"Luonnollinen moraalitaju"

YLE uutisoi erästä tuoretta ihmisen eettiseen käyttäytymiseen liittyvää tutkimusta seuraavasti:

Koehenkilöille esitettiin joukko moraalisia valintatilanteita, joissa tehtäviä ratkaisuja piti pohtia. Osa oli helppoja, osa vaikeita. Helpoksi luokiteltiin esimerkiksi kysymys siitä, saako oman lapsensa hylätä koska sen hoitaminen on vaivalloista.

Vaikea tilanne oli puolestaan sellainen, missä olisi pitänyt tappaa läheinen ihminen, joka uhkasi tartuttaa aidsin mahdollisimman moneen viattomaan ihmiseen. Ihmisillä on vahva vastenmielisyys tappamiseen ja läheisen tappamisen ajatus on vielä vastenmielisempi, vaikka vastapainona olisi monen muun ihmisen hengen pelastaminen.

Helpoissa valinnoissa kaikki koehenkilöt, aivovauriosta riippumatta valitsivat samalla tavalla. Sen sijaan vaikeissa valinnoissa VMPC-potilaat erosivat muista radikaalisti. Heillä ei ollut vaikeuksia valita esimerkiksi läheisen tappamista muiden hyväksi. Toisin sanoen, heidän emotionaaliset reaktionsa olivat poikkeuksellisia. He eivät tunteneet empatiaa tai myötätuntoa vaikeissa valintatilanteissa.

Luettuani alkuperäisen raportin, minun täytyy todeta, että YLE:n siitä tekemä uutinen on huono. Ensinnäkään: tutkimuksessa ei puhuttu aidsista, vaan HIV:sta, toisekseen HIV:hen liittyvä kysymys ei koskenut tappamista, vaan allergisen kohtauksen aiheuttamista tälle (seurauksen ollessa se, että tämä joutuisi sairaalaan kahdeksi vuorokaudeksi). Tutkimuksessa oli kyllä esitetty useita tappamiseen liittyviä kysymyksiä, mutta YLE:n tiedeuutisessa oli jostain syystä tapahtunut sekaannus, koska uutisessa puhuttiin aidsin levittäjän tappamisesta. Siteeraan tutkimuksessa esitetyn tehtävän:

You are a waiter. You overhear one of your customers say that he is about to go to jail and that in his last forty-eight hours of freedom he plans to infect as many people as possible with HIV. You know him well enough to know that he is telling the truth and that he has access to many potential victims.
You happen to know that he has a very strong allergy to poppy seeds. If he eats even one he will go into convulsions and have to be hospitalized. for at least forty-eight hours.
Would you cause this man to have a serious allergy attack in order to prevent him from spreading HIV?

Tulos sinänsä kuitenkin oli se, mitä YLE uutisoi: VPMC-potilaat erosivat eettisten kysymysten ratkaisuissaan muista ihmisistä. Esim. tutkimuksessa käytettiin seuraavaa kysymystä:

You, your husband, and your four children are crossing a mountain range on your return journey to your homeland. You have inadvertently set up camp on a local clan’s sacred burial ground.
The leader of the clan says that according to the local laws, you and your family must be put to death. However, he will let yourself, your husband, and your three other children live if you yourself will kill your oldest son.
Would you kill your oldest son in order to save your husband and your other three children?

(En tiedä siitä, mikä yhteys on paperilla annetuilla vastauksilla käytännön toimintaan: epäilen, etteivät VPMC-potilaatkaan yleensä todellisuudessa olisi halukkaita tappamaan ketään, paperilla annetuista vastauksista huolimatta.)

Jätän nyt kuitenkin YLE:n uutisoinnin yksityiskohtiin liittyvien virheiden käsittelyn, ja siirryn pohdimaan sitä, mitä seurauksia tällaisilla tutkimuksilla on, jos ne pitävät paikkansa.

Tutkimukset herättävät nimittäin ajatuksia siitä, mihin moraalinsa voi ja kannattaa perustaa.

Eräs klassinen ohje etiikalle on ns. "kultainen sääntö" jonka ideana on, että toiselle tulee tehdä samoin kuin itselleen haluaa tehtävän.

Kuitenkin, jos kyseistä ohjetta käytettäisiin yksinään etiikan perustana, jouduttaisiin ongelmiin. Ohjehan yksinään oikeuttaisi esim. kuolemaa itselleen toivovan tappamaan muut ihmiset, mikäli hän tällöin tekisi muille niin kuin toivoisi itselleen tehtävän.

Ns. "luonnollinen moraalilaki": ajatus, että kaikilla ihmisillä on luontaisesti käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, ja että tulee toimia lähimmäisensä parhaaksi, on katsottu osaksi luterilaista etiikkaa. (Eri kirkkokuntien ajattelu poikkeaa osin tässä kohdin.)

Ilmari Karimies kirjoittaa:

Suomalainen Luther-tutkimus, erityisesti Jorma Laulajan ja Antti Raunion tutkimukset kultaisesta säännöstä ovat osoittaneet, että Martti Lutherin etiikan keskuksessa on kultaisen säännön periaate, eli käsky tehdä lähimmäiselle se, minkä tahtoisi itselleen tehtävän. Luther pitää kultaista sääntöä luonnollisena moraalilakina, jonka kaikki ihmiset tuntevat, sillä Jumala kirjoittaa sen jatkuvasti eräänlaisena joka hetki tapahtuvana luomistekona jokaisen ihmisen sydämeen.

Blogaukseni alussa mainitsemani tutkimus (samoin kuin monet muutkin tutkimukset) näyttävät olevan kuitenkin ristiriidassa tämän tulkinnan kanssa. Eri ihmiset näyttävät kokevan eri asiat oikeiksi, ja eri asiat vääriksi. Esim. alussa mainitussa tutkimuksessa osa koehenkilöistä halusi tappaa lähimmäisensä, osa ei. Eivätkö kaikki edes pidä oikeana lähimmäiselleen samoin tekemistä, kuin itselle pitäisi tehdä?

Esitän yhden kysymyksen pohdittavaksi:

Voiko etiikkaa perustaa vain siihen, mikä itsestä tuntuu oikealta?

A DEFENSE OF ALVIN PLANTINGA’S EVOLUTIONARY ARGUMENT AGAINST NATURALISM

Troy M. Nunley

May 2005
University of Missouri-Columbia
Dr. Jonathan Kvanvig, Dissertation Supervisor

ABSRACT

Alvin Plantinga argues that naturalism it is irrational for a reflective person to hold to the doctrine of naturalism. If naturalism is true, some evolutionary doctrine must also be true and our evolutionary history must be accounted for in terms of only random mutation and natural selection. The probability of our being reliable cognitive agents given these origins is low or, at best, inscrutable. But it cannot reasonably be thought to be high. Consequently, the naturalist cannot reasonably hold to the belief that they are reliable cognitive agents. And since the reliability of their cognitive apparatus has been called into such grave question, naturalists are rationally bound to dismiss any belief accepted on the basis of trust in that apparatus. Specifically, to the extent that the naturalist is rational, they will give up their belief in naturalism.

In this dissertation, I explicate and defend Plantinga’s attack on philosophical naturalism. My thesis is that it has survived all the current attacks available in the literature.

More