Onko Dawkins olemassa?

[Richard Dawkins on ehkä maailman tunnetuin ateisti. Hän kirjoitti taannoin kirjan "God Delusion" ("Jumala-harha"), jossa hän pyrki osoittamaan, että Jumalan olemassaoloon ei kannata uskoa. Mutta kannattaako Dawkinsin omaan olemassaoloonkaan uskoa? Jäljessä seuraa David Andersonin kirjoittama humoristinen artikkeli, jossa asiaa pohditaan pilke silmäkulmassa. Artikkeli on luettavissa englanniksi täällä.
Lisäys: Tekstiversion lisäksi tämän tarinan pohjalta on kehitelty myös ääntä ja kuvaa sisältävä nauha, joka on nähtävissä täällä.]

Alku

Lukiessani kirjaa “"God Delusion" eräs kysymys tuli mieleeni: onko Richard Dawkins olemassa?

Koska olen tieteellistä ajattelua harjoittava rationaalinen ihminen, päätin olla hyväksymättä mitään vanhaa teoriaa tästä kysymyksestä. Jos Richard Dawkins on olemassa, minun pitäisi löytää todistusaineistoa hänen olemassaololleen. Muilla on heidän omat taikauskoiset kuvitelmansa, jotka perustuvat kuka-tietää-mihin, mutta minä luotan vain kokeellisiin luonnontieteisiin. Jos Dawkins on olemassa, miksei hän ole näyttäytynyt minulle?

Mitä tapahtui seuraavaksi?

Kun olin pohtinut tätä, eräs mies, jolla oli hassu suippolakki päässään, tuli huoneeseen, ja alkoi puhua minulle.

Hän alkoi dogmaattisesti väittää monia asioita. Kuulemma oli ilmeistä ja itsestäänselvää, että Dawkins on olemassa. Eikö minulla ollut hänen kirjansa kädessänikin? Eikö kirjan kannessa lukenutkin “Dawkins” ja kirjan joka sivu ollut täynnä jälkiä tämän ajattelusta? Jos halusin nähdä todistusaineistoa Dawkinsista, eikö sitä voinut löytää tästä paksusta kirjasta? Mikä voisi olla riittävä syy sellaiselle kirjalle, jos ei Dawkins? Vaihtoehdot olivat uskomattomia. Ne vaativat enemmän uskoa, kuin se, että yksinkertaisesti hyväksyisi sivujen olevan Dawkinsin työtä.

Sisään astuu asiantuntija

Pohtiessani tätä ajatusta sisään astui mies, jolla oli valkotakki yllään. Hän hymyili lämpimästi, ja näytti minulle paperia, jossa oli paljon kirjaimia, ja alkoi sitten puhua. Hän kiinnitti huomioni lukuisiin kiistattomiin tosiasioihin. Kirja, joka minulla oli kädessäni, koostui sivuista. Sivujen puolestaan voitiin osoittaa olevan paperia, jota puolestaan saadaan tehtyä sellusta. Paperin päällä oli pieniä täpliä, järjestäytyneenä eräänlaiseksi koodiksi. Täplät koostuivat musteesta, jota puolestaan voitiin valmistaa tietyistä kemikaaleista. Kirja olikin mahdollista selittää, ja hän oli selittänyt sen.

Valkotakkinen mies oli tehnyt minuun vaikutuksen, sillä hän ei viitannut epävarmoihin teorioihin, eikä arveluttaviin päätelmiin. Se mitä hän puhui oli selvästi totta. Pystyin omin silmin havaitsemaan sen, mistä hän puhui! Kirjalle oli ilmeinen selitys, ja tähän selitykseen ei tarvittu maagisia teorioita, joissa Dawkinsista tehtäisiin sen tekijä. Lisäksi, teoriat Dawkinsin olemassaolosta olivat syynä suureen määrään vääryyttä. Ympäri internetiä oli löydettävissä loogisia virheitä, karikatyyrejä, vertauksia lasten pahoinpitelyyn ja kaikenlaista pahaa – kaikki esitettynä Dawkinsin nimissä! Jos Dawkins olisi olemassa, hänellä olisi paljon vastattavaa.

Ensimmäisenä tullut mies kuitenkin vastusti. Olin – hänen mukaansa – kieltämässä sitä, mikä oli itseestään selvää. Jos Dawkinsia ei olisi ollut, sitten kirjaakaan ei olisi ollut. Kirja oli hänen tekoaan, ja oli täynnä merkkejä Dawkinsin luonteesta, temperamentista ja ideoista, jotka olivat joka sivulla esillä. Jos etsin evidenssiä Dawkinsista, se oli nähtävissä suoraan edessäni.

Kaikki helposti selitetty

Mutta nytpä tiesinkin, että tämän vanhan hassuhattuisen miehen puhe oli puhdasta taikauskoa. Pystyin näkemään, että kirjassa oli kyse yksinkertaisesti vain 26 (tai suomen kielessä 28) kirjaimen järjestelystä. Totta puhuakseni - en ymmärtänyt kansikuvaa hyvin - mutta se ei tarkoita, että pitäisi turvautua selityksissä minkäänlaiseen Dawkinsiin. Niin toimiminen olisi vain vetoamista “aukkojen Dawkinsiin”- Dawkinsiin, joka katoaisi kun tieteellinen tutkimus etenee.

Käytyäni kirjahyllyni läpi, ja tehtyäni tutkimusta Internetissä, kykenin havaitsemaan että kirja sisälsi ajatuksia ja argumentteja jotka eivät olleet ainutlaatuisia – kirja oli vain sekoitus asioista, jotka oli sanottu jo tuhansia kertoja menneisyydessä. Siten oli selvää, että kirja oli syntynyt polveutumalla puhtaasti luonnollisella ja epä-älyllisellä prosessilla. Vähän a,e,i,o ja u-kirjainten liikkumista – ja kappaleiden siirtymistä. Jonkin argumentin korvautumista toisella argumentilla. Argumentit kehittyvät primitiivisemmistä muodoistaan, kunhan vain on riiittävästi aikaa. Hattu-mies oli selvästi jonkinlainen fundamentalisti, joka erärationaalisesti uskoi että Dawkins olisi olemassa. Jos sellaisten ihmisten annetaan esittää argumenttejaan, tällöin terve logiikka osoittaa, että me kaikki kuolemme parrakkaiden hullujen miesten toimesta, ja voidaan perustellusti todeta, että maailma on menossa Dawkinsokratiaan. Aloin pohtia, että jopa ajatus koko Dawkinsista voi olla vaarallinen.

Uusi huijaus

Tässä vaiheessa eräs uusi mies tuli jostain huoneeseen. Hän käytti laseja ja näytti suoraan sanottuna nörtiltä. Hän kiinnitti huomioni mm. a,e,i,o, ja u-kirjaimiin. Hän todistaisi, niin hän sanoi, että ne eivät olleet sattumalta syntyneitä, vaan että ne olivat järjestyneet tietyllä tavalla. Vähän kirjaimia, yhteenlaitettuina, merkityksellisenä kompleksisena koodina, jotka ovat muodostuneet sivistyneiltä vaikuttaviksi argumenteiksi. Se, niin hän väitti, on selvä merkki älykkyydestä. Kirja ei ollut sattumalta polveutunut edellisestä kirjasta, koska kirjaimien satunnainen muuntelu johtaisi siihen, että kirjasta tulee siansaksaa. Tietoinen suunnittelu oli ilmeistä kirjassa, ja tiede ja järkikin todistivat sen. Lisäksi, eräiden argumenteista, jotka minä näin tarpeettomiksi ja merkiksi älykkyyden puuttumisesta, voitaisiinkin näyttää olevan tarkoituksellisia.

Kun nörtti oli sanonut tämän, valkotakkinen mies alkoi taas puhua. Tämä nörtti - hän sanoi - käyttää omituista hattua. Siksi hänellä ei ole sen enempää sanottavaa kuin toisellakaan hassun hatun omaavalla miehellä, ja siksi häntä ei kannata ottaa huomioon. Tämän valkoinen takki on vain tekaistu, sillä eihän kukaan valkotakkinen käytä hassua hattua. Lisäksi, minä voisin kysyä, että kenen älykkyys koodin takana oli. Todennäköisesti hassuhattuinen olisi vain väittänyt, että Dawkinsin. Mutta tämän olemassaolostahan ei olla esitetty evidenssiä, joten vastaus olisi ollut kelvoton.

Hassuhattu smokissa!

Kun katselin kolmannen miehen laseja, ne alkoivat näyttää minusta oudoilta. Ja valkotakki-argumentti kuulosti vakuuttavalta. Tämä puhe älykkyydestä oli selvästikin huonosti naamioitu “dawkinstekisen”-teesi. Jos Dawkins suunnitteli kirjan, kuka suunnitteli Dawkinsin? Siten – ongelma vain siirtyy – eikä ratkea. Kukaan ei kyennyt selittämään, kuka oli Dawkinsista vastuussa.

Nörtti vastusti ja väitti, että hän käyttää tiedettä älykkyyden tunnistamisessa. Hänen tieteensä - hän sanoi - olisi pätevää riippumatta siitä, oliko kirjoittaja Dawkins. Eikä sitä voitaisi kieltää käyttäen filosofiaa ja viisastellen. Mutta sellainen protesti selvästi rikkoi periaatteitani vastaan, jotka erottelevat selvästi uskon tietämisestä. Lisäksi - kun pohdin kirjaa – kykenin näkemään lukuisia loogisia virheitä, argumentteja jotka osoittautuivat lähinnä mielipideväittämiksi, ja sellaista. Jos jonkinlainen äly oli kirjan takana, se oli selvästikin huono! Siten käyttäen suuria rationaalisen ajattelun voimavarojani päättelin, että älykkyydestä ei ollut evidenssiä lainkaan.

Päätelmä

Richad Dawkins ei ole olemassa. En ole koskaan nähnyt häntä. Tiede kykenee täysin selittämään kirjan, jonka on väitetty olevan Dawkinsin kirjoittama. Se on vain kokoelma onnekkaasti järjestäytyneitä kirjaimia (a,b,c...) jotka ovat rekombinoituneet aiemmista versioista. On aakkosia, lorukirja ja kirja “God Delusion”. Näistä primitiivisin voidaan erottaa. Linkit näiden välillä saattavat vielä puuttua, mutta Tiede tulee saamaan ne selville millä hetkellä hyvänsä. Jokainen, joka epäilee tätä tosiasiaa joko valehtelee, on hullu tai tyhmä (tai vitsailee).

Ratkaistuani tämän tapauksen, onnittelen itseäni terävästä kyvystäni käyttää logiikkaa ja järkeä. Lounaan jälkeen minulla on uusi kysymys pohdittavana...

olenko minä olemassa?