Pandemiat ja "huono suunnittelu"
Eräissä älykkään suunnittelun blogeissa on lähimenneisyydessä siteerattu älykkään suunnitelman ideaa tukevan Jay W. Richardsin eräältä (älykkään suunnittelun ajatusta kritisoineelta) henkilöltä saamaa kirjettä, jossa on mm. tällainen kohta:
"adding over seventy million new humans to the planet each year, the future looks pretty bleak to me. Surely, the Black Death was one of the best things that ever happened to Europe: elevating the worth of human labor, reducing environmental degradation, and, rather promptly, producing the Renaissance. From where I sit, Planet Earth could use another major human pandemic, and pronto!"En tiedä, kuinka yleinen yllä esitetty ajatus on. Ne, jotka yllä esitetyllä tavalla ajattelevat, eivät varmaan kerro sitä ääneen, ainakaan "suurelle yleisölle". Pentti Linkolan on kerrottu esittäneen jotain yllä olevan tapaistakin, mutta itse en hänen ajatuksiaan niin hyvin tunne, että osaisin sanoa, pitääkö tämä paikkaansa.
Mutta Telic Thoughts-blogissa tehtiin mielenkiintoinen johtopäätös kirjeen tekstin johdosta:
1) Jos ihmisiä kuolee tauteihin, on se eräiden ID-kriitikoiden mukaan osoitus "huonosta suunnittelusta".
2) Jos ihmisiä ei kuole tauteihin, on se eräiden ID-kriitikoiden mukaan osoitus "huonosta suunnittelusta".
Oma kysymysalueensa lienee se, miltä jonkun ihmisen täydelliseksi olettama suunnittelu mahtaa näyttää. Se ainakin on selvää, että meillä (ilmeisesti epätäydellisillä?) ihmisillä voi olla monenlaisia mielipiteitä siitä, miltä "täydellisen" tulisi milloinkin näyttää.
17 kommenttia:
Nyt ei kyse ole niinkään huonon suunnittelun ongelmasta(joista täällä on esimerkkiehdokkaita: http://www.talkorigins.org/faqs/jury-rigged.html) vaan enemmänkin ilkeän suunnittelun ongelmasta(pakko tuoda tämä aiheesta esille: http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2006/09/loispistiinen-todiste-suunnittelusta.html). Varmasti kärsimyksen ja kuoleman tuottaminen ei ainkaan ole humaanein tapa sysätä ihmiskuntaa kohti parempia aikoja.
Hei "fairdos", minusta sinä sivuutit alkuperäisen blogauksen pointin.
Pointti oli se, että osa ihmisistä on sitä mieltä, että kuolema on (ainakin joskus) positiivinen asia. Osa ihmisistä taas on sitä mieltä, että kuolema on negatiivinen asia. Mikään näkemys ei kelpaa kaikille: mitä tahansa voikin joku väittää "huonosti suunnitelluksi".
"Huonon suunnittelun" "argumentti" etenee usein esim. jotenkin tähän tyyliin:
1)Oletetaan, että voisi olla olemassa "hyvää suunnittelua"
2)Joku olettaa tietävänsä, millaista hyvä suunnittelu ei voisi ainakaan olla
3)Joku väittää tunnistavansa ei-hyvän suunnittelun silloin jos sellaiseen törmää
4)Tämä henkilö kohtaa tarkasteltavan kohteen
[5)Hän ilmeisesti uskoo tietävänsä syyn kohteen olemassaololle, ja kaikki kohteen alkuperäiset tarkoitukset ja niiden painoarvot, ja]
6) väittää tietävänsä että kohde on "huonosti suunniteltu"
**************************
7)Hän väittää, että kohdetta ei ole lainkaan suunniteltu
Erotin siksi kohtien 6) ja 7) välin, että varsin usein "huonon suunnittelun" "argumentin" esittäjä väittää, että siitä, että suunnittelu on hänen mielestään "huonoa" seuraisi jollain ilveellä, ettei suunnittelua ole lainkaan tapahtunut. Kyseistä uskon hyppyä ei yleensä kuitenkaan edes pyritä oikeuttamaan.
Esim. tietokoneen, jolla nyt kirjoitan, voidaan katsoa edustavan "huonoa suunnittelua". Sen voidaan väittää siis olevan suunnitellun, mutta "huonosti" suunnitellun. Se nimittäin toimii eri tavalla, kuin miten esim. minä toivoisin sen toimivan. Tietokoneeni on siis ("huonosti") suunniteltu, kun se toimii eri tavalla kuin minä toivoisin. Täydelliseen suunnittelemattomuuteen tietokoneeni kohdalla en kuitenkaan usko huolimatta siitä, että tietokoneeni voidaan väittää olevan "huonosti suunniteltu". "Huono suunnittelu" kun ei aiheuta päätelmää täydellisestä suunnittelemattomuudesta, vaan tiedostetun havainnon siitä, että kohde on suunniteltu toisin kuin nyt tällä hetkellä toivoisin.
Kertoisitko, fairdos, mikä mainitsemasi "huonon suunnittelun ongelma" siis käytännössä on - ja mitä siitä ongelmasta pitäisi seurata?
Mainitsit myös loispistiäisen. Se aiheutti sinun mielestäsi siis jonkin "ongelman". Miksi loispistiäisen pitäisi olla ongelma? Ja millaisia johtopäätöksiä kyseisestä "ongelmasta" johtuen pitäisi sitten sinun mielestäsi vetää, ja miksi juuri sellaisia?
Itse en kannata niin radikaaleja ajatuksia, kuin varsinaisessa blogissa siteerattu henkilö, tai vaikkapa Pentti Linkola. Mutta itsekin olen nykyisin sitä mieltä, että kuolema on aika lailla välttämätön ja tarpeellinenkin osa Maan pinnalla tapahtuvaa elämää, [joka vaatii resursseja pysyäkseen hengissä]. Ellei kuolemaa olisi, Maa olisi täynnä eliöitä hetkessä, eikä millekään eliölle riittäisi enää ravintoa.
Tämä kuulostaa ehkä alkuun paradoksilta, muuta on ajattelemisen arvoinen ajatus:
Kuolema antaa mahdollisuuden uuteen elämään.
Näin on niin luonnossa, kuin kristinuskossakin. Kristinuskon mukaanhan Jeesus kuoli syntisten puolesta, jotta nämä voisivat saada (uuden) elämän.
<< Erotin siksi kohtien 6) ja 7) välin, että varsin usein "huonon suunnittelun" "argumentin" esittäjä väittää, että siitä, että suunnittelu on hänen mielestään "huonoa" seuraisi jollain ilveellä, ettei suunnittelua ole lainkaan tapahtunut. Kyseistä uskon hyppyä ei yleensä kuitenkaan edes pyritä oikeuttamaan.>>
Kun luonnosta on kyse, eiköhän kuitenkin kyseinen hyppy pyritä oikeuttamaan evoluutioteorian avulla. Näennäisen huonot ratkaisut ovat seurausta kehityshistorian luomista rajoituksista.
<< Kertoisitko, fairdos, mikä mainitsemasi "huonon suunnittelun ongelma" siis käytännössä on - ja mitä siitä ongelmasta pitäisi seurata? >>
ID-keskustelussa huonon suunnittelun ongelmalla tarkoitan superälykkääksi(jopa täydelliseksi) oletetun suunnittelijan eliöissä tekemien suboptimaalisten, jopa täysin huonojen, suunnitteluratkaisujen ristiriitaa oletetun superälykkyyden kanssa. Usein vieläpä niin, että ratkaisu näyttää rajoittuneiden evoluutiovoimien tuotteelta.
Ehkäpä vielä eräs asiaan liittyvä piirre voisi olla se, että suunnittelija ei korjaa tai parantele tekeleitään. Suunnittelija ei siis ehkä tajua, että ne ovat huonoja tai ei osaa korjata niitä.
Ongelma kuienkin pätee vain, jos oletetaan suunnittelijan olevan superälykäs.
<< Miksi loispistiäisen pitäisi olla ongelma? Ja millaisia johtopäätöksiä kyseisestä "ongelmasta" johtuen pitäisi sitten sinun mielestäsi vetää, ja miksi juuri sellaisia? >>
Se on ongelma, jos haluaa ajatella, että suunnittelija ei ole ilkeä/paha. Muuten kai ei.
<< Mutta itsekin olen nykyisin sitä mieltä, että kuolema on aika lailla välttämätön ja tarpeellinenkin osa Maan pinnalla tapahtuvaa elämää, [joka vaatii resursseja pysyäkseen hengissä]. Ellei kuolemaa olisi, Maa olisi täynnä eliöitä hetkessä, eikä millekään eliölle riittäisi enää ravintoa. >>
Mutta se on eri asia kuoleeko ihmiset tuskallisesti esim. ruttoon vai kokevatko he kivuttoman poisnukkumiskuoleman.
<< ID-keskustelussa huonon suunnittelun ongelmalla tarkoitan superälykkääksi(jopa täydelliseksi) oletetun suunnittelijan eliöissä tekemien suboptimaalisten, jopa täysin huonojen, suunnitteluratkaisujen ristiriitaa oletetun superälykkyyden kanssa. Usein vieläpä niin, että ratkaisu näyttää rajoittuneiden evoluutiovoimien tuotteelta.>>
Id-teoria ei oleta, että suunnittelija olisi huippuälykäs tai täydellinen, vaan että tietyt rakenteet vain ovat suunniteltuja. Se, että jokin rakenne näyttää tai vaikuttaa huonosti suunnitellulta, ei tarkoita etteikö sitä olisi suunniteltu. Vastaavasti myöskään jos jokin rakenne vain näyttää suunnitellulta, ei se tarkoita että se tosiaan olisi sitä. Id-teorian mukaan tiettyjen matemaattisten ja biologisten vaatimusten on täytyttävä, jotta rakenne olisi suunniteltu.
Id-teoria on vielä vasta lapsenkengissään, joten se ei vielä pysty ottamaan kantaa läheskään kaikkiin rakenteisiin että ovatko ne suunniteltuja. Aika näyttää, mitä lisätutkimus tuo tullessaan...
<< Ehkäpä vielä eräs asiaan liittyvä piirre voisi olla se, että suunnittelija ei korjaa tai parantele tekeleitään. Suunnittelija ei siis ehkä tajua, että ne ovat huonoja tai ei osaa korjata niitä.>>
Voi olla, mutta se ei liity mitenkään itse id-teoriaan tai sen oikeellisuuteen. Id-teoria vain pyrkii osoittamaan, että jotkin asiat on suunniteltu - se ei edes kykene ottamaan kantaa itse suunnittelijan olemukseen.
faidros kirjoitti:
ID-keskustelussa huonon suunnittelun ongelmalla tarkoitan superälykkääksi(jopa täydelliseksi) oletetun suunnittelijan eliöissä tekemien suboptimaalisten, jopa täysin huonojen, suunnitteluratkaisujen ristiriitaa oletetun superälykkyyden kanssa.
...
Ongelma kuienkin pätee vain, jos oletetaan suunnittelijan olevan superälykäs."
Nähdäkseni johtopäätöksesi on tehty epärationaalisesti. Jos oletetaan suunnittelijan olevan superälykäs, ja jos oletetaan, että sinä et ole lähellekään yhtä älykäs, tällöin sinä et mahdollisesti kykene ymmärtämään tämän superälykkään suunnittelijan aivoituksia etkä toimia. Nyt kuitenkin väitit tietäväsi siitä, miten superälykäs olento toimisi: väitit tietäväsi, että luonnossa olevat (sinun mielestäsi) "huonot" tai "suboptimaaliset" suunnitteluratkaisut olisivat ristiriidassa suunnittelijan superälykkyyden kanssa.
Jotta voi väittää jotain "huonosti suunnitelluksi" tulee väitteen esittäjän tietää muutama asia. Ensinnäkin väitteen esittämiseksi tulee tietää, miksi kohde on suunniteltu. Suunnittelulla tapaa nimittäin olla useita tarkoituksia. Ihminen suunnittelijana ainakin miettii yleensä sitä, mitä suunnittelulla pyritään saavuttamaan: esim. mitä suunnittelulla pyritään saavuttamaan - ja jos jotain optimoidaan - mitkä ominaisuudet pyritään optimoimaan, ja millaisin keskinäisin arvostuksin.
Jos saan käteeni ihmisen suunnitteleman laitteen, ja en omaa tietoa siitä, mitä varten laite on suunniteltu, en osaa arvioida myöskään, onko suunnittelija onnistunut tehtävässään kuinka hyvin. Vastaavasti: jos ei tiedä, mikä esimerkiksi rapujen olemassaolon tarkoitus on, ei nähdäkseni ole mahdollista arvioida (paitsi toki esim. "musta tuntuu"-pohjalta) myöskään sitä, onko rapujen (mahdollinen) suunnittelija onnistunut mitenkä hyvin tehtävässään (jota ei ole arvioijan tiedossa).
Mutta sinä, fairdos, vaikutat suorastaan kaikkitietävältä: minusta näytti, että väittäisit jopa tietäväsi, miten superälykkään suunnittelijan ei ainakaan tulisi toimia. Väitit nimittäin tietäväsi, että tämä olisi tehnyt "huonoja" suunnitteluratkaisuja.
Kertoisitko, fairdos, jonkin esimerkin luonnosta löytyvästä "huonosta suunnittelusta", ja perustelusi sille, mitä varten superälykäs olento ei kyseistä rakennetta voisi missään tapauksessa tehdä.
Mikä on muuten sinun käyttämäsi mittari tai vertailukohta, jonka mukaan teet päätöksen siitä, mikä on "pahaa" ja mikä ei sinusta ole "pahaa"?
Dan kirjoitti:
Id-teoria vain pyrkii osoittamaan, että jotkin asiat on suunniteltu
Analyysi kirjoitti:
Jos oletetaan suunnittelijan olevan superälykäs, ja jos oletetaan, että sinä et ole lähellekään yhtä älykäs, tällöin sinä et mahdollisesti kykene ymmärtämään tämän superälykkään suunnittelijan aivoituksia etkä toimia.
Onko analyysin mielestä ID-teorian yllä esitetty pyrkimys mahdollista? Senhän voisi kumota juuri samalla kritiikillä: rakenne X kyllä näyttää suunnitellulta, mutta ehkäpä täydellinen suunnittelija on toiminut niin, että on luonut kosmoksen, jossa voi syntyä rakenteen X kaltaisia rakenteita sattumalta. Eihän ID-tutkija voi tietää olettamiensa suunnittelijoiden aivoituksia eikä toimia.
"lepotuoli",
en ymmärrä lainkaan "kriittiäsi". Jos suunnittelija olisi suunnitellut mainitsemasilaisen maailmankaikkeuden, tällöin kosmos olisi kuitenkin siis suunniteltu. Ja jos jokin sellaisessa kosmoksessa näyttäisi suunnitellulta, nähty asia olisi ilmeisesti oikeastikin seurausta suunnittelusta. Mahdollinen myönteinen suunnittelu-johtopäätös siis nimenomaan osuisi kai oikeaan mainitsemasilaisessa tilanteessa... ;)
En ole esittänyt mitään "kriittiä". Toistan kysymykseni hieman eri tavalla:
Lainaus sinulta:
"Jos oletetaan suunnittelijan olevan superälykäs, ja jos oletetaan, että sinä et ole lähellekään yhtä älykäs, tällöin sinä et mahdollisesti kykene ymmärtämään tämän superälykkään suunnittelijan aivoituksia etkä toimia."
Eikö ID-teoria juuri kykene ymmärtämään jonkin oletetun suunnittelijan tai suunnittelijoiden aivoituksia ja toimia? Jos näin ei ole, mitä se sitten pyrkii ymmärtämään tai selittämään?
Merkillistä, että oletat kysymykset heti kritiikiksi. Onhan se toki kritiikkiä, jos voisin osoittaa ajatuksesi ristiriitaisiksi, mutta varmasti ylläolevaan kommenttiisi on jokin muukin parempi selitys. Ole hyvä ja esitä se, kunhan olet miettinyt asiaa.
Voin sitten palata tuon suunnitellussa rakenteessa olevan suunnittelemattoman osan käsitteeseen myöhemmin. Minulla on siitä konkreettinen esimerkki, mutta varmasti on parempi käsitellä asia kerrallaan. Toivottavasti "kriittini", eli kysymykseni, oli nyt selvä.
Kirjoitusvirheitä tosiaan välillä sattuu. Kirjoitat:
"Merkillistä, että oletat kysymykset heti kritiikiksi."
Ensinnäkin: käytin sanaa lainausmerkeissä. Toisekseen, sinä olit itse edellä käyttänyt sanoja "kumota...kritiikillä". En itse näe ollenkaan merkillisenä siksi sitä, jos tekstisi tulkitsee "kritiikiksi".
Kysyt:
Eikö ID-teoria juuri kykene ymmärtämään jonkin oletetun suunnittelijan tai suunnittelijoiden aivoituksia ja toimia? Jos näin ei ole, mitä se sitten pyrkii ymmärtämään tai selittämään?
En aivan tarkkaan tiedä, mitä ilmaisulla "ID-teoria" kysymyksessäsi tarkoitat, mutta vastaan näin:
katson, että älykäs suunnittelu paradigmana saattaa edesauttaa ympärillämme olevan maailman ymmärtämistä. Älykkäällä suunnittelulla pyritään siis tekemään maailmaa ymmärrettävämmäksi, ja selittämään maailmasta tehtyjä ja tehtäviä havaintoja.
Käytin sanoja "voisi kumota ... samalla kritiikillä". Viittasin siinä sinun esittämääsi kritiikkiin, jota nyt et siis omien sanojesi mukaan ymmärrä. Olkoon tämä riittävää tästä aiheesta minun puolestani.
Nyt esimerkki suunnittelemattomuudesta. Tunnet varmasti Mandelbrotin joukon. Sen voi luoda hyvin yksinkertaisen matemaattisen kaavan avulla. Jos kirjoitan tällaista kuviota käsittelevän graafisen ohjelman ja näytän kaverilleni, mitä hän voi päätellä sen näyttämien kuvioiden suunnitelmallisuudesta? Olenhan minä "päättänyt" jokaisen pikselin paikan, mutta ne ovat yhtä lailla aivan satunnaisia, koska en osaa ennustaa suurimmasta osasta niitä, mitä ne ovat ennen kuin ajan ohjelmani.
Miten voidaan käsitellä olettamus suunnitelijasta, joka on tehnyt tuntemamme kosmoksen samalla tavalla? Tarkoitan tällä sitä, että hän on vain antanut sille alkuarvot, ja antanut sen sitten tehdä itse omiaan, eikä vaikuttanut sen jälkeen siihen mitenkään. Sulkeeko ID (kysyn nyt ID:stä kuten sinä sen käsität) tämän kaltaiset olettamukset pois tarkastelusta jo etukäteen?
Jos se sulkee sen pois, niin silloin voin vain kerran taas toistaa sanasi:
"Jos oletetaan suunnittelijan olevan superälykäs, ja jos oletetaan, että sinä et ole lähellekään yhtä älykäs, tällöin sinä et mahdollisesti kykene ymmärtämään tämän superälykkään suunnittelijan aivoituksia etkä toimia."
P.S. En minäkään tiedä, mitä ID-teoria oikein sanoo. Olisiko jossain lyhyt selitys, joka vastaa ylläolevan kaltaisiin kysymyksiin?
Analyysi: "Älykkäällä suunnittelulla pyritään siis tekemään maailmaa ymmärrettävämmäksi, ja selittämään maailmasta tehtyjä ja tehtäviä havaintoja."
Tietääkseni ainoa mahdollinen selitys jota ID voi tarjota yhtään mihinkään, on: "Se on suunniteltu"
Ja yhtään enempää tietoa ei irtoa yhtään mistään.
Tuo ei vaikuta kovin tietoa lisäävältä.
"Viittasin siinä sinun esittämääsi kritiikkiin, jota nyt et siis omien sanojesi mukaan ymmärrä."
Älä laita sanoja suuhuni. Minä en ollut sinun päättelyketjuasi esittänyt, vaan omat sanasi tulivat sinun omasta suustasi/sormistasi.
"Tunnet varmasti Mandelbrotin joukon. Sen voi luoda hyvin yksinkertaisen matemaattisen kaavan avulla. Jos kirjoitan tällaista kuviota käsittelevän graafisen ohjelman ja näytän kaverilleni, mitä hän voi päätellä sen näyttämien kuvioiden suunnitelmallisuudesta?"
Mandelbrotin joukko lienee tunnetuin fraktaalikuvio. En osaa ainakaan äkkiseltään juuri sanoa, mitä kaverisi voisi sellaisen nähdessään päätellä. Se riippuu ehkä paljoltikin hänen ennakkotiedoistaan. Ehkä hän saattaisi havaita, että kyseisen fraktaalin piirtäminen on edellyttänyt laskentakapasiteettia huomattavasti enemmän, kuin mitä ihminen esim. päässä tai paperilla kykenee laskemaan. Tai sitten hän voisi ehkä myös havaita, että jo(t)ku(t) on osannut rakentaa sellaisen järjestelmän, joka kykenee tuottamaan kauniita kuvia Mandelbrotin joukosta.
Sitten esität kysymyksen ennalta ohjelmoidusta maailmankaikkeudesta. ID-teoreetikoista ainakin Michael Denton tuntuu katsovan, että maailmankaikkeus olisi voitu olla ennalta ohjelmoitu elämää varten.
Ks. esim.
Laws of form revisited
The Protein Folds as Platonic Forms
AD, oletko koskaan tutustunut esim. tähän sivustoon: http://www.idthink.net/biot/ ?
"Jos oletetaan suunnittelijan olevan superälykäs, ja jos oletetaan, että sinä et ole lähellekään yhtä älykäs, tällöin sinä et mahdollisesti kykene ymmärtämään tämän superälykkään suunnittelijan aivoituksia etkä toimia."
Ovatko nämä sanat suustasi/näppäimistöltäsi vai eivät? Näemme kyllä yltä miten asia on.
No, minulle selvisi asia. Vain ID-kritiikille on ongelma, että suunnittelijan aivoituksia ei voi tietää. ID-tutkijan ei tarvitse siitä huolehtia.
Minäpä satun tietämään, mitä Mandelbrot itse ajatteli, kun näki ensimmäisen kerran kuvionsa. Voit ottaa tästä itsekin selvää yleisistä tietolähteistä. Muistista mukailen näin:
"Ohjelmassani täytyy olla virhe."
Miksi hän ajatteli näin?
Jätän kysymyksen auki, koska havaitsemani tuplastandardi ID-kriitikkojen ja ID-tutkimuksen vaatimuksista tuli selväksi. Saat toki vastata, mutta älä odota minulta lisää. Hyvästi.
Huonon suunnittelun argumentti etenee mieluumminkin tähän tyyliin kuin siten, miten analyysi esitti sen menevän:
1. Oletetaan, että jokin on suunniteltu
2. Tarkastellaan, mihin tarkoitukseen se on suunniteltu
3. Käydään läpi vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa sama asia
4. Todetaan, että tarkasteltava asia on suunniteltu typerästi, koska olisi ollut lukuisia muita vaihtoehtoja saman asian toteuttamiseksi huomattavasti paremmin
Dan väitti, että ID-teoria pyrkii vain osoittamaan sen, että jotkin asiat on suunniteltu, eikä se ota kantaa suunnittelijan olemukseen. En kuitenkaan näe tässä mitään järkeä. Tottakai suunnittelijan olemuksesta saadaan paljonkin tietoa, kun havaitaan jonkin asian olevan suunniteltu. Sillä suunnitelmallahan on kuitenkin aina tarkoitus, eikös vain? Siten saamme tietoomme ainakin osittain sen suunnittelijan tavoitteita.
Joku heitti kommenttina linkin tästä postauksesta vanhaan kirjoitukseeni aiheesta, jota kautta löysin tänne. Suosittelen lukemaan sen, ehkä avartaa hieman näkemystä.
Minä kirjoitin aiemmin:
"Jos oletetaan suunnittelijan olevan superälykäs, ja jos oletetaan, että sinä et ole lähellekään yhtä älykäs, tällöin sinä et mahdollisesti kykene ymmärtämään tämän superälykkään suunnittelijan aivoituksia etkä toimia."
"nojatuoli" kysyi:
"Ovatko nämä sanat suustasi/näppäimistöltäsi vai eivät?"
Jep. Ja nuo kirjoittamani sanat myös ymmärrän, vaikka toista perustelematta väititkin.
"nojatuoli" kirjoitti:
"Minäpä satun tietämään, mitä Mandelbrot itse ajatteli, kun näki ensimmäisen kerran kuvionsa. Voit ottaa tästä itsekin selvää yleisistä tietolähteistä. Muistista mukailen näin:
"Ohjelmassani täytyy olla virhe."
Miksi hän ajatteli näin?"
Hienoa, jos sinä tiedät, mitä Mandelbrot ajatteli. Itse en tiedä, mitä Mandelbrot tällöin ensimmäiseksi ajatteli. Sen tiedän, että monien uusien löydösten syntyyn on liitetty ja kehitetty enemmän tai vähemmän alkuperäistä tilannetta vastaavia tarinoita. Sen myös tiedän, että matemaatikot pyrkivät yleensä kyseenalaistamaan saamansa tuloksen. Mandelbrot toimi varmaan siis kuten matemaatikot yleensä, eli kyseenalaisti saamansa tuloksen, ja epäili että johonkin on voinut tulla virhe. Mandelbrotin nimeä kantava fraktaali sinänsä on varsin kaunis, etenkin jos sen ja sen ympäristön värjää sovivasti sopivilla väreillä.
mr_Zombie kirjoitti "huonon suunnittelun" argumentin uusiksi. Hänen listaansa kuuluu kohta, jossa tarkastelemalla kohdetta oletetaan voitavan saada tietää, miksi kohde on tehty. Zombien "huonon suunnittelun" argumenttiin ei kuulu kuitenkaan päätelmää siitä, että kohdetta ei olisi suunniteltu. Hänen listansa päättyi päätelmään, että toteutunut suunnittelu vain ei ole (hänen mielestään) parasta mahdollista.
Käyn hänen listansa läpi ottamalla esimerkiksi suunnitellusta asiasta nopeusrajoitukset Suomen autoteillä.
1. Oletetaan, että jokin on suunniteltu
-Eli oletetaan että nopeusrajoitukset on suunniteltu
2. Tarkastellaan, mihin tarkoitukseen se on suunniteltu
-Tullaan tulokseen, että mahdollisia tarkoituksia (joista moni on keskenään ristiriitaisia) voisi olla läjäpäin: esim. auto-onnettomuuksien minimointi, eläinten auton alle jäämisen minimointi, matkaan käytettävän ajan minimointi, teiden huoltoon käytettävien kustannusten minimointi, polttoaineiden kulutuksen minimointi, ajoneuvojen aiheuttaman melun minimointi asutuksen lähellä, jne.
3. Käydään läpi vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa sama asia
Huomataan siis, että yleinen nopeusrajoitus voisi olla vaikkapa 95 km/h.
4. Todetaan, että tarkasteltava asia on suunniteltu typerästi, koska olisi ollut lukuisia muita vaihtoehtoja saman asian toteuttamiseksi huomattavasti paremmin
Näin huomataan. Jos tarkastellaan vaikapa asiaa matka-ajan kannalta, kannattaisi sallitun ajonopeuden olla huomattavasti korkeampi. Toisaalta, jos tarkastellaan tällöin onnettomuuslukuja, niin niiden määrä voisi kasvaa. Se, kuinka onnistuneeksi suunnittelu katsotaan, riippuu siitä, mikä on ollut suunnittelun tavoite. Esimerkiksi ajonopeuden kohdalla tavoite on optimoida edellä mainittuja, välillä keskenään ristiriitaisiakin suureita. Lopputulos on kompromissi ajonopeudelle asetetuista erilaisista tavoitteista. 80 km/h ei ole optimaalinen ajon keston kannalta, mutta se on kokonaisuutena katsottu kuitenkin niin hyväksi ratkaisuksi, että se on yhä yleisenä ajonopeutena Suomessa.
Tottakai suunnittelijan olemuksesta saadaan paljonkin tietoa, kun havaitaan jonkin asian olevan suunniteltu. Sillä suunnitelmallahan on kuitenkin aina tarkoitus, eikös vain? Siten saamme tietoomme ainakin osittain sen suunnittelijan tavoitteita.
Jos kuulet, että jossain on suunniteltu maksimaaliseksi etenemisnopeudeksi 80 km/h, mitä voit tästä tiedosta käsin saada tietoosi suunnittelijasta ja tämän tavoitteista?
Vastausvaihtoehtoja lienee autoteiden ollessa kyseessä monta, esimerkiksi kysymykseen voisi vastata tällaisin vastauksin:
-Sen, että tämä on sadisti kun pitää nopeuden niin suurena, että elukoita jää alle
-Sen että tämä ei pidä eliöiden tappamisesta, vaan pitää ajonopeuden niin pienenä, ettei elukoita jäisi kauheasti alle
-Sen että tämä on sadisti kun kiduttaa ihmisiä istumassa autossa kauhean pitkään
-Sen että tämä ei halua kiduttaa ihmisiä, vaan pitää sallitun ajonopeuden niin suurena, ettei ihmiset joudu istuun kauhean pitkään matkoilla
-Sen että tämä on sadisti, kun kiduttaa lähellä asuvia ihmisiä niin kovalla liikennemelulla
-Sen että tämä pitää sallitun ajonopeuden niin pienenä, ettei melu kohoaisi yhtä suureksi, kuin suuremmilla ajonopeuksilla olisi
Lopputulos on, että optimaalista nopeusrajoitusta ei ole. Nopeusrajoitus on jonkun mielestä aina huonosti suunniteltu. Vaikka nopeusrajoitukset ovatkin monien mielestä huonosti suunniteltuja, nekin ovat kai siitä huolimatta suunniteltuja...
Lähetä kommentti