Tunne fundamentalismi

Vesan blogivihjettä seuraten päädyin blogiin, jossa oli luotu uusi käsite - "tunnefundamentalismi". Blogissa kerrotaan ensin "perinteisen" fundamentalismin historiasta:

Fundamentalismilla on alun perin tarkoitettu Amerikassa modernismin vastapainoksi noussutta teologista liikettä, joka halusi ottaa uskon perusteeksi tietyt fundamentit, horjumattomina pidetyt totuudet. Yksi näistä oli usko Raamatun erehtymättömyyteen. Nykyään fundamentalismi on vakiintunut yleistermiksi kuvaamaan liikkeitä, joille on ominaista usko tiettyihin horjumattomiin ja erehtymättöminä pidettyihin periaatteisiin, haluttomuus tarkastella kriittisesti omaa ajattelua ja yleensä myös tapa jakaa maailma hyvin mustavalkoisesti omiin ja vastustajiin. Tyypillistä fundamentalistisille liikkeille on myös agressiivinen suhtautuminen vastustajiin ja heidän ajatustensa ja persoonansa tyrmääminen pelkästään sillä perusteella, että he kuuluvat eri ryhmään, sekä oman ’totuuden’ voimakas ja vastalauseita sietämätön julistaminen.

Uudesta fundamentalismin lajista kerrotaan:

Tälle uudelle fundamentalismille on edeltäjänsä tapaan ollut ominaista keskittyminen moraalikysymyksiin. Siinä, missä vanha fundamentalismi ammensi moraaliset näkemyksensä kirjaimellisesti tulkitsemastaan Raamatusta, nykyinen fundamentalismi ammentaa ne ihmisen tunne-elämästä.

Ajattelin, että käsitettä "tunnefundamentalismi" voisi laajentaa kattamaan muitakin, kuin vain moraalisia kysymyksiä. "Tunnen olevani oikeassa, joten olet väärässä"-tapainen argumentointi voisi olla joissain tapauksissa merkki tämänkaltaisesta tunnefundamentalismista. "Asia on näin, koska minusta tuntuu siltä" taas toinen.

Ja kun ID-IDEA-sivustolla ollaan, niin "tunnefundamentalismia" pitää heti kokeilla soveltaa. Sovellan sitä erääseen anti-ID-hahmoon.

Richard Dawkins, joka on (myös) eräs maailman tunnetuimmista ateisteista, vastasi World Question Centerin kysymykseen siitä, mitä hän itse uskoo ilman todisteita (“What Do You Believe Is True Even Though You Cannot Prove It?”), seuraavasti:

Uskon, että elämä, kaikki äly ja luovuus ja kaikki "suunnitelma" maailmankaikkeudessa on suoraa tai epäsuoraa Darwinilaisen luonnonvalinnan tuotetta. Tästä seuraa, että suunnittelu tulee myöhään maailmankaikkeudessa - Darwinilaisen evoluutiojakson jälkeen. Suunnitelmaa ei voi olla ennen evoluutiota ja siksi suunnittelua ei voi olla maailmankaikkeuden "perustana".

(I believe that all life, all intelligence, all creativity and all ‘design’ anywhere in the universe, is the direct or indirect product of Darwinian natural selection. It follows that design comes late in the universe, after a period of Darwinian evolution. Design cannot precede evolution and therefore cannot underlie the universe.)

Tunnefundamentalismia voisi edustaa myös kanta "elämää ei ole voitu suunnittella, koska X:stä tuntuu, että elämän takana ei voi/saa olla suunnittelua".

Itse asiassa myös vaikkapa usko siihen, että metodologisen naturalismin soveltaminen tuottaisi aina todellisuutta täysin vastaavaa tietoa, voisi olla myös tunnefundamentalistinen usko: väitettä kun ei kyetä osoittamaan todeksi.