"Skeptikko"-lehti 4/2004

"Skeptikko"-lehti on julkaissut muutaman intelligent design-teemaan liittyvän tekstin.

Ensimmäiseksi otan käsittelyn alle Bruce Martinin kirjoittaman, "Skeptikko"-lehteen käännetyn, numerossa 4/2004 julkaistun tekstin joka on otsikoitu: Ei älykäs eikä suunnitelma

Martin kirjoittaa:

Oman määritelmänsä mukaan kreationistit uskovat että yleisimmin maailma ja eritoten ihmiskunta suunniteltiin ja että se on olemassa Jumalan säätämää tarkoitusta varten (Pennock 2001).

Siksi kreationistit eivät pidä mahdollisena sitä, että uusia lajeja syntyy yhteisestä esi-isästä evoluution kautta ja sitä, että ne kehittyvät ilman ennalta säädettyä tarkoitusta.

Lainatusta kohdasta ilmenee Martinin tapa käyttää nimitystä "kreationisti". Hän käyttää nimeä merkityksessä, jonka mukaan "kreationisti" on ihminen, joka ei pidä mahdollisena sitä, että uusia lajeja syntyy yhteisestä esi-isästä evoluution kautta hänen omia sanojaan lainaten.

Toinen tapa käyttää kreationisti-sanaa näyttää hänellä olevan nimittää tällaiseksi ihmistä, joka ei usko, että lajit kehittyvät ilman ennalta säädettyä tarkoitusta. Kreationismi määritetään tässä siis periaatteessa epäuskoksi tai epäilemiseksi, (jota voidaan ehkä kutsua myös skeptismiksi).

Vaihtoehdoksi he esittävät älykkään suunnitelman: jumalaan vahvasti viittaava ”älykäs suunnittelija” on huolella suunnitellut jokaisen lajin.

Tämän lauseen perään Martin puolestaan ei esitä mitään lähdettä. Lukijalle ei siis selviä, kuka "he" on esittänyt, että älykäs suunnittelija on huolella suunnitellut jokaisen lajin.

Martinin ehkä keskeisimpänä kysymyksenä on: "Onko todellisessa maailmassa havaittavissa todisteita viisaasta, kaikkeen varautuvasta suunnitelmasta?"

Oma kysymykseni on: mitä tekemistä tuolla kysymyksellä ja intelligent designillä on keskenään?

Martin on yhtäkkiä mystisesti muuttanut älyllistä alkuperää olevan suunnitelman tarkoittamaan viisasta, kaikkeen varautuvaa suunnitelmaa. Viisaus määritellään ilmeisesti Martinin henkilökohtaisen näkemyksen mukaan: ehkäpä sen mukaan, sattuuko jokin ratkaisu miellyttämään häntä.

Tekstin kirjoittaja kuitenkin valaisee suurin piirtein oikein lukijoitaan:

Älykkään suunnitelman puolestapuhujat jättävät huomiotta surkastuneet elimet, anatomiset puutteet, tuhoisan mutaation, luonnollisten prosessien hukkatuotteet ja molekyyligenetiikan tulokset.

Mistä hän on sitten saanut mieleensä, että älykäs suunnitelma ei voisi sisältää mutaatioita jne., ei tekstistä ilmene. Edes kreationisteille eivät tällaiset tuota ongelmia: ne ovat selitettävissä vaikkapa syntiinlankeemuksella. Intelligent design ei puolestaan edes oleta, että edes joskus olisi täytynyt olla "täydellinen" maailma, varsinkaan jonkun ihmisen subjektiivisen kokemuksen ja arvotuksen mukaan.

Tekstin loppuosa (ehkä arviolta lähes tulkoon 3/4 koko tekstin mitasta) sitten yrittää kertoilla asioista, jotka Martinin subjektiivisen mielipiteen mukaan ovat merkkejä siitä, että elämän sisältämä suunnittelu/suunnitelma on huonoa/ei häntä miellyttävää.

Ongelma vain oli se, ettei intelligent design edes edellytä Bruce Martinin subjektiivisten näkemysten toteutumista. Hän keksii itse, mitä hänestä älykkään suunnitelman pitäisi sisältää, yrittää rakentaa siitä olkinuken ja hyökkää sitten intelligent designin sijasta sitä vastaan.