Argumentti tietämättömyydestä

******************
Huom: Tämä teksti on vasta alustava luonnos
******************

Argumentti tietämättömyydestä, tiedon puutteesta tai miten sen suomeksi haluaakin ilmaista (kutsutaan joskus myös vieraskielisillä nimillä, kuten argumentum ad ignorantiam, argument from ignorance) luokitellaan usein argumentoinnin virheiden joukkoon. Sellainen se ei kuitenkaan aina ole: argumentin tietämättömyydestä esittäminen voi olla joskus myös oikeutettu ja perusteltu ratkaisu.

Mitä sitten "argumentti tietämättömyydestä" tarkoittaa?

Argumentti tietämättömyydestä tarkoittaa nimensä mukaisesti vetoamista tiedon puutteeseen tai tietämättömyyteen jostain asiasta/asioista.

Ajatuksena tällaisessa argumentissa on usein, että siitä mikäli jotain (asiaa A) ei tiedetä, vedetään johtopäätös, ettei kyseinen näkemys voi olla tiedollisesti oikeutettu tai "totta". Usein argumenttiin liitetään kuitenkin vielä ajatus, että siitä, että asiaa A ei tiedetä, seuraisi se, että näkökanta B on totta. Tai että tällöin B olisi ainakin todennäköisemmin totta, kuin tilanteessa jossa asia A tiedetään. Tämän tyyppinen argumentointi saattaa muodostaa argumentaatiovirheen, mikäli vaihtoehdot A ja B eivät ole tiedollisesti kytköksissä toisiinsa. Jos ne taasen ovat tiedollisesti kytköksissä esitetyllä tavalla, kyse ei ole argumentaatiovirheestä.

Esimerkiksi argumentaatiovirheen sisältävä "argumentti tietämättömyydestä" voisi kuulua seuraavasti:

"Vaihtoehto A pitää paikkansa, koska et ole kyennyt osoittamaan, että A olisi mahdoton."

Virhe on seuraavanlainen:
siitä, että jokin ei ole mahdoton, ei vielä deduktiivisesti seuraa, että kyseinen asiantila olisi kuitenkaan totta. Eli siis: siitä

Argumentti tiedon puutteesta ei kuitenkaan aina ole vain argumentointivirhe: sellaiselle argumentointi voi näet joskus olla perusteltua. Esimerkiksi professori Jokela säteilyturvakeskuksesta esittää nähdäkseni tällaisen argumentin tietämättömyydestä vuoden 2001 Tieteessä Tapahtuu-lehdessä:

"Elintapojen muutosten lisäksi muita syitä syöpien lisääntymiselle ei tiedetä."

On myös mahdollista, että asiantilaa A arvioitaessa tullaan johtopäätökseen, että tapahtuman A todennäköisyyden katsotaan riippuvan asian, tai asiantilojen joukon B tietämisestä. Saatu todennäköisyys tapahtumalla on tällöin eri tilanteessa, jossa jotain ei tiedetä, verrattuna siihen tilanteeseen jossa asiasta tiedettäisiin.

Otetaan esimerkki.

On ilmeisesti epätodennäköistä, että ihminen tulisi sattumalta valinneeksi aamulla päälleen juuri kaupan myyjän näköisen puvun: paitaa, kenkiä, housuja ja jopa vyötä myöten. Mutta huomattavasti epätodennäköisempää on vielä se, että kauppaan astuisi samanaikaisesti kymmeniä sattumalta myyjän puvun päälleen laittaneita ihmisiä. Selitys sille, että odottaa tyttö/poikaystävää on yleensä uskottavan kuuloinen selitys paikalleen seisomiselle myymälässä. Mutta jos (väitteestä riippumatta) seisoskelee myymälässä myyjän puvun näköinen puku päällä, ja jos tällaisia seisoskelijoita on iso lauma, voi tämä tieto muuttaa alkuperäisen väitteen uskottavuutta. Väitteen uskottavuus voi siis riippua myös asiaan liittyvistä tiedoista. Ainakin sellaisen kuvan saa Best Buy-myymälän tapahtumista.

Tapauksessa näyttelijät esittivät argumentin tietämättömyydestä, esittäen olevansa tietämättömiä toisistaan. He antoivat siten ymmärtää, että kaikkien saapuminen paikalle myyjien asun kaltaisessa asussa olisi ollut vain yhteensattuma. Argumentin voisi esittää ehkä muodossa: "et ole osoittanut, että asumme ja samanaikainen läsnäolomme ei ole sattumaa, joten ensinnäkin se voi olla yhteensattuma, ja sitä tulee myös pitää yhteensattumana, ellet esitä vastakkaista tietoa".

Onko kyseessä argumentaatiovirhe? Best Buy-myymälä-tapauksessa tapaus oli järjestetty, ja näiden näyttelijöiden väitteet eivät siten pitäneet paikkaansa. Mutta entä jos todella kävisi tilanne, jossa myymälään astuu lauma ihmisiä toisistaan tietämättä, vahingossa myyjän puvun kaltainen asu päällään? Jos he väittäisivät olevansa syyttömiä yhteensattumaan, ellei toisin todisteta, olisiko tällöin kyse argumentaatiovirheestä?

Ilmeisesti ei. Tällöinkin argumentin tietämättömyydestä katsottaisiin ilmeisesti olevan oikeutetun.

Länsimaiseen oikeustajuunkin on juurtunut ajatus:
"Syytön, kunnes toisin todistetaan"

Oikeutta käytäessä ihminen on siis periaatteessa syytön, kunnes toisin todistetaan. Ajatus voidaan kirjoittaa myös muodossa: "Syytön, ellei esitetä tietoa siitä, että henkilö on syyllinen"
Kyse on vetoamisesta tietämättömyyteen, eli periaatteessa myös argumentista tiedon puutteesta (argument from ignorance). Silti kyse ei ole argumentaatiovirheestä.

Analogia-argumentti

************************************
Tämä teksti on alustava luonnos
************************************

Analogia-argumentin idea

Analogioihin pohjaavat päätelmät ovat eräs perustavanlaatuisimmista ihmisen harjoittaman päättelyn muodoista.

Ideana analogiaan pohjautuvissa päätelmissä on, että pohditaan esimerkkiä ottaen tarkastelun alle jokin vastaavaksi katsottu tilanne, ja sitten sovelletaan siitä vastaavaksi katsotusta tilanteesta saatua johtopäätöstä jollain tavoin alkuperäiseen tilanteeseen. Analogia-argumentilla haetaan siis alkuperäiseen tilanteeseen ratkaisua jostain vastaavaksi katsotusta tilanteesta.

Esimerkkejä analogia-argumenteista

Esimerkiksi analogiaan perustuva päätelmä siitä, että kirja putoaa alaspäin jos sen tiputtaa, voisi olla että myös kynä putoaa alaspäin, jos siitä päästää ilmassa irti.

Analogia-argumentit eivät kuitenkaan ole erehtymättömiä. Esimerkiksi kaasuilmapallo voikin lähteä ylöspäin, tai omatessaan sopivan määrän kaasua, jopa jäädä ilmaan jokseenkin paikoilleen. Kaasuilmapallon kohdalla analogia ei ole antanut oikeaa ennustetta, sillä tarkasteltavan ominaisuuden kohdalla analogia ei pätenytkään.

Analogia-argumentit eivät (siis) ole erehtymättömiä, mutta ilman niitä ei ihminen ilmeisesti voi käytännössä elää. Kadulla vastaan kävelevä ihminen tunnistetaan ihmiseksi eikä kissaksi, koska hän omaa tietynlaiset ominaisuudet: riittävän vahvat analogiat (ja riittävän vähäiset epäanalogiat). Kissa taasen omaa sellaiset epäanalogiat ihmisen edellyttämiin analogiavaatimuksiin nähden, ettei sitä normaali ihminen tule luokitelleeksi ihmiseksi.

Jopa tieteen tekeminenkin perustuu paljolti analogiapäätelmiin. Esimerkkinä voisi mainita alkuaineiden ryhmittelemisen niiden analogioihin (ja epäanalogioihin) pohjaten jaksolliseksi järjestelmäksi. Jos tietyt analogisuusehdot täyttyvät, kyse on vaikkapa hiiliryhmän alkuaineesta, jos taas tietyt toiset analogiaehdot täyttyvät, kyse on jalokaasusta, jne. Sen pohjalta, mitä tiedetään muiden samaan ryhmään (vaikkapa jalokaasuihin) kuuluvien alkuaineiden käyttäytymisestä, voidaan laatia ennusteita samaiseen ryhmään kuuluvan alkuaineen (vaikkapa tässä tapauksessa jonkin tietyn jalokaasun) käyttäytymisestä.

Esim. biologiassa vastaavasti luokitellaan lajeja analogioiden ja epäanalogioiden mukaan. Esim. kädelliset täyttävät tietyt (analogisuus)ehdot, ja vaikkapa nisäkkäät taas tietyt ehdot. (Vastaavasti voidaan mahdollisesti esittää ominaisuuksia, joita analogiaan kuuluvalla ei saa olla, esim. että nisäkäs ei saa munia tms.)

Esimerkiksi pimeässä katsottaessa analogiat eivät kuitenkaan aina osu kohdilleen. Vaikkapa pensas ulkona pimeässä saattaa alkaa vaikuttaa näyttämään ties miltä otukselta :D Tällöin analogia, joka kohdetta katsoessa syntyy mielessä, on väärä, ja analogiapäätelmä voi mennä kirjaimellisesti metsään.

Analogia-päätelmää ei voida todistaa ei-kehäisesti aina toimivaksi eikä aina toimimattomaksi

Itse asiassa on niin, ettei voida ei-kehäisesti edes osoittaa, että analogiapäätelmin voitaisiin saada luotettavaa tietoa. Kyse on perususkomuksesta, jota ei edes ole mahdollista todistaa. Todistus jouduttaisiin nimittäin tekemään analogialla, eli vaikkapa esimerkillä tilanteesta jossa analogia-argumentti toimii, joka olisi siis kehäinen todistus.

Vastaavasti myös analogia-argumentin toimimattomuuden todistus jouduttaisiin sekin tekemään analogia-argumentilla, joten sielläkin päädytään erikoiseen kehään: olisi loogisesti ristiriitaista osoittaa analogisesti, ettei analogia voi koskaan toimia, koska jos näin olisi, päätelmä itsessään kumoutuisi :)

Johtopäätökset

Analogiapäätelmät siis joskus erehtyvät. Mutta se, että analogiapäätelmät
erehtyvät joskus, ei voi olla peruste torjua kaikkia analogiapäätelmiä. Jos
analogiapäätelmistä pitäisi kokonaan luopua, ei ihminen voisi tehdä ilmeisesti juuri mitään päätelmiä. Niin perustavanlaatuinen päättelytapa analogioihin perustuva päätteleminen on.

Sitä luotettavammaksi analogiapäätelmä mahdollisesti tulee, mitä enemmän mm. havaintoja on, mitä enemmän kyseisen analogian toimivuutta päästään testaamaan, ja mitä erilaisemmista tilanteista havainnot ovat. Täysin varma analogiapäätelmä ei ole koskaan, mutta sellaiseen päättelytapaan me ihmiset joudumme päätelmissämme kuitenkin nojaamaan, ja sen kanssa meidän täytyy elää.

Darwinilainen evoluutioteoria pitää sisällään kannanoton myös elämän synnystä

Olen silloin tällöin törmännyt väitteeseen, jonka mukaan (uusdarwinilainen) evoluutioteoria ei tee minkäänlaista kannanottoa elämän syntyyn. Koska kyseinen legenda on varsin laajalti levinnyt, lienee korkea aika esittää sille kumous.

Osoitan tässä siis, että väite siitä, että uusdarwinilainen evoluutioteoria ei pitäisi sisällään mitään kannanottoa elämän syntyyn liittyen, ei pidä paikkaansa. Osoitan kyseisen väitteen olevan paikkansapitämätön vetoamalla siihen asiantilaan, että darwinilainen evoluutioteoria ei ole yhteensopiva kaikkien mahdollisten elämänsyntyselitysten kanssa. Ja siitä, että se ei ole kaikkien mahdollisten elämänsyntyselitysten kanssa yhteensopiva, vedän johtopäätöksen, että se pitää sisällään kannanoton elämän syntyyn.

Tässä hieman yksityiskohtaisempi päättelyketju:

Darwinilainen evoluutioteoria ei (yleisen tulkinnan mukaan) ole yhteensopiva mm. näkemyksen kuutena peräkkäisenä päivänä tapahtuvan elämän syntyselityksen kanssa. Darwinilainen evoluutioteoria tavallaan "sisäänrakennettuna" sisältää siis näkemyksen, ettei elämä ole syntynyt kuudessa päivässä (Genesiksen kertomalla tavalla). Jos näin on, darwinilainen evoluutioteoria tekee kielteisen kannanoton ainakin yhtä elämän synty-vaihtoehtoa (Genesis "kirjaimellisesti" tulkittuna) kohtaan. (Esimerkkejä voisi kertoa useita lisääkin, mutta tässä päättelyketjussa yksikin esimerkki, eli kuuden päivän Genesis riittää). Kielteinen kannanotto ainakin yhtä elämänsyntynäkemystä kohtaan merkitsee kuitenkin sitä, että (uus-)darwinilainen teoria on tullut sisältäneeksi kannanoton elämän syntyyn. Darwinilainen evoluutioteoria ei siis ole yhteensopiva kaikkien elämänsyntyselitysten kanssa, joten sen voidaan katsoa sisältävän kannanoton siihen, miten elämä on syntynyt, ja miten se ei ole ainakaan syntynyt. Siten darwinilaisen teorian evoluutiosta voidaan katsoa sisältävän kannanoton myös elämän synnystä.

Debattia

Tässä voi keskustella tai väitellä erityisesti jotenkin älykkään suunnittelun ideaan liittyvistä aihepiireistä.