tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

Kuka on skeptikko?

Kuka on todellinen skeptikko? Ovatko kristityt skeptikkoja tai edes osa? Näihin kysymyksiin saa erilaisia vastauksia riippuen siitä, keneltä kysyy. Esimerkiksi tämä kristitty ilmoittaa olevansa kristitty, uskova skeptikko. Toisaalta taas Suomen virallinen epä-uskonnollisuuden äänenkannattaja "Vapaa-ajattelija"-lehti opettaa erään ateistin suulla lukijoilleen, että skeptikko-nimeä tulisi käyttää (vain) uskonnottomista, vieläpä jonkinlaisena synonyyminä epäuskonnollisuudelle:

"Haluankin tuoda keskusteluun vielä yhden termin, joka on sopivampi kuvaus uskonnottomasta. Voimme yksinkertaisesti sanoa "Olen skeptikko"."
(Vapaa Ajattelija 4/2006)
Artikkelin kirjoittaneen Kurtzin mukaan
"skeptikko vaatii todisteita ja perusteluja olettamukselle tai uskolle ennen kuin hyväksyy sen. Skeptiset tarkastelijat ovat aina valmiita muuttamaan käsityksiään uuden todistusaineiston tai argumenttien valossa."
Kuulostaa hienolta. Käytännössä lienee vaikeampaa tai ilmeisesti jopa mahdotonta olla aina omaksumatta mitään uskoa ennen kuin tälle uskolle on (riittäviä) todisteita. Valmius aina muuttaa käsityksiään uuden todistusaineiston tai argumenttien valossa lienee myös biologisesti vaikeata, ellei jopa mahdotonta. Esimerkiksi poliitikkojen kuvia katsottaessa on havaittu aivojen toimivan eri tavalla, jos henkilö kannattaa kyseistä poliitikkoa, kuin silloin jos hän ei kannata. Jos hyväkin argumentti tulee väärästä lähteestä, ihmiset eivät näe argumentin arvoa. Sen sijaan huono argumentti, joka on peräisin arvostetusta lähteestä, voi levitä helpostikin.

Kurtz kirjoittaa ajatuksesta suunnittelijasta maailmamme syynä näin:
"Suunnitteluväite muistuttaa Aristoteleen teleologista argumenttia, että luonnossa on tarkoituksia tai lopputuloksia. Mutta me emme löydä luonnosta todisteita tarkoituksesta tai lopputuloksesta. Vaikka löytäisimme universumista jotain, joka näyttäisi olevan suunniteltua, se ei merkitse, että olisi jokin suunnittelija, jonka olemassaololle on riittämättömät todisteet."
Vaikka löytyisi evidenssiä suunnittelusta, se ei siis Kurtzille riitä. Pitää olla myös riittävät todisteet suunnittelijasta. Mitkä sitten ovat "riittävät todisteet" suunnittelijasta, ei ilmene Kurtzinkaan tekstistä. Eivätkä muutkaan "skeptikot" ole sitä kertoneet, kun olen kysynyt (ks. esim.). Puhe valmiudesta muuttaa kantaansa todistusaineiston perusteella ei ole kuin retoriikkaa, ellei mikään löytö voi kantaa muuttaa.
(Tarkoituksia ja lopputuloksia luonnosta löytyy muuten toki useita. Eipä kyseisiä sanojakaan varmaan olisi kieliin syntynyt, ellei niillä olisi ollut tarkoistustaan :) Sana tarkoitus viittaa selitysmalliin "B, koska A" tai "A on siksi, jotta B". Esimerkiksi monet eläimet menevät horrokseen selvitäkseen kylmästä talvesta, sydämen tarkoitus on mm. pumpata verta, silmien tarkoitus on edesauttaa ympäristön havaitsemisessa jne.)

Edward Tingley on kirjoittanut mielenkiintoisen, välillä tietoisen provosoivaksikin tarkoitetun artikkelin nimeltään "
The Skeptical Inquirer". Siinä hän esittää useita kiintoisia huomioita skeptikkouteen liittyen. Hän kirjoittaa paljon skeptikkona tunnetusta Pascalista, joka oli samanaikaisesti skeptikko ja kristitty. Pascal pohtia monia asioita, myös paljon Jumalaan liittyvää logiikkaa ja todistusaineistoa. Kysymys Jumalasta osoittautui vähemmän helpoksi. Vertauksena voisi sanoa, että juoppo voi etsiä kadottamiaan avaimia katulampun alta, koska siellä näkee hyvin etsiä. Vastaus ei kuitenkaan välttämättä löydy sieltä, mistä se olisi helppo löytää, eli esim. juuri katulampun alta. Muualta etsiminen ja asioiden ja paikkojen läpikäyminen on kuitenkin työlästä, eikä sitä viitsisi tehdä. Tingleyn provosoiva väite on, että ateistit eivät tosiasiassa ole nykyaikana yleensä todellisia skeptikkoja: he vain olettavat, että Jumalaa ei ole. Mutta eivät itse kyseenalaista omaa lähtökohtatulostaan.

Kurtzin esittämä väite on eräille "skeptikoille" aika tyypillinen:
"Uskonnon suhteen skeptinen henkilö ei ole dogmaattinen eikä hän hylkää uskonnollisia väitteitä a priori, suoralta kädeltä; hän ei vain kykene hyväksymään jumala-väitettä, jos riittävät todisteet eivät tue sitä. Todistustaakka on teisteillä, joiden on esitettävä sitovat perusteet ja todisteet ennen kuin tämä väite hyväksytään."
Tingley kyseenalaistaa tämän väitteen voimakkaasti. Hän pohtii sitä, miten hienolta "riittävät todisteet"-ilmaisu kuulostaa, mutta kuinka harva "skeptikoiksi" itsensä esittävistä ateisteista on vaivautunut itse etsimään todisteita Jumalasta. Kysyä sopii myös, mikä ja millainen on tai ei ole "riittävä todiste" Jumalasta.

Tingleyn mukaan "skeptiset" ateistit ja agnostikot usein tekevät loogisen virheen esittämällä vaihtoehdot puutteellisina. Monet nimittäin esittävät vain kaksi vaihtoehtoa: sen, että Jumala on selvästi ja aika lailla kiistattomasti nähtävissä tai että jumalaa ei ole. Tingley on tullut pohdittuaan tätä vastausten asettelua siihen tulokseen, että on olemassa myös kolmas rationaalinen vaihtoehto: se, että Jumala on, mutta hän on jollain tavoin salattu. Jos tämä kolmas vaihtoehto pitää paikkansa, sellainen logiikka joka nojautuu kahden (vain) kahden ensimmäisen vaihtoehdon reaaliseen huomioimiseen, on virheellistä ja voi johtaa loogisesti vääriin loppupäätelmiin.

Kurtz väittää, että:
"Skeptiset tarkastelijat pidättäytyvät ottamasta kantaa kysymyksiin, joista ei ole riittävää todistusaineistoa."
Väite kuulostaa siksi oudolta, että Kurtz väittää artikkelissaan, että "riittävä todistusaineisto" puuttuu Jumalan kohdalla, mutta hän silti osaa väittää lähes edellisen siteeratun kohdan perään, että jokaisen skeptikon tulisi ajatella seuraavasti:
"minkään jumalan olemassaolo on hyvin epätodennäköistä."
Sanalla "skeptikko" pyritään joskus luomaan mielikuvaa intohimoisen rationaalisesti ajattelevasta ihmisestä, joka on objektiivinen ja jonka kuva maailmasta ei riipu siitä, mitä hän maailmalta toivoo. Tingley kuitenkin esittää, että todella moni "skeptikoksi" itseään väittävä ateisti tai agnostikko ei ole Jumalan suhteen tällainen skeptikko, vaikka he näin itse väittävät. Tingleyn mukaan nämä "skeptikot" uskovat itsekin siten, kuin haluavat ja toivovat. He toivovat, että Jumalaa ei ole olemassa. Sellainen maailma tuntuu heistä miellyttävämmältä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Linkki blogiisi löytyi Kotimaa-lehden keskustelusta. Mikäli vilkkaanpuoleinen ajatustenvaihto kiinnostaa, tervetuloa myös tänne:
http://nakokulma.net/index.php?board=1.0

analyysi kirjoitti...

Olen ottanut joskus vuosia sitten osaa nakokulma.netin keskusteluihin. Vanhoja keskusteluja selaamalla voi havaita minun ainakin vuonna 2004 siellä jotain keskustelleen.

Mieli ei ole tehnyt takaisin. Pidän enemmän rauhallisista ja tasokkaista keskusteluista kuin vilkkaista ja tasoltaan vaihtelevista. Parhaat keskustelut vievät usein aika paljon aikaa. Käyn mielummin vähän keskusteluita, mutta siten että voin paneutua niihin edes vähän, kuin vilkasta keskustelua, jonka käymisestä en itse eikä ehkä kukaan muukaan opi mitään.

Keskusteluja käydessäni tykkään itse nimittäin kerrata perusasioita, opetella aihepiirejä ja niiden taustoja aiemmin tuntemaani syvemmin, sekä tutustua monien muiden näkemyksiin aiheista. Keskusteluun saattaa tällaisen välillä aika työläänkin pohdiskelun ja tutkiskelun seurauksena tulla yksi virke tai ei ehkä mitään. Tai sitten jonkin toisen asian pohdiskelussa mieleen tullut ajatus saattaa ilmestyä kirjoitetussa muodossa vasta vuosien päästä johonkin toiseen keskusteluun. Mutta itselleni juuri asioihin perehtyminen ja asioiden ja näkökulmien perusteisiin tutustuminen on keskustelujen suola. En niinkään pidä väittelyjen "voittamisesta" (vaikka sekin ainakin joskus on mukavaa), vaan minulle keskustelun "voitto" on se, jos saan keskustelukumppanin (+ehkä joitain muitakin) oivaltamaan jotain + jos itse opin keskustelun käymisen seurauksena jotain olennaisen oloista.