahdollisuuteen selittää maailman synty tieteellisesti."
(Lähde: Nuorisobarometri-tutkimus, 2006)

Tämä tutkimustulos, jossa yli puolet kertoi uskovansa, että asiat voidaan selittää tieteellisesti, tuli mieleeni törmättyäni kahteen nettiuutiseen. Nimittäin Kotimaan verkkouutiseen, jossa lukee "Nettilehden lukijoista selvä vähemmistö suhtautui ihmeisiin skeptisesti. 8,7 prosenttia lukijoista katsoo, että ne ovat selitettävissä aina tieteellisesti." ja lukee: Nimittäin Suomen Akatemian sivulla huomiota herättävästi otsikoituun uutiseen "Yliluonnollisia uskomuksia ja taikauskoa voi selittää tieteellisesti: Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta".

Hengellinen ja tieteellinen selitys toistensa vastakohtia?

Kotimaan toimittaja Johannes Ijäs tulkitsi jostain syystä kannan, jonka mukaan ilmiölle voidaan keksiä myös "tieteellinen" selitys, välttämättä ihmeselityksen vastakohdaksi. Mutta miksi? Vastausta en tiedä, mutta syy saattaisi olla esim. siinä, että Ijäs näkee hengellisen selityksen ja tieteellisen selityksen toistensa vastakohtina. Kuitenkin nuorisobarometri-tutkimuksenkin tulos viittaa siihen, että ihmiset eivät näe tieteellistä selittämistä hengellisen selityksen poissulkevana vastakohtana: yli puolet näki samanaikaisesti (erään) asiantilan voivan olevan selitettävissä sekä hengellisesti ("kuten Raamatussa sanotaan"), että "tieteellisesti". Mitä ilmaisulla "tieteellinen selitys" muuten tarkoitetaan?

Esitän esimerkin. Joku heittää pihalla (jolla on yksi normaalikokoinen tikkataulu) tikkaa silmät sidottuina, ja tulee heittäneeksi kaikilla viidellä heitollaan tikan 30 metrin etäisyydeltä täsmälleen kymppiin. Ilmiön "tieteellinen selitys" voisi muodostua esim. siitä, että todetaan että heitettäessä on ollut juuri oikea lähtönopeus, lähtösuunta sekä oikea lähtökulma (sekä sopivan suuruinen painovoima ja ilmanvastus, tikan massa jne.). Ilmiön "tieteellinen selitys" tässä esimerkissä tarkoittaisi siis käytännössä muun muassa tapahtuneen tapahtuman yksityiskohtien kuvailua. Ilmiölle olisi siten mahdollista kehittää "tieteellinen selitys", jonka mukaan selitys tikkojen päätymiselle kymppiin on ollut siinä, että tikalla on ollut oikea lähtönopeus jne.

Tieteen rajat

Esimerkiksi maailman suurin tiedejärjestö AAAS onkin useaan otteeseen korostanut ja muistuttanut ja julkaissut kannanottoja siitä, että tiede (merkityksessä science) rajoittuu määritelmällisesti vain ei-yliluonnollisten selitysten analysointiin. (ks. esim. "science is restricted to natural explanations of the natural world", AAAS 13.9.2005, korostukset alkuperäiset). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että myös sellaisisessa tilanteessa jossa todellisuudessa yliluonnollinen selitys on oikea, tiede kuvailee ja sillä tavoin selittää kyseistä asiaa ilman yliluonnollisia selityksiä. Tieteellisen selityksen kehittäminen tai olemassaolo ei siten kumoa yliluonnollista selitysvaihtoehtoa. Tieteellinen selitys kertoo siitä, miten tapahtunutta voisi kuvata, mikäli selityksessä ei viitata yliluonnollisiin tekijöihin.

Tämän asiantilan tunteminen herättää kuitenkin kysymyksiä. Miksi Suomen Akatemian sivustolla on julkaistu tiedeuutinen otsikolla "Yliluonnollisia uskomuksia ja taikauskoa voi selittää tieteellisesti"? Miksi ihmeessä kyseisessä tiedotteessa psykologian professori Lindeman kysyy, löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa yliluonnollinen on osoittautunut tieteelliseksi, ja vastaa että "Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä."?

Rajojen seurauksista

Tieteessä nykyisin yleisimmin vallitsevien määritelmien mukaanhan yliluonnollinen ei koskaan voi osoittautua tieteelliseksi. Syystä, että kun jokin ilmiö on tieteellisesti todennettu, "yli"-etuliite jätetään pois. Eli ennen yliluonnolliseksi nimitetty ilmiö vaihtaa tieteellisen todentamisen jälkeen nimeään. Tähän asiantilaan on myös englanninkielinen Wikipedia kiinnittänyt huomiota: artikkelissa todetaan, että jos yliluonnollisena pidetty ilmiö todennetaan, ilmiötä ei yleensä tämän jälkeen kutsuta nimellä "yliluonnollinen". Tieteellinen tieto ei siis koskaan vie "lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä" jo määritelmällisesti: ilmiö voi tosin pysyä samana (tullessaan osaksi tieteellisiä selityksiä) mutta nimi muuttuu. Olen kerrankin samoilla linjoilla Risto Selinin kanssa, ja näen yleisen käsityksen käsitteiden käytöstä olevan sen kaltaisen, kuin hän kirjoittaa:

"Jos jotain todennettua outoa ilmiötä ei voida selittää tieteellisillä teorioilla, toisin kuin jollain vielä tuntemattomalla tekijällä, niin kyseessä ei ole yliluonnollinen selitys. Tällaisessa tapauksessa ”paranormaali” tekijä on tullut osaksi luonnollista maailmaa, ja ainoastaan luonnollisen maailman määrittely on muuttunut. Esimerkiksi jos oletetulle telepatialle ei nykyisen tieteellisen tiedon valossa kyettäisi antamaan tyydyttävää selitystä, mutta sen selittäminen onnistuisi perustellusti psyykkisen energiakentän avulla, niin tämä energiakenttä ei olisi yliluonnollinen selitys, vaan aivan yhtä luonnollinen kuin muutkin tieteelliset selitykset. Tuntemaamme maailmaan olisi vain tullut uusi — joskin aikaisempaa tietämystämme ravisuttava — ominaisuus."

Esimerkiksi aikoinaan yliluonnolliseksi nimitettiin hypnoosia, mutta kyseinen ilmiö on nykyisin osa virallista lääketiedettä. Aikoinaan ajatusta ajan suhteellisuudesta pidettiin paranormaalina (huom. käytän eri käsitettä, kuin yliluonnollinen), mutta nykyisin suhteellisuusteoria on osa fysiikan perusopintoja. Luokituksen muutos on ollut seuraus ilmiön todentamisesta. Arkijärkeä vastaan sotiva kvanttimekaniikka on myös nykyisin osa kemian ja fysiikan perusteita. Kvanttimekaniikka on täynnä ilmiöitä, jotka täyttävät monet käsitteen "yliluonnollinen" määritelmistä. Ilmiöiden todentaminen on kuitenkin johtanut siihen, että nimitystä "yliluonnollinen" enää kyseisten ilmiöiden kohdalla harvemmin käytetään: tiedehän määritelmällisesti tutkii vain luonnollista, joten nimitystä "yliluonnollinen" ei tieteellisessä kirjallisuudessa useinkaan käytetä kvanttimekaniikan ilmiöiden kohdalla.

Lindemanin tutkimuksesta

Lindemanin tutkimuksen lähtökohdat vaikuttavat subjektiivisilta, ja tarkoitushakuisilta. Näyttäisi siltä, että hän määrittelee paranormaaleiksi uskoiksi ilmeisesti vain sellaisia näkemyksiä, joihin hän ei itse usko. Professori Lindemanin määritelmän mukaan esim. usko Jumalan olemassaoloon on "paranormaali usko", mutta "jostain syystä" hän ei samanaikaisesti kuitenkaan määrittele "paranormaaliksi uskoksi" esim. uskoa siihen, että maailma ja täällä oleva elämä on syntynyt "itsestään".

Yhden Lindemanin tutkimuksesta ilmi käyvän asiantilan haluan tässä vielä nostaa esiin. Lehdistötiedotteessa lukee:

"Tulosten mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla."

Nimittäin julkaistusta tutkimuspaperista (Lindeman, 2005) käy ilmi yksi poikkeus, josta tiedotteessa ei mainittu. Nimittäin vaikka kaikkien muiden yliluonnollisten uskojen kohdalla oli yliopisto-opiskelijoilla toisen asteen opiskelijoita vähemmän yliluonnollisia uskomuksia, Lindemanin tutkisdatasta käy ilmi, että uskoa Jumalaan esiintyi hänen mittareillaan mitattaessa jopa enemmän yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa, kuin toisen asteen opiskelijoilla. Ero ei ollut suuri, mutta tämän tutkimusaineiston kohdalla asiantila oli näin päin.