Ihmeellistä uutisointia

Suomalaisen nuorison kantoja selvittäneessä tutkimusraportissa lukee seuraavaa:

"Haastatelluille nuorille esitettiin maailman synnystä kolme väitettä. Siihen, että maailman synty voidaan selittää tieteellisesti, uskoo 70 %. Selvästi harvempi (28 %) uskoo, että Jumala on luonut maailman, kuten Raamatussa sanotaan. Tavallaan näitä kahta uskomusta välittävään intelligent design -näkemykseen – että maailman synty ja evoluutio ovat viime kädessä korkeamman voiman ohjaamia – uskoo puolestaan 43 % nuorista. Nämä maailmanselitykset eivät kuitenkaan ole toisensa poissulkevia. Yli puolet niistä, jotka uskovat Jumalan luoneen maailman kuten Raamatussa sanotaan, uskovat myös mahdollisuuteen selittää maailman synty tieteellisesti."
(Lähde: Nuorisobarometri-tutkimus, 2006)

Tämä tutkimustulos, jossa yli puolet kertoi uskovansa, että asiat voidaan selittää tieteellisesti, tuli mieleeni törmättyäni kahteen nettiuutiseen. Nimittäin Kotimaan verkkouutiseen, jossa lukee "Nettilehden lukijoista selvä vähemmistö suhtautui ihmeisiin skeptisesti. 8,7 prosenttia lukijoista katsoo, että ne ovat selitettävissä aina tieteellisesti." ja lukee: Nimittäin Suomen Akatemian sivulla huomiota herättävästi otsikoituun uutiseen "Yliluonnollisia uskomuksia ja taikauskoa voi selittää tieteellisesti: Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta".

Hengellinen ja tieteellinen selitys toistensa vastakohtia?

Kotimaan toimittaja Johannes Ijäs tulkitsi jostain syystä kannan, jonka mukaan ilmiölle voidaan keksiä myös "tieteellinen" selitys, välttämättä ihmeselityksen vastakohdaksi. Mutta miksi? Vastausta en tiedä, mutta syy saattaisi olla esim. siinä, että Ijäs näkee hengellisen selityksen ja tieteellisen selityksen toistensa vastakohtina. Kuitenkin nuorisobarometri-tutkimuksenkin tulos viittaa siihen, että ihmiset eivät näe tieteellistä selittämistä hengellisen selityksen poissulkevana vastakohtana: yli puolet näki samanaikaisesti (erään) asiantilan voivan olevan selitettävissä sekä hengellisesti ("kuten Raamatussa sanotaan"), että "tieteellisesti". Mitä ilmaisulla "tieteellinen selitys" muuten tarkoitetaan?

Esitän esimerkin. Joku heittää pihalla (jolla on yksi normaalikokoinen tikkataulu) tikkaa silmät sidottuina, ja tulee heittäneeksi kaikilla viidellä heitollaan tikan 30 metrin etäisyydeltä täsmälleen kymppiin. Ilmiön "tieteellinen selitys" voisi muodostua esim. siitä, että todetaan että heitettäessä on ollut juuri oikea lähtönopeus, lähtösuunta sekä oikea lähtökulma (sekä sopivan suuruinen painovoima ja ilmanvastus, tikan massa jne.). Ilmiön "tieteellinen selitys" tässä esimerkissä tarkoittaisi siis käytännössä muun muassa tapahtuneen tapahtuman yksityiskohtien kuvailua. Ilmiölle olisi siten mahdollista kehittää "tieteellinen selitys", jonka mukaan selitys tikkojen päätymiselle kymppiin on ollut siinä, että tikalla on ollut oikea lähtönopeus jne.

Tieteen rajat

Esimerkiksi maailman suurin tiedejärjestö AAAS onkin useaan otteeseen korostanut ja muistuttanut ja julkaissut kannanottoja siitä, että tiede (merkityksessä science) rajoittuu määritelmällisesti vain ei-yliluonnollisten selitysten analysointiin. (ks. esim. "science is restricted to natural explanations of the natural world", AAAS 13.9.2005, korostukset alkuperäiset). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että myös sellaisisessa tilanteessa jossa todellisuudessa yliluonnollinen selitys on oikea, tiede kuvailee ja sillä tavoin selittää kyseistä asiaa ilman yliluonnollisia selityksiä. Tieteellisen selityksen kehittäminen tai olemassaolo ei siten kumoa yliluonnollista selitysvaihtoehtoa. Tieteellinen selitys kertoo siitä, miten tapahtunutta voisi kuvata, mikäli selityksessä ei viitata yliluonnollisiin tekijöihin.

Tämän asiantilan tunteminen herättää kuitenkin kysymyksiä. Miksi Suomen Akatemian sivustolla on julkaistu tiedeuutinen otsikolla "Yliluonnollisia uskomuksia ja taikauskoa voi selittää tieteellisesti"? Miksi ihmeessä kyseisessä tiedotteessa psykologian professori Lindeman kysyy, löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa yliluonnollinen on osoittautunut tieteelliseksi, ja vastaa että "Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä."?

Rajojen seurauksista

Tieteessä nykyisin yleisimmin vallitsevien määritelmien mukaanhan yliluonnollinen ei koskaan voi osoittautua tieteelliseksi. Syystä, että kun jokin ilmiö on tieteellisesti todennettu, "yli"-etuliite jätetään pois. Eli ennen yliluonnolliseksi nimitetty ilmiö vaihtaa tieteellisen todentamisen jälkeen nimeään. Tähän asiantilaan on myös englanninkielinen Wikipedia kiinnittänyt huomiota: artikkelissa todetaan, että jos yliluonnollisena pidetty ilmiö todennetaan, ilmiötä ei yleensä tämän jälkeen kutsuta nimellä "yliluonnollinen". Tieteellinen tieto ei siis koskaan vie "lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä" jo määritelmällisesti: ilmiö voi tosin pysyä samana (tullessaan osaksi tieteellisiä selityksiä) mutta nimi muuttuu. Olen kerrankin samoilla linjoilla Risto Selinin kanssa, ja näen yleisen käsityksen käsitteiden käytöstä olevan sen kaltaisen, kuin hän kirjoittaa:

"Jos jotain todennettua outoa ilmiötä ei voida selittää tieteellisillä teorioilla, toisin kuin jollain vielä tuntemattomalla tekijällä, niin kyseessä ei ole yliluonnollinen selitys. Tällaisessa tapauksessa ”paranormaali” tekijä on tullut osaksi luonnollista maailmaa, ja ainoastaan luonnollisen maailman määrittely on muuttunut. Esimerkiksi jos oletetulle telepatialle ei nykyisen tieteellisen tiedon valossa kyettäisi antamaan tyydyttävää selitystä, mutta sen selittäminen onnistuisi perustellusti psyykkisen energiakentän avulla, niin tämä energiakenttä ei olisi yliluonnollinen selitys, vaan aivan yhtä luonnollinen kuin muutkin tieteelliset selitykset. Tuntemaamme maailmaan olisi vain tullut uusi — joskin aikaisempaa tietämystämme ravisuttava — ominaisuus."

Esimerkiksi aikoinaan yliluonnolliseksi nimitettiin hypnoosia, mutta kyseinen ilmiö on nykyisin osa virallista lääketiedettä. Aikoinaan ajatusta ajan suhteellisuudesta pidettiin paranormaalina (huom. käytän eri käsitettä, kuin yliluonnollinen), mutta nykyisin suhteellisuusteoria on osa fysiikan perusopintoja. Luokituksen muutos on ollut seuraus ilmiön todentamisesta. Arkijärkeä vastaan sotiva kvanttimekaniikka on myös nykyisin osa kemian ja fysiikan perusteita. Kvanttimekaniikka on täynnä ilmiöitä, jotka täyttävät monet käsitteen "yliluonnollinen" määritelmistä. Ilmiöiden todentaminen on kuitenkin johtanut siihen, että nimitystä "yliluonnollinen" enää kyseisten ilmiöiden kohdalla harvemmin käytetään: tiedehän määritelmällisesti tutkii vain luonnollista, joten nimitystä "yliluonnollinen" ei tieteellisessä kirjallisuudessa useinkaan käytetä kvanttimekaniikan ilmiöiden kohdalla.

Lindemanin tutkimuksesta

Lindemanin tutkimuksen lähtökohdat vaikuttavat subjektiivisilta, ja tarkoitushakuisilta. Näyttäisi siltä, että hän määrittelee paranormaaleiksi uskoiksi ilmeisesti vain sellaisia näkemyksiä, joihin hän ei itse usko. Professori Lindemanin määritelmän mukaan esim. usko Jumalan olemassaoloon on "paranormaali usko", mutta "jostain syystä" hän ei samanaikaisesti kuitenkaan määrittele "paranormaaliksi uskoksi" esim. uskoa siihen, että maailma ja täällä oleva elämä on syntynyt "itsestään".

Yhden Lindemanin tutkimuksesta ilmi käyvän asiantilan haluan tässä vielä nostaa esiin. Lehdistötiedotteessa lukee:

"Tulosten mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla."

Nimittäin julkaistusta tutkimuspaperista (Lindeman, 2005) käy ilmi yksi poikkeus, josta tiedotteessa ei mainittu. Nimittäin vaikka kaikkien muiden yliluonnollisten uskojen kohdalla oli yliopisto-opiskelijoilla toisen asteen opiskelijoita vähemmän yliluonnollisia uskomuksia, Lindemanin tutkisdatasta käy ilmi, että uskoa Jumalaan esiintyi hänen mittareillaan mitattaessa jopa enemmän yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa, kuin toisen asteen opiskelijoilla. Ero ei ollut suuri, mutta tämän tutkimusaineiston kohdalla asiantila oli näin päin.

"Muinainen ihmelaite oli varhainen tietokone"

Muinainen ihmelaite oli varhainen tietokone
YLE, julkaistu 29.11.2006, klo 21.31

Merenpohjassa 2 100 vuotta maannut muinaisesine on osoittautunut monimutkaiseksi tietokoneeksi, joka pystyi muun muassa ennustamaan tarkasti taivaankappaleiden liikkeet. Ihmiskunnan ei tiedetä kyenneen rakentamaan mitään yhtä mutkikasta seuraava"an tuhanteen vuoteen.

Uusimmissa tutkimuksissa brittiläis-kreikkalais-yhdysvaltalainen tutkijaryhmä on käyttänyt nykyaikaisinta kerroskuvausta. Esiin tuli muun muassa kaiverruksia, joita ei ollut voitu havaita aiemmissa tutkimuksissa, kertoo tiedelehti Naturen tuore numero.

Kymmeniksi kappaleiksi hajonnut messinkiesine löydettiin Kreikan rannikolta roomalaisen laivan hylystä runsaat sata vuotta sitten. Löytöpaikan mukaan kiekolle annettiin nimeksi Antikytheran mekanismi.

Löytö unohtui pitkäksi aikaa, mutta kun sitä viimein alettiin tutkia, kappaleet havaittiin 29 taidokkaaksi hammasrattaaksi. Ne sopivat saumattomasti yhteen, mutta tutkijat eivät voineet käsittää niiden käyttötarkoitusta.

Brittitutkija Derek de Solla Price päätteli 1970-luvulla, että rattaita oli täytynyt olla alkujaan 31. Sellaisella esineellä voitiin ällistyttävästi yhdistää aurinkovuosi kuun 19 vuotta kestävään sykliin.

Uusimmissa tutkimuksissa tultiin walesilaisen Cardiffin yliopiston astronomin Mike Edmundsin johdolla siihen tulokseen, hammasrattaiden alkuperäinen määrä oli 37. Puurasiassa olleessa laitteessa oli kellon tapainen taulu sekä edessä että takana. Se oli 365-päiväinen kalenteri, joka tiesi kertoa myös karkausvuoden joka neljäs vuosi.

Laite laski jopa Kuun radan elliptisyyden

Laite ei laskenut aikaa vain babylonialaisten tuntemalla tavalla, vaan tunsi myös Kuun 19-vuotisen metonisen syklin ja kykeni ennustamaan auringon- ja kuunpimennykset. Oletettavasti siitä oli hyötyä uskonnollisista syistä, sillä pimennyksiä pidettiin voimakkaina ennusmerkkeinä.

Laitteella voitiin laskea yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja. Samalla se oli tähtialmanakka, joka kertoi kreikkalaisten tärkeimpien tähtikuvioiden nousun ja laskun ja saattoi jopa osoittaa planeettojen aseman.

Kaikkein yllättyneimpiä tutkijat ovat kuitenkin laitteen kyvystä vastata kysymykseen, joka sai Sir Isaac Newtonin pään särkemään vielä 1 600 vuotta myöhemmin: Miksi Kuu näyttää joskus lisäävään kulkuvauhtiaan? Syynä on radan elliptisyys.

Nykytutkijat uumoilevat, että Antikytheran mekanismin syntyaikoihin elänyt kuuluisa tähtitieteilijä ja matemaatikko Hipparchos Nikealainen saattoi olla suunnittelemassa laitetta. Olettamukselle antavat tukea laitteen ohessa laivanhylystä löydetyt ruukut ja koliokot, jotka olivat peräisin Hipparchosin kotisaarelta Rhodoksesta.

AFP, Reuters

Älykkäästi suunniteltu

Havaitsin YLE:n Kultakuumeen kolumnistin Ilpo Mansneruksen pitäneen noin kuukausi sitten kolumninsa otsikolla "Älykkäästi suunniteltu". Mansnerus kertoilee kolumnissaan asioista omalla tavallaan, "pilke silmäkulmassa", kuten jokseenkin aina kolumneissaan. Tosin tässä kolumnissa Mansnerus ei ole mielestäni aivan terävimmillään verrattuna siihen, millaisia kolumneja hän välillä saa aikaan. Jos Mansneruksen kolumni kiinnostaa, sen voi joko lukea, tai sitten kuunnella. Suosittelen tosin lukemista ennemmin kuuntelemaan kyseisen kolumnin tästä, sillä Mansneruksen ääni on oleellinen osa hänen radiokuuntelijoille ensisijaisesti suunnattuja kolumneitaan.

Ilpo Mansnerus

"Amerikassa, jossa ajatuksetkin ovat suuria, käytiin äskettäin oikeutta Jumalaa vastaan. Jotkut olivat opettaneet, että maailmankaikkeus on järkevästi suunniteltu ja vastapuoli todisteli, että järkeä ei ollut käytetty.

Tuomioistuimen päätös oli linjakas: älköön väitettäkö että maailmassa olisi järkeä ihmisen ulkopuolella. Ihminen on niin viisas, ettei hänen viisauttaan voi ylittää, ja tiede niin valmis, ettei sen saavutusten ulkopuolella voi olla juuri mitään. Kaikki on syntynyt sattuman ja luonnonlakien vaikutuksesta.

"Entä", kysyy tyhmempi, "miten luonnonlait ovat syntyneet? Sattumalta? Voiko sattuma sattumalta olla samanlainen yltympäriinsä ja luoda lakeja jotka pätevät koko kaikkeudessa?" Mutta tällaiset kysymykset on jo kriminalisoitu ylemmissä oikeusasteissa, joten lienee parasta vaieta."

Jatkuu täällä

Uusia tuulia genetiikassa

Eräät tämän päiväiset tiedejulkaisut (ja eräiden muidenkin lehtien tiedesivut) kertovat tiedemaailmaa yllättäneestä uutisesta genetiikan saralta. Ennen ajateltiin, että "elämän kirja" olisi erittäin samanlainen kaikilla ihmisillä, eroten vain joidenkin "sanojen" kohdalla. The Independent-lehden tiedetoimittaja Connor kuvaa tänään julkaistuja uusia löydöksiä siten, että nyt ollaan havaittu että ihmisten perimissä onkin erilaisten "sanojen" lisäksi myös erilaisia "lauseita", "kappaleita", ja jopa erilaisia "sivuja". Eri ihmiset ovatkin vähintään 10 kertaa erilaisempia keskenään, kuin ennen ajateltiin. Professori Lupski kuvaa tutkimuksen uusien löydösten suurta merkitystä todeten, että kyseinen tutkimus tulee muuttamaan ihmisgenetiikan kentän. Jäljessä seuraa sitaatti The Independent-lehden uutisen alkuosasta. Uutisen voi lukea kokonaisuudessaan (samoin kuin Naturessa julkaistun varsinaisen tutkimuksenkin) jäljessä seuraavista linkeistä.

23.11.2006
Genetic breakthrough that reveals the differences between humans
Scientists hail genetic discovery that will change human understanding
Steve Connor, Science Editor, The Independent (online edition)

Scientists have discovered a dramatic variation in the genetic make-up of humans that could lead to a fundamental reappraisal of what causes incurable diseases and could provide a greater understanding of mankind.

The discovery has astonished scientists studying the human genome - the genetic recipe of man. Until now it was believed the variation between people was due largely to differences in the sequences of the individual "letters" of the genome.

It now appears much of the variation is explained instead by people having multiple copies of some key genes that make up the human genome.

Until now it was assumed that the human genome, or "book of life", is largely the same for everyone, save for a few spelling differences in some of the words. Instead, the findings suggest that the book contains entire sentences, paragraphs or even whole pages that are repeated any number of times.

The findings mean that instead of humanity being 99.9 per cent identical, as previously believed, we are at least 10 times more different between one another than once thought - which could explain why some people are prone to serious diseases.

The studies published today have found that instead of having just two copies of each gene - one from each parent - people can carry many copies, but just how many can vary between one person and the next.

The studies suggest variations in the number of copies of genes is normal and healthy. But the scientists also believe many diseases may be triggered by an abnormal loss or gain in the copies of some key genes.

Another implication of the finding is that we are more different to our closest living relative, the chimpanzee, than previously assumed from earlier studies. Instead of being 99 per cent similar, we are more likely to be about 96 per cent similar.

The findings, published simultaneously in three leading science journals by scientists from 13 different research centres in Britain and America, were described as ground-breaking by leading scientists.

"I believe this research will change for ever the field of human genetics," said Professor James Lupski, a world authority on medical genetics at the Baylor College of Medicine in Houston, Texas.

Professor Lupski said the findings superseded the basic principles of human genetics that have been built up since the days of Gregor Mendel, the 19th century "father" of Mendelian genetics, and of Jim Watson and Francis Crick, who discovered the DNA double helix in 1953.

"One can no longer consider human traits as resulting primarily from [simple DNA] changes... With all respect to Watson and Crick, many Mendelian and complex traits, as well as sporadic diseases, may indeed result from structural variation of the genome," Professor Lupski said.

Artikkelin voi lukea loppuun täältä.

Lisää aiheesta tämän päivän Naturesta.

Tutkimus USA:n professorien kannoista

Sosiologit Neil Gross Harvardin yliopistosta sekä Solon Simmons George Mason yliopistosta ovat tehneet tutkimuksen USA:n professorikunnan näkemyksistä liittyen mm. Jumalaan. Tutkimusta ei ole vielä virallisesti ilmeisesti julkaistu, mutta se tulee Grossin mukaan ilmestymään Social Science Research Council web-forumissa. Tutkimuksessa vastausprosentti oli ollut 51. Mukana oli 1471 professorin vastaukset. Näistä

10.0 % valitsi vaihtoehdon: "En usko Jumalaan" ("I don't believe in God.")
13.4 % valitsi vaihtoehdon: "En tiedä, onko Jumalaa, enkä usko että on myöskään tapaa tulla sitä tietämään" ("I don't know if there's a God, and don't believe there is a way to find out.")
19.6 % valitsi vaihtoehdon: "En usko persoonalliseen Jumalaan mutta uskon jonkinlaiseen korkeampaan voimaan" ("I dont't believe in a personal God but I do believe in a Higher Power of some kind")
16.9 % valitsi vaihtoehdon: "vaikka minulla on epäilyksiä, koen uskovani Jumalaan"
("while I have my doubts, I feel I do believe in God" believe in God, but have doubts.")
35.7 % valitsi vaihtoehdon: "Tiedän Jumalan olevan olemassa enkä epäile sitä" ("I know God exists and have no doubt about it.")

Eroja oli nähtävissä erilaisissa korkeakouluissa. Uskonnollistaustaisissa kouluissa 68,9 % ilmoitti uskovansa Jumalaan. Ei-uskonnollisissa kouluissa Jumalaan ilmoitti uskovansa noin 50%. Tässäkin tutkimuksessa kävi ilmi, että ns. eliittiyliopistoissa ateistien ja agnostikkojen osuus professorikunnasta on keskimääräistä suurempi. Tutkijat kuitenkin huomauttivat, että toisin kuin yleisesti luullaan, ateistit ja agnostikot eivät ole USA:n eliittiyliopistoissakaan enemmistönä. USA:n eliittiyliopistojen professorikunnasta tähän tutkimukseen osaa ottaneista ilmoittautui yhteensä 36,6% joko ateistiksi tai agnostikoksi, eli siis vähemmistö. Mainita lukuna voisi, että 20,4 % USA:n eliittiyliopistojen professoreista valitsi tässä tutkimuksessa vaihtoehdon, jossa hän kertoi tietävänsä Jumalan olevan olemassa.

YLE: Tutkijat iloitsivat koska ennusteet eivät osuneet kohdalleen

Törmäsin itseni hivenen yllättäneeseen virkkeeseen YLE:n julkaisemia tiedeuutisia selatessani. Virke kuuluu näin:

"Tutkijoiden iloksi tulokset eivät vastanneet täysin teoreettisia ennusteita, joten tutkimuksia pitää jatkaa."

Lähde: YLE:n Radion tiedeuutiset, 16.10.2006

Julkisuudessa yleensä esitetään, että tutkijat iloitsisivat siitä, jos ennusteet ovat olleet kohdallaan. Harvemmin kuulee kerrottavan siitä että tutkijat iloitsisivat sen tähden, että ennusteet eivät ole osuneet kohdalleen. Toisaalta - tutkijan työt jatkuvat, jos ennusteissa on vielä parantamisen varaa...